Kaupunginorkesterin leipurin bravuuri on korvapuusti – Muusikot soittavat nuoteista, mutta Jorma Silvonen loihtii väliaikatarjoilut pelimannimeiningillä

Jorma Silvonen meni kiintiömiehenä Bravissimon hallitukseen, muttei malttanut seisoskella tyhjän panttina. Kädentaitojen arvostaja pyöräyttelee kakut orkesterin noutopöytään, jonka ääressä perjantaina kahvittelee Saimaa Sinfonietta. Konsertin solisti Rebecca Roozeman soittaa 300 vuotta itseään vanhemmalla viululla.

Anu Kiljunen

Jorma Silvonen tekee keittiötöitä pääasiassa omaksi ja lastenlasten iloksi. Bravissimon lisäksi hän on leiponut toisellekin yhdistykselle. – Kun olin Suomi-Unkari-seuran hallituksessa, tein kokouksiin korvapuustit.
Jorma Silvonen tekee keittiötöitä pääasiassa omaksi ja lastenlasten iloksi. Bravissimon lisäksi hän on leiponut toisellekin yhdistykselle. – Kun olin Suomi-Unkari-seuran hallituksessa, tein kokouksiin korvapuustit.

Sininen kulho kaapista ja vatkain valmiiksi. Jorma Silvonen laittaa kulhoon vehnäjauhoa, sokeria, rasvaa, piimää ja piparkakkumausteita sekä munia ja sekoittaa ne taas perjantaina. Lappeenrannan kaupunginorkesterilla on konsertti, ja Silvonen leipoo kakun muusikoiden väliaikatarjoiluun.

Orkesterilämpiön noutopöydässä soittajia odottaa yleensä perinteisen hapankermakakun pohjalta orkestroitu kuivakakku ja tarvittaessa gluteeniton vaihtoehtokin.

– Piimä korvaa hapankerman, jota taloudesta ei aina välttämättä löydy, Silvonen kertoo.

Leivonnaisen lähtökohta oli alun perin Virpi-vaimon reseptikirjasta löytynyt Äidin kakku, mutta kokemuksen myötä Silvonen sanoo erkaantuneensa alkuperäisestä ohjeesta.

– Kakku on aina vähän erilainen, sillä en niitä resepteistä katsele.

Nytkin pöydässä on Silvosen sovitus perinteisestä piimäkakusta.

– Tuossa on myös kananmunaa, ettei se sillai ole perinteinen piimäkakku.

Anu Kiljunen

Vanhan vitsin mukaan puhaltaja ei voi syödä ainakaan kuivaa pullaa esiintymisen alla, mutta Jorma Silvosen maustekakku onkin sopivan kostea.
Vanhan vitsin mukaan puhaltaja ei voi syödä ainakaan kuivaa pullaa esiintymisen alla, mutta Jorma Silvosen maustekakku onkin sopivan kostea.

Hän mittaa sokerin, mutta etenee taikinan vaivaamisessa muuten käsi- ja silmätuntuman varassa. Toisin kuin klassisen musiikin soittajat usein kaupunginorkesterin leipuri ei lue nuotituksia, vaan loihtii tarjottavat näppituntumalla, pelimannityylillä.

Siitä saattaa koitua hankaluuksia.

– Muusikko kysyi kerran kakun reseptiä, joten seuraavaa tehdessä jouduin mittaamaan ainesosat, että voin sen antaa, Silvonen nauraa.

Hän on koulutukseltaan maanmittari, mutta pärjäilee hyvin myös desilitrojen kanssa.

Anu Kiljunen

Jorma Silvonen leipoo maustekakun tai kaksi kaupunginorkesterin konsertteihin muusikoiden nautittavaksi. – Kakusta tulee 25 viipaletta, joiden menekki vaihtelee kokoonpanon koon mukaan, ja tarjolla on aina myös pullaa.
Jorma Silvonen leipoo maustekakun tai kaksi kaupunginorkesterin konsertteihin muusikoiden nautittavaksi. – Kakusta tulee 25 viipaletta, joiden menekki vaihtelee kokoonpanon koon mukaan, ja tarjolla on aina myös pullaa.

Silvonen on syntynyt Suistamossa ja kasvanut Korialla, mutta lapsuudenkodissa hän pysyi poissa keittiöstä. Äiti oli hyvä leipomaan, ja poika pilkkoi mieluummin puita.

Oma talous ja sen pitäminen ohjasivat hellan ääreen.

– Perhe oli iso ja tulot pienet, joten ostopullien ja -ruuan sijasta jaoimme keittiötyöt vaimon kanssa.

Silvonen teki aluksi leivät ja pullat, mutta on myöhemmin tullut vaimon reviirille kakkujen ja piparkakkumausteiden pariin.

Bravuurikseen Silvonen sanoo korvapuustit, joita hän ja vaimo alkoivat yhdessä leipoa Otaniemen-vuosina 1960-luvulla. Ne olivat kooltaan pieniä, mutta maultaan suurenmoisia.

– Isä sanoi, että parempia kuin äidin tekemät.

Silvonen on leiponut puusteja myös orkesterille tarjoiltavaksi, mutta se on jäänyt.

En viitsinyt olla tekemättä mitään, ja lupasin tehdä kahvileivät. — Jorma Silvonen

– En viitsi enää nähdä niin paljon vaivaa, jauhopeukalo perustelee.

Anu Kiljunen

Jorma Silvosen keittiö ei ole koolla pilattu, mutta siellä syntyy maustekakkuja, joiden reseptien perään muusikot kyselevät.
Jorma Silvosen keittiö ei ole koolla pilattu, mutta siellä syntyy maustekakkuja, joiden reseptien perään muusikot kyselevät.

Silvonen on tehnyt työuransa maankäytön suunnittelijana, ensin Etelä-Karjalan seutukaavaliitossa ja sitten Etelä-Karjalan liitossa. Leipominen on sille täydellinen vastakohta.

– Virkamiehen työn tulokset näkyvät mahdollisesti vuosikymmenien päästä, eikä silloinkaan ole varmuutta, oliko jokin oman työn seuraus.

Leipominen tuottaa kerralla valmista, samoin kaikki muutkin käsityöt, joista Silvonen nauttii. Kuten lumityöt.

– Ongelmana on ehtiä ennen huoltomiehiä.

Anu Kiljunen

Klassinen musiikki rauhoittaa Jorma Silvosta, ja hän kuvailee sitä hetken iloksi kuten toista harrastustaan lukemistakin. – En soita mitään, ja laulun koulunumero oli 7. Vanhat iskelmät ovat tuttuja, mutta klassisen musiikin konsertissa viihdyn paremmin.
Klassinen musiikki rauhoittaa Jorma Silvosta, ja hän kuvailee sitä hetken iloksi kuten toista harrastustaan lukemistakin. – En soita mitään, ja laulun koulunumero oli 7. Vanhat iskelmät ovat tuttuja, mutta klassisen musiikin konsertissa viihdyn paremmin.

Klassinen musiikki soi Silvosen elämään erityisesti sen jälkeen, kun lapset olivat muuttaneet pois kotoa. Hän oli vaimonsa kanssa vakituinen kävijä orkesterin konserteissa. Niistä Silvosen bongasi Lappeenrannan Musiikinystäväinyhdistyksen Bravissimon entinen puheenjohtaja, kun yhdistyksen piti saada lisää miehiä hallitukseen, jossa jäsenpaikka vaihtui myöhemmin varapuheenjohtajan palliin.

– Vaimo on musikaalisesti lahjakkaampi, mutta minusta tuli kiintiömies, Silvonen hymyilee.

Hallituksessa hän valikoitui yhdistyksen muutaman hengen kahvitusporukkaan.

– Yksi rouva sanoi, että homma hoituu ilman minuakin, mutten viitsinyt olla tekemättä mitään, ja lupasin tehdä kahvileivät.

Bravissimon talkootöinä hoitama väliaikatarjoilu orkesterille on varsin harvinaista herkkua valtakunnallisesti. Vastaavilla suomalaisyhdistyksillä ei ole toimintaa, joka kattaisi orkesterilämpiöön kakkua ja pullaa sekä kahvia, mehua, teetä ja vettä muusikoiden virkistykseksi.

– Orkesterilaiset arvostavat.

Vuoden 1995 paikkeilla alkanut perinne on lähtenyt käytännön tarpeesta.

Ennen Bravissimon aloittamaa puhdetta muusikot jonottivat väliaikatarjoilua yleisölämpiössä kuulijajoukon jatkona. Osa soittajista tekee yhä niin, mutta orkesterilämpiön väliaikatarjoilu tuo klassisen musiikin maailmaan tuulia kevyen musiikin maailmasta tunnetusta takahuonemenosta.

Nuori viulisti ja vanha soitin

Lappeenrannan ja Mikkelin kaupunginorkesterit kasvavat Saimaa Sinfoniettaksi taas tällä viikolla ja viettävät venäläisen musiikin iltaa Lappeenranta-salissa perjantaina. Illassa kohtaavat 1900-luvun suuret venäläiset säveltäjät, Igor Stravinsky ja Sergei Prokofjev, joiden viuluteosten parissa tapahtuu toinenkin kiinnostava kohtaaminen.

Konsertin solistina soittaa viulisti Rebecca Roozeman. Menestynyt nuori soittaja on aiemmin esiintynyt Etelä-Karjalassa Konserttihovissa Imatralla Seele-kvartetin osana joulukuussa 2017, mutta sooloilee maakunnassa nyt ensi kertaa.

LKO

Rebecca Roozeman on pianistin ja viulistin tytär, josta kasvoi viulisti. Isoveljien instrumentit ovat puolestaan piano ja sello.
Rebecca Roozeman on pianistin ja viulistin tytär, josta kasvoi viulisti. Isoveljien instrumentit ovat puolestaan piano ja sello.

Viulukotelossa hän kantaa mukanaan itseään 300 vuotta vanhempaa soitinta. Roozeman on alkuvuodesta 2019 lähtien soittanut legendaarisen viulunrakentajan Antonio Stradivarin tekemällä soittimella. Viulun lisänimi on "Iiriläinen", ja se on valmistunut vuonna 1702. Soittimen omistaa OP-Taidesäätiö.

Roozeman on aiemmin kertonut Iiriläisestä, että "viulun ääni on todella kaunis. Viulussa on iso ääniskaala, ja sillä pystyy tekemään vaikka mitä".

Saimaa Sinfoniettan Venäläinen ilta -konsertti Lappeenranta-salissa 6.3. kello 19. Johtaa Erkki Lasonpalo, solistina viulisti Rebecca Roozeman. Ohjelmassa Igor Stravinskyltä Konsertto jousille ja Sergei Prokofjevilta sekä Sinfonia nro 1 "Klassinen" että Viulukonsertto nro 2.

Kuka

Jorma Silvonen

Syntynyt Suistamossa vuonna 1943.

Koulutukseltaan maanmittari, muutti töihin Lappeenrantaan vuonna 1972. Teki työuransa alueiden käytön suunnittelijana.

Naimisissa, kolme aikuista lasta.

Harrastaa keittiö- ja kädentaitoa vaativia töitä sekä lukemista.

Käy orkesterin konserteissa, koska "klassinen musiikki on rauhoittavaa, viihdyttävää ja ajoittain ihan hauskaakin, eikä katsomossa tarvitse ajatella mitään muuta".