Näyttelyarvio: Ihme mies tämä Ahjotuli!

Unto Ahjotulen teoksia neljältä vuosikymmeneltä. Galleria Pihatto ja Pehtoorin tupa 28.8.—22.9.

Minna Mänttäri

Unto Ahjotulen retrospektiivi näyttely on esillä galleria Pihatossa, ja myös Pehtoorin tupa palaa käyttöön sen ajaksi.
Unto Ahjotulen retrospektiivi näyttely on esillä galleria Pihatossa, ja myös Pehtoorin tupa palaa käyttöön sen ajaksi.

Pitkän linjan taidevaikuttaja Unto Ahjotuli (s. 1938) on saanut vihdoin kunnolla töitään esille kotikaupungissaan Lappeenrannassa. Pihaton näyttely laajenee viereiseen Pehtoorin tupaan ja itse asiassa tämä on jopa kiinnostavampi osio näyttelystä. Sieltä löytää alkupuolen tuotantoa, kokeellisuutta ja kantaaottavuutta.

Ahjotulen taidetta on mahdotonta karsinoida mihinkään lokeroon, se on niin omanlaistaan. Tekniikan puolesta tulee heti mieleen fotorealismi, työt ovat pikkutarkkoja, kuin valokuvia öljyyn siirrettynä.

Sibeliuskin kurkistaa pilvien välistä ja alapuolella on tienviitta Lauritsalaan.

Aihepiirissä on selvät viitteet pop-taiteeseen: sarjakuvamaiset hahmot ja mainosten alati hymyilevät neidot näyttäytyvät sensuellisti. Eroottinen värinä on useissa teoksissa läsnä. Ahjotuli lukee tarkasti aikansa kuvallista maailmaa ja soveltaa sitä töihinsä, mutta omalla kierteellä.

Piirtäjänä ja maalarina Ahjotuli on äärimmäisen taitava. En tiedä montaa vastaavaa taituria koko maasta. Hän pystyy toistamaan haluamansa hahmon tarkoin, lopputulos shokeeraa katsojan.

Minna Mänttäri

Aamulla ennen oivaltavaa päivää, akryyli, 1984

Kuvina Ahjotulen kookkaat maalaukset ovat ällistyttäviä. Ensi-ihastuksesta selvittyään katsoja jää tuijottamaan kuvapinnan tapahtumia. Vaikkapa silloista puolustusministeriä Elisabet Rehniä, joka on saanut taustalleen lentävät Hornetit, mutta mitä ihmettä tuo grillimakkara ja nakkiketju tekee samassa kuvassa.

Rienaako tämä Unto kaikkea pyhää? Saattaapa rienatakin, ainakin kyseenalaistaa, panee katsojan pohtimaan. Sibeliuskin kurkistaa pilvien välistä ja alapuolella on tienviitta Lauritsalaan.

Ahjotulen taide on hulvatonta, monella tasolla riemastuttavaa, mutta siinä on myös vakavampi perusvire vaikkapa graniittipaadessa Eurajoki 2000 vuotta säteilyä. Ei Ahjotuli remeltäen puskiin ammu. Kyllä hänellä sanoma töidensä taustalla on, sitä pitää vain hieman kaivaa esiin.

Mutta upea näyttely, komea ura, uskomaton mies.

Minna Mänttäri

Idealismia tuhotaan, akryyli, 2006

Hyvää: Ainutlaatuisen taiteilijan tyylipuhdas näyttely.

Huonoa:

Erityistä: Pehtoorin tupa on hyvä näyttelytila, jota sietäisi käyttää enemmänkin Pihaton ohella.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet