Kouvolan taiteilijoille ensimmäinen sillanpääasema Lappeenrantaan — Vaihtonäyttelyssä on esillä erot Kaakon naapurimaakuntien kuvataiteessa

Kouvolan taiteilijaseuran ensimmäinen vaihtonäyttely avautuu Lappeenrannassa. Taidekeskus Idässä esillä olevista seitsemästä kuvataiteilijasta löytyy ainakin kolme erityispiirrettä, joilla pohjoiskymenlaaksolainen ja eteläkarjalainen kuvataide poikkeavat toisistaan.

Minna Mänttäri

Nia Maria Haaranen löysi digitaalisesta kuvan tekemisestä oman polkunsa. Taustalla kuvataiteilijan abstrakti valokuvatyö 23486 (2015).
Nia Maria Haaranen löysi digitaalisesta kuvan tekemisestä oman polkunsa. Taustalla kuvataiteilijan abstrakti valokuvatyö 23486 (2015).

Nia Maria Haaranen avaa kännykkänsä ja näppäilee sovelluksen auki. Laitteen kaiuttimesta alkaa kuulua kuvataiteilijan säveltämää musiikkia ja ruudulla etenee hänen näkemyksensä ilmastonmuutoksesta.

Videoteos ei ole esillä Kouvolan taiteilijaseuran vaihtonäyttelyssä Unessa kerrottua, joka avautuu Taidekeskus Idässä torstaina, mutta siinä tiivistyy Haarasen tapa tehdä taidetta ja pohjoiskymenlaaksolaisen kuvataiteen eräs ero eteläkarjalaiseen verrattuna.

Kännykkä on aina kädessä, joten aloin tehdä taiteenikin sillä. — Nia Maria Haaranen

Haaranen maalaa öljyväreillä vain rentoutuakseen ja on löytänyt digitaalisesta maailmasta oman juttunsa. Samalla potretit vaihtuivat abstraktimpaan ilmaisuun.

— Huomasin, että kännykkä on aina kädessä ja että käytän sovelluksia koko ajan, joten aloin tehdä taiteenikin sillä, Haaranen kuvaa muutosta.

Digimaailma istuu muutenkin kuvataiteilijan tarkoitusperiin. Siinä pääsee verkostoitumaan sekä halvalla että universaalisti, ja lisääntyvä yhteistyö ulkomaisten taiteilijoiden kanssa on Haarasen tavoite.

Yhdessä ruotsalaismuusikko Iman Russin kanssa toteutettu videoteos on alkusoittona siitä.

Minna Mänttäri

Hanna Peräkylä yhdistää maalausta ja sekatekniikkaa. Kuvassa työt Hiding (2018) ja Remain Unseen (2018).

Uusien tekniikoiden hyödyntäjiä on prosentuaalisesti enemmän kouvolalaisissa kuin eteläkarjalaisissa kuvataiteilijoissa. Näkemyksen takana on Kaakon taiteen taidejohtaja Anna Vilkuna, jolla on työn puolesta jalka sekä Etelä-Karjalassa että Kymenlaaksossa.

Toinen kouvolalainen erityispiirre hänen mukaansa on tekstiilitaiteilijoiden suuri joukko. Taidekeskus Idässä siitä on esimerkkinä Hanna Peräkylän kaksi teosta.

— Peräkylän maalausta ja sekatekniikkaa yhdistelevissä töissä näkyvät kulumisen jäljet. Maalikerrosten päälle kuvataiteilija on käsin kirjonut ohuiden lankojen toisiinsa yhdistyvän verkoston, tiedote kuvaa niitä.

Vilkuna ei erittele syitä maakuntien välisille eroille tekniikoiden käytössä, ja seitsemältä taiteilijalta esillä olevien 12 teoksen joukossa uusia kuvataidetekniikoita on muutama, mutta löytää teknisten yksityiskohtien ohella vielä yhden keskeisen eroavaisuuden: Etelä-Karjalassa on taidekoulu, Kouvolassa ei.

— Koulusta valmistuvat jäävät usein Etelä-Karjalaan, Kouvolan taiteilijat ovat joko paluumuuttajia tai muita muuttajia.

Haaranen istuu tähänkin visioon. Kouvolassa syntynyt nainen kävi taidekoulunsa muualla ja asui pääkaupunkiseudulla kymmenen vuotta, mutta palasi kotikaupunkiinsa, koska digi vapauttaa fyysisistä rajoitteista.

Minna Mänttäri

Tapio Mömmö kuratoi uransa ensimmäisen näyttelyn, joka on samalla 10-vuotiaan Kouvolan taiteilijaseuran ensimmäinen vaihtonäyttely.

Taidekeskus Idässä avautuvassa Kouvolan taiteilijaseuran vaihtonäyttelyssä on Haarasen ja Peräkylän ohella esillä uusia teoksia kuvataiteilijoilta Pirjo Aaltonen, Sanna Halme, Eeva-Liisa Puhakka, Jouni Salonen ja Ulla Sinkkonen. Töissä käytetyt tekniikat vaihtelevat grafiikasta installaatioiden kautta piirroksiin ja valokuviin, samoin niiden tematiikka vaihtelee.

Punaista lankaa näyttelylle on haettu toisin keinoin.

— Etsimme toistensa kanssa yhteen sointuvia teoksia, näyttelyn toisena kuraattorina toiminut imatralainen kuvataiteilija Tapio Mömmö kertoo.

Minna Mänttäri

Ulla Sinkkosen installaatio Yhdestoistahetki (2017) hyödyntää alumiinilusikoita ja pellavalankaa.

Teoksia on valittu myös harkiten, ja ruuhkaa gallerian seinillä on haluttu välttää.

— Ripustuksella on tavoiteltu näyttelylle hengittävyyttä, ensimmäistä kertaa näyttelyä kuratoinut Mömmö sanoo.

Hänen kanssaan töitä valitsi lappeenrantalainen korutaiteilija Hanna Ryynänen.

Unessa kerrottua Taidekeskus Idässä (Valtakatu 66, Lpr) 2.3. saakka.

Pirja Aaltonen

Pirja Aaltosen puupiirros Yöperhosia on vuodelta 2017.

Sanna Halme

Sanna Halmeen työ Sisäinen ristiriita (2018) on näyttelyn ainoa piirustus.

Minna Mänttäri

Nia Maria Haarasen kännykässä yhdistyy perinteisen kuvataiteilijan ateljee ja kangas.

Muokattu kello 11.36: Korjattu, kohta jossa viitattiin Iman Russiin. Kyse ei ole Iman Russin muotokuvasta, vaan yhdessä hänen kanssaan toteutetusta teoksesta.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat