Jarmo Viskari sparrasi teatterilaiset ensi-iltakuntoon Maaninkavaara-näytelmää varten—  ”Jarkki kannustaa lähtemään rauhallisesti liikkeelle, hiljaa hyvä tulee”

Lappeenrannan kaupunginteatterin tuleva ensi-ilta Maaninkavaara sijoittuu juoksemisen ja kestävyysurheilun maailmaan. Niinpä teatterilaiset päättivät itsekin ryhtyä harrastamaan lajia ja hurahtivat siihen kunnolla. Apuna oli Alisa Vainion valmentaja Jarmo Viskari.

Lappeenrannan kaupunginteatteri

Lavastaja Samuli Halla ja ohjaaja Sirpa Riuttala ovat saaneet juoksuharrastukseensa ohjeita ja kestävyysurheilun ymmärtämiseen avaimia LUM:n Jarmo Viskarilta. 
Lavastaja Samuli Halla ja ohjaaja Sirpa Riuttala ovat saaneet juoksuharrastukseensa ohjeita ja kestävyysurheilun ymmärtämiseen avaimia LUM:n Jarmo Viskarilta. 

Alisa Vainion lähtiessä Dohan maratonille Lappeenrannan kaupunginteatterissa pidettiin tavallistakin innokkaammin peukkuja. Maaninkavaara-näytelmän pieni työryhmä on viime kuukausina paneutunut juoksemisen ja kestävyysurheilun maailmaan.

— Koska esitys kertoo juoksemisesta, mielestämme meidän piti itsekin juosta, ohjaaja Sirpa Riuttala sanoo.

Sitä kautta niin Alisa kuin tämän valmentaja Jarmo Viskari tulivat teatterilaisille tutuiksi. Urheilumaailmasta tuleva sparraaja oli Riuttalan mukaan jopa yllättävän hyödyllinen.

— Jarkki on oman alansa huippu ja yllättäen hän pystyi antamaan käypää palautetta myös itse teoksesta. Ehkä juoksussa ja teatterissa on enemmän yhteistä kuin ymmärrämmekään. Jarkki kannustaa lähtemään rauhallisesti liikkeelle, hiljaa hyvä tulee


Muutenkin teatterilaiset ovat saaneet juoksemisen avulla paljon havaintoja.

— Ensinnäkin ymmärsimme, kuinka pitkäjänteistä työtä vaatii kestävyyslajissa menestyminen, kuinka paljon lenkillä vietettyjä tunteja ja juostuja kilometrejä on jokaisella lajissa kilpailevalla takana.

— Lisäksi innostuimme, suorastaan kilahdimme juoksemiseen niin, että kaikenlainen urheiluhulluus tuli ymmärrettäväksi ja kiinnostus urheiluun ja urheiluhistoriaan heräsi.

Aki Loponen

Maaninkavaaran päärooleissa nähdään Seppo Kaisanlahti ja Noora Koski.
Maaninkavaaran päärooleissa nähdään Seppo Kaisanlahti ja Noora Koski.

Kahdella juoksua harrastavalla riittää Riuttalan mukaan loputtomasti puhuttavaa.

— Kyseessä on elinvoimainen alakulttuuri, ja ilman uppoutumista siihen emme tietäisi mitä roolihenkilöiden pään sisällä liikkuu.

Vaikka lauantaina ensi-iltaan tuleva Maaninkavaara kertoo humoristisesti suomalaisesta urheiluhulluudesta ja juoksemisesta, pohjimmiltaan se käsittelee paljon vakavampia teemoja.

Miika Nousiaisen romaaniin pohjautuvan tarinan lähtökohtana on perhetragedia. Valmentajaisä on haaveillut tekevänsä pojastaan Suomen kestävyysjuoksun tähden. Kun poika kuolee, perheen teini-ikäinen tytär päättää pelastaa surun murtaman isänsä ja tarjoutuu uudeksi valmennettavaksi.

— Maaninkavaara kertoo siitä, kuinka paljon lapset haluavat vanhemmilleen parasta ja lopulta siitä, kuinka jokaisen on kuitenkin tehtävä omat ratkaisunsa ja etsittävä omannäköistä elämää. Se on myös nuoren Heidin kasvutarina ja muistutus siitä, että vanhempien on pidettävä itsestään huolta, jotta he voivat huolehtia lapsistaan.

Juokseminen lisäsi ymmärrystä myös valmentajana toimivaa isää kohtaan, jonka järjenjuoksu tuntui alun perin kohtuuttomalta.

— Heräsimme siihen, kuinka voitontahto ajaa ihmisen hulluihin tekoihin.

Tälläkin hetkellä moni lapsi ja nuori harrastaa urheilua tai soittamista täyttääkseen vanhempiensa toiveita. Miten surullisena Riuttala pitää tätä? Vai onko se vain yksi muoto osoittaa rakkautta ja lojaalisuutta vanhemmalleen?

— Kehityksellisesti esimerkiksi seitsemänvuotias lapsi motivoituu juuri siitä, että hän miellyttää opettajaa, vanhempaa tai valmentajaa. Soittoharrastuksessakin lapsi harjoittelee vuosia vanhempiensa takia, miellyttääkseen ja saadakseen kehuja. Tässä ei nähdäkseni ole mitään ongelmaa, kunhan tekeminen on suurimmaksi osaksi mukavaa ja lapsen ikätasolle sopivaa.

— Sitten kun harrastus ei enää anna lapselle iloa eikä elämässä jää aikaa muuhun tai lapsi haluaa sinnikkäästi lopettaa, on lapsen oikeus tehdä niin.
Usein tämä vaihe tulee teini-iässä, eikä vanhemman silloin tulisi painostaa lasta jatkamaan.

— On vanhemman tehtävä miettiä, ketä harrastaminen palvelee ja kenen unelmaa siinä toteutetaan, vanhemman vai lapsen?