Kalle-Pekka Koposen ura on nousukiidossa, vaikkei hän ole päässyt Lappeenrannassa hyppyrimäkeen — Sellistin toinen soitin trumpetti pölyttyy käytön puutteessa, mutta hyppyhaalarille ja mäkisuksille hän arvelee löytyvän vielä tarvetta

Kalle-Pekka Koposen elämässä on vahva etunoja. Sellisti on tullut isäksi, hän on solistina ensi kertaa ja ponnistaa sen myötä isompiin ympyröihin.

Mika Strandén

Sellisti Kalle-Pekka Koponen oli toinen Turun valtakunnallisessa sellokilpailussa viime vuonna. Kilpailumenestys antaa nostetta muusikon uralle, ja Koponen pohtii osallistumista myös kansainvälisiin sellokilpailuihin, muttei muuten haikaile ulkomaille. — Tykkään asua Suomessa.
Sellisti Kalle-Pekka Koponen oli toinen Turun valtakunnallisessa sellokilpailussa viime vuonna. Kilpailumenestys antaa nostetta muusikon uralle, ja Koponen pohtii osallistumista myös kansainvälisiin sellokilpailuihin, muttei muuten haikaile ulkomaille. — Tykkään asua Suomessa.

Lappeenrannan kaupunginorkesterin (LKO) uusissa valokuvissa Kalle-Pekka Koponen seisoo eturivissä takakenossa. Valokuvat kertovat tunnetusti paljon, mutta sellistin kohdalla kuva vääristää jonkin verran.

Hänelle olisi luontevampaa seisoa kuvassa etukenossa. Kuopiossa vuonna 1992 syntynyt muusikko on tottunut laskemaan mäkiä sauvat kädessä, mutta varsinkin vain sukset jalassa.

Koponen on asunut Lappeenrannassa syksystä 2018 ja voinut harrastaa talviurheilulajeista vain hiihtoa, mutta Puijon kotimäestä ja muutamasta muusta suomalaishyppyristä hän on leiskautellut säännöllisesti.

— Sen verran, että tuntuma säilyy ja että uskaltaa vielä hypätä.

Mäkihyppy tuli Koposen elämään isojen poikien kanssa kaveerauksesta. Lumesta ja talvesta tykkäävälle pikkupojalle oli luontevaa seurata näitä mäkeen, oli kyse sitten itse tehdyistä suksihyppyreistä tai oikeista torneista.

— Hyppyhaalari ja sukset odottavat varastossa.

Vuoroa odottaa myös mäkiennätyksen parantaminen. Koposen peruskunto pysyy yllä juoksemalla ja kuntosaliharjoittelulla, joten yli 60-metrinen hyppy löytynee jäntereistä.

Hyppyhaalari ja sukset odottavat varastossa. — Kalle-Pekka Koponen

Sello valikoitui Koposen instrumentiksi toisin kuin mäkihyppy. Kavereiden sijasta musisointiin antoi kipinän perhetausta. Isä soittaa viulua, äiti opettaa laulua ja musiikin teoriaa, ja isovelikin löysi ammatin musiikista.

— Soittamisen aloittaminen oli luonnollista muusikkoperheessä.

Sello on ollut Koposen käsissä alle kouluikäisestä, mutta suhde soittimeen syveni vasta kymmenen vuoden soittamisen jälkeen.

— Tajusin, että harjoittelemalla kehittyy.

Ennen älynväläystä Koponen ehti flirttailla paljon myös trumpetin kanssa, mutta suhde Sibelius-Akatemian opintojen sivusoittimen kanssa jäähtyi heti, kun sen oppitunnit loppuivat, eikä hän ole tuuttaillut torvisektioissa.

— Olen alkanut tykätä sellolla soittamisesta.

Tykkääminen on muuttanut myös käsitystä ammatinvalinnasta. Kun koko perhe on musiikin ammattilaisia, Koponen ajatteli teini-ikäisenä olevansa sitten jotain aivan muuta.

— Luin lukiossa fysiikkaa ja kemiaa, kun lääkis oli ajatuksissa.

Lopulta Koponen päätyi hakemaan vain Sibelius-Akatemiaan, ja kulkee nyt ammattimuusikon tiellä.

— Välillä mietin muuta tekemistä, mutta tykkään tästä.

Mika Strandén

Kalle-Pekka Koposen elämässä tapahtuu juuri nyt isoja asioita. Lappeenrannan kaupunginorkesterin sellisti on hiljattain tullut isäksi, hän on ensi kertaa orkesterin solistina ja ponnistaa sen jälkeen isompiin ympyröihin. Nuottien lukemisen ja vauva-arjen keskellä hän pohtii myös mahdollisuutta parantaa nykyistä mäkihyppyennätystään.
Kalle-Pekka Koposen elämässä tapahtuu juuri nyt isoja asioita. Lappeenrannan kaupunginorkesterin sellisti on hiljattain tullut isäksi, hän on ensi kertaa orkesterin solistina ja ponnistaa sen jälkeen isompiin ympyröihin. Nuottien lukemisen ja vauva-arjen keskellä hän pohtii myös mahdollisuutta parantaa nykyistä mäkihyppyennätystään.

Koponen soitti itsensä kakkoseksi Turun valtakunnallisessa sellokilpailussa vuonna 2018 ja aloitti viime syksynä LKOn sellon äänenjohtajana, mikä on hänen ensimmäinen orkesterikiinnityksensä.

Hän istuu kollegoidensa eteen, eturiviin, ensi kertaa torstaina, kun soittaa orkesterin solistina Mieczyslaw Weinbergin Sellokonserton. Biisi on sävelletty vuonna 1942, mutta kantaesitetty vasta puolitoista vuotta sitten.

— Se on hauska kappale, jota ei ole esitetty useita kertoja.

Sellisti itse istui orkesterissa, joka kantaesitti natseja Saksasta Moskovaan paenneen ja siellä Stalinin vainojen myötä keskitysleirille joutuneen Weinbergin sävellyksen.

Sello on Koposelle romanttinen soitin. Millaisia romanttisia elementtejä löytyy etnisyytensä vuoksi vainotun säveltäjän biisistä?

— Siinä on kansanlaulumaisia piirteitä, se on romanttinen 1900-luvun lisukkeilla.

LKO

Sellisti Kalle-Pekka Koponen sai viulistivaimonsa Johannan kanssa vakanssit Lappeenrannan kaupunginorkesterista peräkkäisinä päivinä. Lappeenranta on ollut pariskunnalle hyvä paikka aloittaa soittajan ura, mutta esikoisen myötä perhearjen pyörittäminen edellyttää muitakin kuin muusikoiden käsipareja, ja niitä löytyy uuden vakanssin ohella Tampereelta.
Sellisti Kalle-Pekka Koponen sai viulistivaimonsa Johannan kanssa vakanssit Lappeenrannan kaupunginorkesterista peräkkäisinä päivinä. Lappeenranta on ollut pariskunnalle hyvä paikka aloittaa soittajan ura, mutta esikoisen myötä perhearjen pyörittäminen edellyttää muitakin kuin muusikoiden käsipareja, ja niitä löytyy uuden vakanssin ohella Tampereelta.

Mäkihypyn sijasta Koponen on erityisen etukenossa ammatillisesti. Ensimmäinen solistitehtävä LKOssa on samalla sellistin viimeinen konsertti Lappeenrannassa toistaiseksi.

Hänet on valittu Tampere Filharmoniaan sellon varaäänenjohtajaksi, ja hän aloittaa kuuden kuukauden koeajan tehtävässä joulukuussa. Siirtymä pienestä orkesterista isompaan on luonnollista kasvua muusikon uralla.

— Tavoite on tehdä monipuolisesti erilaisia juttuja.

Sellistille monipuolisuus merkitsee orkesterityön ohella mahdollisuuksia sekä osallistua kamarimusiikkikokoonpanoihin että tehdä solistin töitä. Koponen ei ole soittanut yhtyeissä toistaiseksi, mutta hänen siirtymisensä Tampereelle on noteerattu kaupungissa jo ennen kuin hän on soittanut nuottiakaan siellä.

— Moneen kamarimusiikkiryhmään on jo kysytty. Tampereella vaihtoehtoja on enemmän.

Tampere Filharmoniassa on kymmenen sellistä, kun LKOssa heitä on kaksi, joten Tampereella kamarimusiikkikokoonpano syntyy vaivattomasti vaikka omasta orkesterista. Koponen tykkää ajatuksena myös opettamisesta.

Maarit Kytöharju

Lappeenrannan kaupunginorkesteri viettää 110-vuotisjuhlaa. Toukokuussa tallennettu livealbumi on orkesterin neljäs levy.
Lappeenrannan kaupunginorkesteri viettää 110-vuotisjuhlaa. Toukokuussa tallennettu livealbumi on orkesterin neljäs levy.

LKO täyttää 110 vuotta tänä vuonna. Torstain konsertin yhteydessä ilmestyy sen juhlajulkaisu, toukokuussa livenä taltioitu Saimaa Sessions.

Konsertissa on lisäksi poikkitaiteellinen ulottuvuus, kun Sibelius-Akatemian säveltäjien Tuomas Kettusen ja Jaime Belmonten säveltämä ja Kuvataideakatemian elokuvaosaston opiskelijoiden Lappeenranta-salissa valmistama Konsertto filmille ja orkesterille -multimediateos saa kantaesityksensä.

Konserttien ulkomusiikillinen ulottuvuus on nykyaikaa. Siitä puhuvat erityisesti nuoret kapellimestarit, mutta myös LKO on aktiivisesti tehnyt vastaavia kokeiluja viime vuosina. On ollut musiikin dramatisointia ja musiikin tahtiin maalaamista sekä tanssimista.

Miten orkesterimuusikko näkee sen?

— Soittaja keskittyy soittamiseen. Työtä tehdään yleisölle, ja jos sille tulee tarjolle erilaista, kiinnostavaa ja uutta materiaalia, se on virkistävää.

Nuottien lukemisen ohella Koponen keskittyy uuteen elämäntilanteeseen. Esikoispoika syntyi kaksi ja puoli kuukautta sitten, mikä osaltaan selittää myös muuttoa Lappeenrannasta.

— Vaimo on kotoisin Tampereelta, eikä täällä ole sukulaisia.

Nuori perhe lähtee paitsi eteenpäin muusikon uralla myös elämää uudessa vaiheessa helpottavan verkoston luokse.

— Lappeenrannassa on ollut mukavaa, ja täällä on viihtynyt.

Koponen on asunut kirkon vieressä Pallossa ja treenannut pääasiassa orkesterin tiloissa kaupungintalolla. Uuden kotikaupungin ohella muusikon harjoittelua muokkaa uusiksi vauva-arki.

— Valmistautuminen konserttiin aiempaa vähemmillä yöunilla on kiinnostavaa. Se tuo tehokkuutta harjoitteluun, hän nauraa.

Moni saattaa pitää mäkihyppyä hurjana harrastuksena, mutta Koposen mielestä vastuu muista ihmisistä on vielä hurjempaa.

— Mäkihypyssä tarvitsee huolehtia vain itsestä ja välineistä.

Koponen heilauttaa mäkihyppyseuran tarralla varustetun sellokotelon selkäänsä, pohtii vielä hetken hyppäämismahdollisuuksia alkavana talvena ja palaa sitten nuottien pariin.

LKOn Konsertto filmille ja orkesterille -konsertti Lappeenranta-salissa 21.11. kello 19.