Teatteriarvio: Lappeenrannan tanssiteatteri osoitti heti ensiulvaisulla tarpeellisuutensa

Lappeenrannan tanssiteatteri: Sudenmorsian. Alkuperäisteos Aino Kallas. Koreografia: Anna-Maria Paadar ja Sanna Salama. Esitysdramaturgia: Aapo Stavén. Musiikin suunnittelu: Ossi Välimäki ja Laura Tykkyläinen. Näyttämöllä Sanna Salama, Aapo Stavén, Anna-Maria Paadar, Emilia Pulli, Laura Tykkyläinen, Ossi Välimäki. Ensi-ilta Lappeenrannan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 19.1.2018.

Minna Mänttäri

Sanna Salama tanssii nimiroolin Lappeenrannan tanssiteatterin ensimmäisessä teoksessa, vetävästi toteutetussa Sudenmorsiamessa.

Aauuuuuooo! Mitä ei ole ollut, sitä ei ole osannut kaivata. Nyt, Lappeenrannan tanssiteatterin ensimmäisen esityksen jälkeen, teatterille toivoo pelkkää hyvää, jottei sitä menetä. Niin tarkasti se on haistanut ja täyttää tyhjän paikan kahden balettitapahtuman ja monen tanssikoulun maakunnassa.
Aino Kallaksen Sudenmorsian-romaani ilmestyi 90 vuotta sitten. Sen taustalla on hiidenmaalainen mytologia ihmissudesta, mutta alkuperäistarinasta ei tarvitse välittää hittojakaan. Minä katselin sitä luontevana jatkona parisuhdetarinoille, joita Aapo Stavén on ohjannut Pulsan leirinuotiolle kesäisin.
Eikä mikään estä näkemästä esitystä jopa kannanottona haja-asutusalueiden kiivaisiin susipuheisiin.

Minna Mänttäri

Aapo Stavénin metsänvartija ja Sanna Salaman vaimo kasvavat pikkuhiljaa erilleen Lappeenrannan tanssiteatterin Sudenmorsiamessa.

Sudenmorsian on kertomus metsänvartijasta, tämän vaimosta ja veren kutsusta. Mies ihastuu, pari rakastuu, tanssii häitä ja alkaa kasvaa erilleen. Mustasukkaisuus ui metsästysliiveihin ja, no, arvaatte varmaan. Klassinen ihmissuhdetragedia on kerrottu yksinkertaisella ruumiinkielellä, jonka sulavia askeleita on erittäin helppo seurata, vaikka olisi tällainen totaalisen rytmitajuton tyyppikin.
Oma susipelkoni liittyi juuri tekstilähtöisen ihmisen ennakkoluuloihin, joissa tajuaa vain puhetta.
Miten väärässä voi olla! Sudenmorsiamen koreografia avautuu vaivatta, ja viettelevyyden huomaa vasta, kun ilmaisu muuttuu tanssista teatteriksi. Puhe on turhaa ja tuntuu jopa osin päälle liimatulta.

Simppelin koreografian lisäksi esityksen toinen liikkeessä pitävä voima on musiikki.

Ihmissusi on kansan- ja kauhutarujen perinteinen pahis: kaksijakoinen ja väkivaltainenkin olento.
Tätä taustaa vasten ymmärrän, että tanssiteatterissa kuuluu olla sekä tanssia että teatteria, mutta Sudenmorsiamen vahvuus on liikkeessä, joka riivaa ja vie mukanaan ja jonka puhe välillä pätkäisee.
Kieli tuo lepotaukoja ja kerronnallisia elementtejä, mutta rikkoo illuusiota välillä väkivaltaisestikin.
Simppelin koreografian lisäksi esityksen toinen liikkeessä pitävä voima on musiikki. Sudenmorsian tärähtää käyntiin kuin rockkonsertti tai urheilutapahtuma, jossa Apocalyptica kohtaa cheerleaderit.
Sello soi säröllä, ja djembe-rumpu jumputtaa, ja tarinan edetessä soittimet ja sävelkulut on sovitettu kuvittamaan sen maisemaa kulloisenkin sävyn mukaisesti. Livemusiikki vain muhkeuttaa elämystä.
Uusi tanssiteatteri esittelee itsensä onnistuneesti. Mainion avauksen ohella sen hyvä viesti on, että maakunnasta löytyy yleisön edessä toimivaa osaamista, kuten nimiroolin tanssivan Sanna Salaman tarina esimerkiksi osoittaa. Kaikkea tanssivettä ei tarvitse kantaa tänne maailmalta.

Minna Mänttäri

Anna-Maria Paadar uhkaa kyläläisenä ja viekoittelee sutena Sanna Salaman vaimoa Lappeenrannan tanssiteatterin Sudenmorsiamessa.

Hyvää: Uuden tanssiteatterin olemassaolo.
Huonoa: Puhe rikkoo tanssillista ilmaisua.
Erityistä: Elävä ja itse sävelletty musiikki.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet