Luokkakuvassa samat tutut tyypit

Luokkakuva Imatran taidemuseolla 22.9. – 14.10.2017

Imatran taidemuseo

Heidi Vasara, Toisin nähtynä 3. Akvarelli on valmistunut tänä vuonna.
Heidi Vasara, Toisin nähtynä 3. Akvarelli on valmistunut tänä vuonna.

Imatran taidemuseo

Jouni Viljakainen, Last warning (2017).

Opiskeluaikainen porukka yleensä nivoutuu hyvin yhteen. On jännittävää tavata vuosien jälkeen ja katsoa, mihin kenenkin taide on kulkenut, mitä ilmaisuja löytänyt.

Imatralta 20 vuotta sitten valmistuneet tuovat katsojan eteen monipolvisen polun taiteen maailmaan. Tekotapoja on akvarelleista installaatioon, pastellista öljyyn. Tämä ryhmä ei ainakaan pode mielikuvituksen puutetta.

Näyttely on raikas ja hauskasti polveileva. Oivaltava ja onnistunut ripustus luo kiinnostavia vuoropuheluita. Kuvakokonaisuus hengittää ja antaa yksilöille tilaa.

Kuvien tunnelmat liukuvat minimalismista vahvaan väriin ja toisaalta useiden kuvien harkittuun sinfoniaan, josta Merja Salonen Di Giorgio sekä Johanna Pihlajamaa ovat oiva esimerkki.

Minimalismin syvällinen kauneus hehkuu Arto Nurron upeassa teosryhmässä. Samoja herkkyyden teemoja löytyy Anne Tammisen tyylipuhtaassa vedosryhmässä, jossa on kerrassaan hieno värimaailma.

Elina Ollikainen antaa työnsä kautta tunnustuksen vanhalle käsityöntaitajalle. Tässä päivitetyssä versiossa käden taidot nousevat yhä kunniaan.

Upean räiskyvää maalauksen juhlaa tarjoavat Jouni Viljakainen ja Riikka Viinikanoja, jonka töissä on erityisen hyvä rytmi. Pastellin syvää hehkua käyttää Anna Reetta Pehkonen varmoin vedoin.

Ehkä komein näkymä nousee esiin Heidi Vasaran isoista akvarelleista, joissa hän tavoittaa jotain oleellisen syvää kokemusta maisemaan ja sen osiin. Hyvin hallittu kokonaisuus.

En kovin usein lämpene videoille, mutta Antti Hämäläinen tekee vaikuttavaa jälkeä. Musiikki luo teokselle tärkeän elementin ja täydentää näkymää.

Taiteilijan elämä saattaa olla aika muhkurainen kokemus. Sen vuoksi Hannu Kannon puuveistos käy hyvin näyttelyn teemaan – ei tämä elo aina tasaista ole, mutta epätasaisellakin pinnalla on lysti istua.

|

Seppo Paajanen

Hyvää: Teosten monipuolisuus kiehtoo.

Huonoa:

Erityistä: Harva taitelija elää pelkällä kuvan tekemisellä. On opetettava ja tehtävä hanttihommia.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.