Savitaipalelainen Ristniemen Antti oli aika poika Kuolimolta

Välijoen nuorisoseura Riento: Ristniemen Antti. Ohjaus ja käsikirjoitus: Ismo Tuhkalainen. Musiikin ohjaus: Eija Vakkila. Rooleissa: Timo Mikkola, Lilja Lind, Juhani Loukkala, Jaana Mentula, Tarmo Kauppi, Jaana Jurvanen, Tomi Tauti, Pia Aholaakko, Arja Kivelin, Tuija Kunttu, Airi Nikkilä. Ensi-ilta Savitaipaleen Hakamäellä 18.7.

Eija Vakkila

Timo Mikkola (kesk.) rehentelee  sekä rahoillaan että teoillaan Ristniemen Anttina. Juhani Loukkola (vas.) ja Tarmo Kauppi saavat tuta tyypin omintakeisen talonpoikaistyylin.
Timo Mikkola (kesk.) rehentelee sekä rahoillaan että teoillaan Ristniemen Anttina. Juhani Loukkola (vas.) ja Tarmo Kauppi saavat tuta tyypin omintakeisen talonpoikaistyylin.

Savitaipaleella riittää hahmoja teatterilavalle dramatisoitavaksi. Kansatieteilijä Europaeuksen ja keihäänheittäjä Myyrän jälkeen vuoron saa talonpoikaispersoona Antti Matikka, jolla oli perstaskussa pätäkkää kerskailtavaksi ja kyläläisille jaettavaksi.

Kun omintakeiseen ja rehentelevään tyyppiin lisää vielä hevosmiesmäisyyttä ja vanhapoikaisuutta, alkaa homma maistua perinteiseltä maalaiskomedialta, joka tuo reippaan rehellisellä tavalla mieleen TV2:sta tutut haja-asutusalueille sijoittuvat tarinat.

Ristniemen Antti ei näytelmänä häpeile yhtymäkohtiaan, vaan valjastaa elementit oman tekstinsä kuljettamiseen. Paikallinen talonpoikaistarina sijoittuu Kuolimon Lehtisensaareen ja Savitaipaleen historiaan, mutta kasvaa Antin henkilöhistorian kautta sekä selitykseksi maaseudun kuihtumisesta että kuvaukseksi nuorison tapainturmeluksesta. Antti jää eräänlaisena peräkammarinpoikana emännättä ja synnyttää samalla vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun ajaa hevosmiehenä kärryjään heikoille jäille.

Näytelmä onkin parhaimmillaan hevosteluissa, joiden varaan rakennetut toiminnalliset kohtaukset on toteutettu nokkelasti ja yllättävästi. Antin (rahojen) perässä Lehtisensaareen soutavat naiset tuovat näytelmään puolestaan farssimaisia piirteitä, kun aitan ovi käy ylikierroksilla. Romanttinen kujeilu ja seksuaalinen vihjailu ovat kesäteatterin kestomateriaalia, mutta itseäni värisytti tuntuvasti enemmän tekniikan tulo Ristniemen tupaan. Moottorisahakohtaus toi aitoa kauhua ainakin katsomon eturiviin.

Välijoen nuorisoseuran näytelmä juhlistaa Antti Matikan nimikkosäätiön juhlavuotta. Kertoja jakaa näytelmässä paikallistietoa, mutta juuri säätiöön liittyen luentomaisuus pikemminkin latistaa kuin kohottaa tunnelmaa. Antin hahmossa olisi ollut riittävästi.

Seurue tekee tasaista työtä näyttämöllä. Sen näytelmässä soi ensi kertaa muutama oma biisi, jotka Eija Vakkila sävelsi ohjaaja Ismo Tuhkalaisen teksteihin. Tarinankerronnallisesti sellaista tapaa varsin harvoin harrastajateatterissa. |

Hyvää: Rehellinen perinnetietoisuus.

Huonoa: Hetkittäinen luentomaisuus.

Erityistä: Elävä musiikki ja omat sävellykset.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.