Kirja-arvio: Metsomaisesti musiikista ja Venäjästä

Vesa Sirén ja Juha Metso, Tää menee näin. Vuoden biisit 1977–2017. Like 2017, 216 sivua. Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä ja Juha Metso, Junamatka Moskovaan, Docendo 2017, 208 sivua.

Sari Tauru

Valokuvaaja Juha Metso on innostunut myös musiikista.  

Kotkalaisen Juha Metson valokuvia on ilmestynyt taas kahdessa kirjassa. Vesa Sirénin kanssa tehdyssä kirjassa käydään läpi niin 40 vuotta musiikkihistoriaa kuin 40 vuotta kuvahistoriaa.
Tekijäkaksikko on päätynyt loistavaan ratkaisuun, jossa kukin vuosi esitellään meillä ja muualla sekä yhden biisin tarkkana analyysinä että laajempana katsauksena. Ratkaisu innostaa kuuntelemaan itse biisejä ja antaa yllättävän monipuolisen näkökulman musiikkihistoriaan.

Tämä on ensimmäinen Metson kuvia sisältävä kirja, jossa teksti nousee kuvien ylitse kiinnostukseni kohteena. Sirén on aiheellisesti palkittu tietokirjailija. Mukavaa teoksessa on sekin, ettei siinä keskitytä kotimaiseen rock-poppiin, vaan kaikki musiikkityylit lastenmusiikkiin asti tulevat biisien tasolla esiteltyä.
Kyseessä on vuoden parhaita musiikkitietokirjoja. Se on suorastaan pirullinen, sillä se pakotti kuuntelemaan tuntien ajan biisejä, joita kirjassa tarkastellaan. Opettavainen kokemus!

Metson kuvat tähdittävät myös Ville Haapasalon kokemuksista Venäjällä tehtyä tosipohjaista romaania. Kirjoittajana on tutusti Kauko Röyhkä. Tarina on hieman lattea kuvaus Haapasalon kohelluksista vuonna 1992 Venäjällä.
Jokainen Haapasalon ihailija lukee teosta muistelmana. Ville aloittaa teatteriopinnot, joutuu junaryöstön takia rahattomana Mustanmeren pikkukaupunkiin ja oppii siellä koomikkona tienaamaan rahaa, ja hän rakastuu tyttöön ja törmää erikoisiin tyyppeihin. Kaikki on tarinassa kohdallaan, mutta jäin kaipaamaan terävyyttä ja yllätyksellisyyttä.

Parasta teoksessa ovat Metson lukuisat tummanpuhuvat kuvat Venäjältä. Niihin yhdistetään tarinasta poimittuja lauseita. Kuvien ja lauseiden yhteiselo on järkyttävän tehokasta.
Tuntemukseni voimistui sen takia, että luin teoksen kahdella tavalla: Ensin luin tekstin ja kuvat kokonaisuutena, mikä aiheutti tekstin valjuuntumisen kuvien voimasta.
Sitten selasin vain kuvat ja luin niitä suhteessa kuviin yhdistettyihin ajatuksiin. Nyt tarina pelitti hirmuisella metaforisella voimalla. Lyhyet katkelmat iskivät vasten ajatuksia. Kuvat huusivat ja syvenivät merkityksistä. Mieleeni jäi leijumaan toive, että kirja olisikin pelkkä kuvakirja lyhyine lauseineen — valokuvaromaani!

Hyvää: Biisikirja innostaa kuuntelemaan kappaleita.
Huonoa: Junamatka-tositarina on lattea.
Erityistä: Sirénin teksti voittaa Metson kuvat.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat