Klaus Järvinen ei koskaan omaksunut karjalanmurretta, mutta nuoruusvuodet Lappeenrannassa opettivat muusikoksi

Vuodet Lappeenrannassa olivat merkittävät muusikko ja musiikkipedagogi Klaus Järvisen kehitykselle, kertoo paikallisen musiikin hiljattain ilmestynyt historiakirja.

Martti Kainulainen

Klaus Järvisen musiikki- mutta myös jazzura käynnistyi Lappeenrannassa 1950-luvulla. Kuvassa Järvinen perustamansa Pop&Jazz -konservatorion luona vuonna 2011.
Klaus Järvisen musiikki- mutta myös jazzura käynnistyi Lappeenrannassa 1950-luvulla. Kuvassa Järvinen perustamansa Pop&Jazz -konservatorion luona vuonna 2011.

Klarinetisti ja musiikkipedagogi Klaus Järvinen kuoli viime viikon perjantaina 83-vuotiaana. Levyraati-ohjelmasta vuosina 1976–1989 suurelle yleisölle kenties tunnetuksi tulleen tv-kasvon muistokirjoituksissa on muistettu mainita Nokialla syntyneen "Klasun" Lappeenrannan-vuodetkin.

Toimittaja Lasse Karola taltioi ne muutamalle sivulle kirjassaan Tirilän viheltäjästä Wilmasoundiin, joka ilmestyi vuonna 2016. Järvinen sai ensikosketuksen musiikkiin jo lapsena, mutta kirjan perusteella Lappeenrannassa vietetty nuoruus 1950-luvulla syvensi kiinnostusta merkittävästi.

Järvisen polulta harrastajasta musiikin vakavasti ottavaksi soittajaksi ja musiikin monipuoliseksi ammattilaiseksi löytyy nimiä, joihin Lappeenrannan musiikkiskenessä törmää vielä tänäkin päivänä.

Ensimmäinen instrumentti, huuliharppu, Järviselle oli lyöty käteen Nokialla. Lappeenrannassa hän jo haaveili klarinetin soittamisesta, mutta päätyi 13-vuotiaana soittamaan vanhaa saksofonia, joka innosti lisää, vaikka siihen puhaltaminen saikin nuorukaisen suun aluksi rakoille. Orkesteri oli työväenyhdistyksen soittokunta, jota johti sille nykyisen nimen antanut kapellimestari Toivo Pyörre.

Karola haastatteli Järvistä kirjaansa varten, ja juuri Pyörre teki Klasun mukaan puhaltajapojasta muusikon. Musiikillinen oppi-isä toimi jonkinlaisena isä-hahmonakin, sillä sellainen puuttui kotonta.

Vanha saksofoni innosti lisää, vaikka siihen puhaltaminen saikin suun rakoille.

Järvinen asui Kuuselassa, jonka postista löytyi ensimmäinen työpaikka, kun koulunkäynti Lyseossa oli loppunut. Pianotunneilla Järvinen kävi Kaukaalla, ja ensimmäinen yhtyekiinnitys oli Rytmi-Sepot vuonna 1954, mutta samaan aikaan Järvinen esiintyi jo Lappeenranta Big Bandissa, joka vielä tuolloin kulki nimellä Lappeenrannan muusikoiden iso orkesteri.

Monipuoliset kuulokuvat olivat hänelle tuttuja jo tuolloin, sillä hän vieraili koulubändien ohella klassista musiikkia soittavassa kaupunginorkesterissakin. Armeijavuosien jälkeen alkoi hahmottua Järvistä seurannut jazzkytkös.

Leila Nirhamon arkisto

Kauko Kivisen (vas.) yhtyeessä vuonna 1959 soittivat Klaus Järvinen, Pekka Kaarna, Aulis Vanninen ja Mikko Jakola.
Kauko Kivisen (vas.) yhtyeessä vuonna 1959 soittivat Klaus Järvinen, Pekka Kaarna, Aulis Vanninen ja Mikko Jakola.

Pekka Kaarna oli muuttanut vuonna 1957 Lappeenrantaan soittamaan vibrafonia Kauko Kivisen yhtyeessä, jossa soitti myös Klaus Järvinen. Kaarna perusti oman jatsahtavamman bändin, johon Järvinen liittyi saksofonistiksi.

Lappeenrannan bändikuvioiden ohella Järvisen liittävät jazziin opinnot Sibelius-Akatemiassa, jossa opiskelukavereina oli monia Suomi-jazzin kärkinimiä ja Oulunkylän pop/jazz-musiikkiopiston perustaminen Seija-vaimon kanssa vuonna 1972.

Karolalle hän sanoi olevansa jazzia laaja-alaisempi musiikkinäkemyksiltään, eikä pitänyt itseään friikkinä. Ja esimerkiksi Lappeenrannan työväentalon keikoilla jazzia piti Järvisen mukaan jopa varoa vähäisen arvostuksen takia.

Järvisestä kehittyi muusikko Lappeenrannan-vuosina, mutta Karolalle kertomansa mukaan hän ei kotiutunut kaupunkiin. Karjalanmurre ei tarttunut, ja opiskelujen alkamisen myötä syksyllä 1961 nuoruusvuosien kotikaupunki jäi. Mäntyharjun-mökillä oli sen sijaan Toivo Pyörteen puhtaaksi kirjoittamia nuotteja tallella vielä, kun Karola keräsi aineistoa Lappeenrannan musiikkihistoriaansa.

Luetuimmat