Elisabeth Moss kirkuu neljä tähteä kauhuelokuvalle, muut Etelä-Saimaan kriitikon arvioimat ensi-iltaleffat ovat kolmen tähden animaatioversioita videopelistä ja klassikkoseikkailusta

Paramount Pictures/Sega

James Marsden näyttelee yhdessä tietokoneanimoidun siilin kanssa.
James Marsden näyttelee yhdessä tietokoneanimoidun siilin kanssa.

Sinisen vauhtihirviön uusi tyyli

Sonic The Movie (Sonic The Hedgehog, Yhdysvallat, 2020).

Ohjaus: Jeff Fowler.

Rooleissa: James Marsden, Ben Schwartz, Tika Sumpter, Jim Carrey.

Kesto 99 minuuttia.

K7.

Videopeleihin perustuvilla elokuvilla on historiallisen huono onnistumisprosentti. Täydellisiltä napakympeiltä ollaan vältytytty suorastaan ihmeen kautta. Kamalalta flopilta vaikutti myös pelifirma Segan maskotin, Sonicin, ensimmäinen valkokangasseikkailu.

Ensimmäiset mainoskuvat esittelivät hahmon, joka herätti äänekkäässä fanijoukossa niin suurta meteliä, että elokuvan tekijät joutuivat palaamaan työpöydän äärelle ja suunnittelemaan hahmon uusiksi. Kyseessä on harvoja menestystarinoita, joissa internetissä valittaminen on vaikuttanut myönteisesti.

Sonicin oma elokuva ei ole mikään huippu, vaan ihan hyvin tehty koko perheen seikkailu. Vitsejä ja vauhtia riittää. Viittaukset vanhoihin videopeleihin muistuttavat lähdemateriaalista.

Tarinassa toisesta ulottuvuudesta kotoisin olevan sininen siili-humanoidi joutuu pakenemaan vihollisiaan maapallolle. Ihmisiltä piilossa elävä olento kaipaisi elämäänsä ystäviä. Hävittäjäkoneen nopeudella paikasta toiseen sinkoileva kaveri paljastaa epähuomiossa olemassaolonsa. Ilkeä tohtori Robotnik (Jim Carrey) keksii, että mysteeristä muukalaista voisi käyttää energianlähteenä.

Ben Schwartz sopii mainiosti Sonic-siilen ääneksi. Puhe on nopeaa ja vitsit sinkoilevat. Ongelmaksi muodostuvat tunteelliset kohtaukset.

Se ei ole Schwartzin vika, vaan ohjauksen ja käsikirjoituksen ongelma. Keskittymishäiriöinen hahmo ei koskaan vakavoidu niin pitkäksi aikaa, että tunteellisuus ulottuisi pintaa syvemmälle. Tahtia ei haluta hidastaa, vaikka se ei olisi haitaksi.

Tarina on rakennettu useasti koetun kaavan varaan, ja sen rytmi on kuin sekuntikellolla mitattu. Kaavamaisuutta särkee ainoastaan Jim Carreyn improvisoitu pelleily, joka on parhaimmillaan mainiota ja pahimmillaan turhanpäiväistä urkujen aukomista.

On silti mukava nähdä Carrey taas vapautuneena valkokankaalla kanavoimassa ensimmäisten hittielokuviensa kaoottista energiaa. Siinä rytinässä supervoimainen animaatiosiilikin tuntuu suorastaan vaimealta tapaukselta.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Vauhtia ja huumoria löytyy.

Huonoa: Kaavamainen tarina.

Erityistä: Sonic seikkaili ensimmäisen kerran vuonna 1991.

20th Century Studios

John Thornton (Harrison Ford) ja Buck-koira seikkailevat Yukonin maisemissa.
John Thornton (Harrison Ford) ja Buck-koira seikkailevat Yukonin maisemissa.

Klassinen seikkailu ja uusi koira

Erämaan kutsu (The Call of the Wild, Yhdysvallat, 2019).

Ohjaus: Chris Sanders.

Rooleissa: Harrison Ford, Dan Stevens, Omar Sy, Karen Gillan.

Kesto 100 minuuttia.

K12.

Jack Londonin klassinen romaani Erämaan kutsu on filmattu jo monesti aiemmin. Kultakuumeen tohina ja kesyttämättömän luonnon kutsu antavat puitteet suurelle seikkailulle.

Uusin versio tarinasta tarjoaa hyvin vähän mitään uutta. Suurin muutos on tietokoneanimaationa toteutetussa koirasankarissa.

Tekotapa mahdollistaa vaikeita kohtauksia, mutta animaation epäaitous on myös elokuvan suurin kompastuskivi. Sankarikoira Buck ei aina sovi valokuvattuun ympäristöön ja Harrison Fordin rinnalle.

Motion capture -esiintyjä Terry Notaryn loihtima koirahahmo reagoi usein liian täydellisesti ympäröivään maailmaan. Reaktiot ovat inhimillisiä, koiruuksien sijaan.

Elokuvan mainosmateriaali antaa ymmärtää, että kyseessä on Harrison Fordin vetämä teos, mutta konkari on enimmäkseen avustavassa roolissa. Fordin näyttelemään John Thorntoniin tutustutaan kunnolla vasta melko pitkällä elokuvan kestosta.

Sitä ennen koira tapaa monia muita hahmoja ja on kohtalon heiteltävänä.

Elokuvan parhaimmat hetket ovat koiran ja miehen toveruuden lujittamisessa. Yksinkertaisissa hetkissä koiran keinotekoisuus on unohtua täysin ja Fordin – usein piilossa pysyvä – lupsakas charmi pääsee loistamaan.

Erämaan kutsun tekijäporukassa on timantinkovia ammattilaisia. Siksi elokuva ei mene täydellisesti mönkään millään osa-alueella. Vanha tarina ei kuitenkaan nouse suuriin korkeuksiin, koska tarkkaan harkittu paketti tekee kaikkensa riskien ottamisessa.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Perinteistä seikkailua.

Huonoa: Uusi teknologia ei aina pelaa.

Erityistä: Disneyn nykyään omistaman 20th Century Studiosin tuotos.

Universal Studios

Cecilia Kass (Elisabeth Moss) joutuu entiset kumppaninsa piinaamaksi.
Cecilia Kass (Elisabeth Moss) joutuu entiset kumppaninsa piinaamaksi.

Näkymätön piinaaja

The Invisible Man.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Leigh Whannell.

Rooleissa: Elisabeth Moss, Aldis Hodge, Storm Reid, Harriet Dyer, Oliver Jackson-Cohen.

Kesto 124 minuuttia.

K16.

Universal Sudiosin legendaarisia kauhuhirviöitä ollaan yritetty uudelleenlämmittää tällä vuosituhannella moneen otteeseen. Yritykset ovat olleet epäonnistuneita. Ehkä suurin ongelma on ollut siinä, että kauhuhirviöistä, kuten Frankenstein ja Muumio, on haluttu tehdä yhteisen mytologian jakavia supersankareita.

Nyt vetovastuu on luovutettu Jason Blumhousen kauhustudio Blumhouselle, joka on menestynyt hyvin pienempien kauhuelokuvien parissa. Uusi lähestymistapa on inhimillistää niinkin hullunkurinen hahmo kuin näkymätön mies.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Leigh Whannellin käsissä klassisesta kauhutarinasta on muovautunut psykologinen trilleri, jonka kauhuydin on perheväkivallassa.

Cecilia Kass (Elisabeth Moss) on väkivaltaisessa parisuhteessa. Poikaystävä Tom (Michael Dorman) on kontrolloiva hirviö. Lopulta Cecilian onnistuu paeta vankilaksi muuttuneesta kodistaan. Sitten miehen kerrotaan tehneen itsemurhan ja jättäneen suuren perinnön.

Jotakin on kuitenkin pahasti pielessä. Cecilia epäilee Tomin jatkavan hänen piinaamistaan. Nyt näkymättömänä.

The Invisible Man on melko herkullinen asetelmaltaan. Yksinkertaiset kauhukuvat toimivat tehokkaasti, ja tarina etenee yllättäviin suuntiin. Yhdistelmä kotiväkivaltaa ja tieteiskuvitelmia luovat painajaisen, joka osaa yllättää.

Paljon elokuvan tehosta juontuu Mossin roolisuorituksesta. Hänen heittäytymisensä pelkotiloihin ei ole kulunutta kauhuelokuvan naisuhrin kirkumista.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Tehokas tunnelma. Mossin roolisuoritus.

Huonoa: Muutama junnaava kohtaus.

Erityistä: Ohjaaja Whannell on näytellyt useissa kauhuelokuvissa.

Luetuimmat