Bombshell-elokuvan Me too -skandaali tuohduttaa ja Sibelius-Akatemian kapellimestarikoulu opettaa – Ensi-iltaelokuvien arvioista löytyy naisia anarkisteina ja mies aseistakieltäytyjänä

Kirsti Vuorela

Renee Montoya (Rosie Perez), Huntress (Mary Elizabeth Winstead), Harley Quinn (Margot Robbie), Cassandra Cain (Ella Jay Basco) ja Black Canary (June Smollett-Bell) lyövät hynttyyt yhteen lyödäkseen kumoon yhteisen vihollisen.
Renee Montoya (Rosie Perez), Huntress (Mary Elizabeth Winstead), Harley Quinn (Margot Robbie), Cassandra Cain (Ella Jay Basco) ja Black Canary (June Smollett-Bell) lyövät hynttyyt yhteen lyödäkseen kumoon yhteisen vihollisen.

Anarkistista antisankareiden karkelointia

Birds of Prey: And the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn (Yhdysvallat, 2020)

Ohjaus: Cathy Yan. Käsikirjoitus: Christina Hodson.

Rooleissa: Margot Robbie, Mary Elizabeth Winstead, Jurnee Smollett-Bell, Rosie Perez, Ella Jay Basco, Chris Messina, Ewan McGregor.

Kesto: 109 min. K-16.

KOLME TÄHTEÄ

Muutaman vuoden takaisen Suicide Squad -elokuvan paras osa oli Margot Robbien näyttelemä Harley Quinn. Melko tuoreeltaan DC-sarjakuvien historiassa, vasta 1990-luvulla kehitetyn hahmon ominaispiirteisiin oli kuulunut epäterveellinen suhde superpahis Jokeriin.

Lähivuosina Harley Quinnia ollaan pyritty kohentamaan pelkästä läheisriippuvasta sivuhahmosta ihan DC Comicsin ykkösketjuun.

Uusi elokuva on osoitus siitä, että työ tuottaa tulosta. Robbien mahtavasti tulkitsema villikko on täydellinen naisvetoisen antisankaritoiminnan keulakuvaksi.

Jokerin kanssa välit katkonut Harley etsii nyt itseään ihmisenä. Sielunrauhan etsimisessä auttaa kunnon kähinöinti jota on luvassa kun Harley päättä auttaa nuoren Cassien (Ella Jay Basco) Roman Sioniksen (Ewan McGregor) ja Victor Zsaszin (Chris Messina) kynsistä.

Joukko kovia koneita naisia kohtaa kuin kohtalon saattelemana. Heillä riittää sisua ja kokemusta alamaailman kohtaamiseen. Roistoilla tulee olemaan tukalat paikat, kun Harleyn rinnalle liittyy katkera poliisi Renee Montoya (Rosie Perez), kostoa janoava Huntress (Mary Elizabeth Winstead) ja kovaääninen Black Canary (June Smollett-Bell).

Petolintujen seikkailut on kuvattu sähäkästi. Usein myös hyvin sekavasti. Mukana on takautumia ja irtovitsejä kuin television komediasarjoissa. Tyylikkäästi ja taidolla toteutettu väkivalta on ajoittain suorastaan absurdia.

Pääviisikon kemia toimii hyvin. Paljon paremmin, kuin yksikään kohtaus Suicide Squadissa. Hahmot esitellään huolella, mutta kaikessa hauskanpidossa itse tarinan kehitys on jäädä täysin. Elokuvan pääpahis jää melko vaisuksi vastukseksi.

Parasta elokuvassa on Robbie joka selkeästi pitää hauskaa roolissaan ja hallitsee jokaista hetkeä jossa esiintyy.

Reiner Bajo

August Diehl näyttelee aseistakieltäytyjä Franz Jägerstätteriä ja Valerie Pachner hänen vaimoaan Fania.
August Diehl näyttelee aseistakieltäytyjä Franz Jägerstätteriä ja Valerie Pachner hänen vaimoaan Fania.

Aseistakieltäytyjän vakaumuksesta

A Hidden Life (Saksa/Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Terrence Malick.

Rooleissa: August Diehl, Valerie Pachner, Bruno Ganz, Matthias Schoenaerts, Michael Nyqvist.

Kesto: 174 min. K-16.

NELJÄ TÄHTEÄ

Franz Jägerstätter (August Diehl) on itävaltalainen maanviljelijä. Natsit ovat vallassa. Sota kolkuttelee ovella ja kutsu käy. Franz on kuitenkin periaatteen mies, eikä näe sotaa oikeutettuna.

Aseistakieltäytymisellä on seurauksensa. Yhteisö ja koko järjestelmä yrittää murtaa miehen moraalia. Samalla Franzin vaimo Fan (Valerie Pachner) käy läpi omia vaikeuksiaan. Petturin perhettä ei kohdella kotikylässä lämpimästi.

Jos on nähnyt ohjaaja Terrence Malickin Veteen piirretty viiva tai Tree of Life -elokuvat, osaa arvata suunnilleen mitä on luvassa.

Jos aiemmat Malickit ovat tuntuneet pitkästyttäviltä, voi lähes kolmituntinen olla liian suuri pala purtavaksi. Runollista tyyliä arvostavat nauttivat elokuvasta aivan varmasti.

Ohjaajan vakiokuvaaja Emmanuel Lubezkin on korvannut pitkäaikainen kameraoperaattori Jörg Widmer. Hetkissä liikutaan täysin käsivaran ja luonnonvalon avulla. Ympäröivät äänet on lähes huomaamatta limitetty James Newton Howardin herkkään musiikkiin. Kaikesta tulee yhtenäisesti aaltoilevaa tunnelmointia.

Pohdiskeluja kaiken merkityksestä riittää. Nämä kuiskaukset kaikkeuteen ovat samoja filosofeja vaivaavia kysymyksiä, joihin universumi suhtautuu täydellisellä välinpitämättömyydellä.

Elokuva on muistomerkki niille kaikille sieluille jotka nousivat pahuutta vastaan, mutta joiden nimiä ei ole kaiverrettu graniittiin. Kaikille niille, jotka pysyivät uskollisena omalle totuudelleen, vaikka siitä maksettava hinta olisikin ollut liian kallis järkeiltäväksi.

Hilary Bronwyn Gayle

Megan Kelly (Charlize Theron), Gretchen Carlson (Nicole Kidman) ja Kayla Pospisil (Margot Robbie) ovat Fox-uutiskanavaa järisyttävän skandaalin keskushahmoja.
Megan Kelly (Charlize Theron), Gretchen Carlson (Nicole Kidman) ja Kayla Pospisil (Margot Robbie) ovat Fox-uutiskanavaa järisyttävän skandaalin keskushahmoja.

Seksiskandaalin puintia

Bombshell (Yhdysvallat/Kanada, 2019)

Ohjaus: Jay Roach. Käsikirjoitus: Charles Randolph.

Rooleissa: Margot Robbie, Charlize Theron, Nicole Kidman, John Lithgow, Kate McKinnon, Malcolm McDowell.

Kesto: 109 min. K-7.

KOLME TÄHTEÄ

Jay Roachin uusi poliittinen draama kuvailee häirintäskandaalia Fox News -uutiskanavan sisällä vain hetkiä ennen Me too -kampanjan räjähdysmäistä nousua. Konservatiivisen kanavan sisällä oli mätäpaiseita, jotka olivat käyttäneet valta-asemaansa törkeyksiin.

Monia riehakkaita komedioita ohjannut Roach ei ole untuvikko poliittisen pelin kuvaajana. Hänen HBO-elokuvansa Uudelleenlaskenta ja Pelin henki olivat nokkelia läpileikkauksia suuriin aiheisiin.

Bombshellin suhteen Roach haluaa kaiken kulkevan mahdollisimman sujuvasti. Tärkeät asiat käsitellään arvokkuuden sijasta energisellä tuohtumuksella.

Tarinan pahiksena toimii uutiskanavan luonut Roger Ailes (John Lithgow). Nixonin ajoista saakka konservatiiveja ohjaillut moguli on omassa talossaan jumaloitu hahmo.

Märkäkorvainen Kayla (Margot Robbie, Oscar-ehdokas, paras naissivuosa) haluaakin tehdä pomoonsa suuren vaikutuksen. Huipulle kavutakseen täytyy isolle kiholle tehdä palveluksia.

Gretchen Carlsonilla (Nicole Kidman) on strategia valmiina kun tämä savustetaan Foxilta ulos. Samalla presidenttiehdokas Donald Trumpia kritisoinut huippuankkuri Megyn Kelly (Charlize Theron, Oscar-ehdokas, paras naispääosa) löytää itsensä muutoksen keskipisteestä.

Bombshell sisältää päteviä roolisuorituksia ja huimaa maskeerausta. Juoni on kiinnostava, mutta se ei koskaan läpäise skandaalin ydintä.

Katsojan samaistumiskohdaksi monista eri henkilöiden kokemuksista koottu Kayla ei lopulta saa tuotua katsojaa häirintää kokeneen kenkiin. Sähäkkä valtapeli sysää ihmiskohtalot taustalle.

Kirsti Vuorela

I-Han Fu johtaa orkesteria. Hannu Lintu yrittää ohjata oppilastaan.
I-Han Fu johtaa orkesteria. Hannu Lintu yrittää ohjata oppilastaan.

Kapellimestarikoulussa

Orkesterin edessä (Suomi, 2020)

Ohjaus: Anna-Karin Grönroos.

Kesto: 75 min. Sallittu.

KOLME TÄHTEÄ

Dokumentti kapellimestariopiskelijoista tarjoaa mielenkiintoisen ja harvinaisen katsauksen Sibelius-Akatemian ”kapulakurssille”. Orkesterin edessä opiskelu on maailman tasollakin harvinaista. Helsingissä sitä voi harjoittaa.

Ohjaaja Anna-Karin Grönroos on seurannut kolmea kapellimestariopiskelijaa, Emilia Hovingia, I-Han Futa ja James Kahanea näiden oppivuosien lävitse.

Luvassa on helposti sisäistettävä kuvaus siitä mitä itse asiassa kapellimestariksi ryhtyminen muusikolta vaatii. Mikä on orkesterin edessä käsiään heiluttelevan miehen virka? Hyvän kapellimestarin täytyy oppia ymmärtämään itseään löytääkseen tyylinsä.

Välillä katsoja voi tuntea itsensä hieman ulkopuoliseksi, kun opettajat ja opiskelijat naureskelevat sisäpiirivitseille. Edes pieni klassisen musiikin tuntemus on suositeltavaa katsomiskokemuksen syventämiseksi.

Opetuksen seuraaminen on hyvin mielenkiintoista. Kapellimestari- ja orkesterikoulutuksen professori Atso Almila ja Radion sinfoniaorkesteri RSO:n ylikapellimestari Hannu Lintu muovaavat uutta kapellimestarien sukupolvea kritiikkiä säästämättä. Oppilaat ovat kuitenkin tällä tasolla jo melko kouliintuneita tiukkojen opettajien käsissä, joten eivät opetushetket koskaan ylly suureksi draamaksi. Tunteenpurkaukset ovat lähinnä turhautumisen tuhahduksia.