Suruharson suuosa jättää montun auki. Helmet koristavat usein kaulaa tai rannetta, mutta näyttävät Lauren Kalmanin teoksessa hyydyttävän hymyn ja kuristavan kurkkuakin. Toisessa korutyössä taottu metalli peittää kasvot kuin entisen teurastajan maski.

Niin on tarkoituskin. Autokaupunki Detroitissa työskentelevä Kalman tutkii taiteessaan naisen ruumiiseen kohdistuvaa vallankäyttöä perinteisten käsityö- ja käyttöesineiden avulla.

Kalman on yksi 39:stä taiteilijasta, jonka korutaidetta on esillä Imatran taidemuseossa maanantaina avautuvassa näyttelyssä Koru6. Yhdysvaltalaisen tekijän töitä on ensi kertaa esillä Suomessa, ja Korutaideyhdistyksen puheenjohtaja Jenni Sokura nostaa hänet ensimmäisenä esille, kun kysyy näyttelyn tärpeistä.

— Monipuolinen suhtautuminen ruumiiseen, ja perinteinen materiaali sekä tekniikka sen ilmaisemisessa, kuuluu perustelu.

Koru6 on korutaiteen kansainvälinen triennaali. Joka kolmas vuosi järjestettävä katselmus esittelee uusia teoksia 12 maasta tulevilta taiteilijoilta. Tässä näyttelyssä korostuvat läntiset maat, Eurooppa ja Pohjois-Amerikka.

Näyttely on toteutettu ensimmäisen Korun tyylillä kutsunäyttelynä. On valittu eri maista taiteilija, joka valkkaa mukaan muita tekijöitä.

Eikö sellaisessa ole vaarana kapea otos kentältä ja kuppikuntamainen kattaus teoksia?

— Ei suinkaan. Suomalaiset korutaiteilijat seuraavat tarkasti alaa, mutta aina jotakin jää huomaamatta. Tässä eri maiden kollegat voivat auttaa ja nostaa kiinnostavia tyyppejä esille, Sokura vastaa.

On paljon tekijöitä, joihin en ole aiemmin törmännyt. — Eija Mustonen

Mitä sitten on löytynyt?

— Sukupolvi näyttää vaihtuneen. On paljon tekijöitä, joihin en ole aiemmin törmännyt, Eija Mustonen kertoo.

Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataiteen yksikön koulutuspäällikkö on ollut järjestämässä näyttelyä neljästi ja on nyt mukana töidensä kautta. Mustonen on taiteilijana todennäköisesti tunnetumpi Euroopassa kuin kotimaakunnassaan Etelä-Karjalassa.

Korutaide on kuitenkin nostamassa päätään esiin sille usein varatusta marginaalista.

Korutaide on Sokuran mukaan aiempaa tukevammin osa koko kuvataiteen kenttää. Taiteilijat käyttävät muista taiteen aloista tuttuja materiaaleja ja tekniikoita, ja työstyvät teokset kommentoivat ympäröivää yhteiskuntaa.

Imatran taidemuseossa osa töistä on kuin pieniä veistoksia, mutta käytettävälläkin korutaiteella voi keskustella perinteiden kanssa ja luoda materiaalista jotain ennen näkemätöntä, niin kuin virolainen Julia Künnap tekee.

Hän käyttää perinteistä luonnonkiveä, mutta työstää sitä luonnottomaksi. Korukivet näyttävät puristetuilta, ja niissä on esimerkiksi vääntymiä.

— Teen teoksia, joita ei osaa kuvitella eikä kuvailla, Künnap toteaa tyylistään.

Etelä-Karjalassa korutaidetta on opetettu Saimaan ammattikorkeakoulussa vuosia. Satunnaisten näyttelyiden jälkeen korutaiteen isompi ulostulo julkisuuteen on alkanut Lappeenrannan Valtakadulta, jossa Taidekeskus Idässä on Suomen ainoa korutaidegalleria.

— Paikka on merkittävä, mistä kertoo näyttelyaikojen varauslista, jolle on tunkua, Sokura sanoo.

Idässä on parhaillaan avoinna Koru6:een kytkeytyvä kotimaisten tekijöiden näyttely.

Kolme vinkkiä Koru6-teoksiin

Imatran taidemuseossa on esillä monenlaista nykyaikaista korutaidetta Koru6-näyttelyssä. Korutaideyhdistyksen puheenjohtaja Jenni Sokura neuvoo Lauren Kalmanin töiden ohella kiinnittämään huomiota myös näihin: