Ensimmäistä kirjaa Kun pupusisko sairastui kirjoitin vuosia sitten, jo silloin, kun Nora sairasti. Tekstit syntyivät perheen omaan käyttöön, toisille lapsillemme.

En löytänyt mistään kirjoja, jotka olisi tarkoitettu tueksi sairastuneen lapsen sisaruksille.

Näin kertoo Pirja Kiema, jonka toinen lorukuvakirja, Kun pupusisko kuoli, julkaistaan lauantaina.

– Toinen kirja syntyi lukijapalautteen vuoksi. Eräs pieni tyttö kysyi: Mitä pupusiskolle tapahtui?

– Päätin kirjoittaa kirjan siitä, kun sairaus uusi ja pupusisko kuoli.

Pirja Kiemasta tuli kirjojan tekijä lapsen sairauden myötä.

– Tyttäremme Noora sairastui viisivuotiaana neuroblastoomaan. Se on harvinainen syöpä. Koko perheen elämä muuttui. Olimme eläneet tavallista suurperheen elämää, nyt tilalle tuli sairaalaelämä, epävarmuus ja huoli.

Nooraa hoidettiin Savonlinnan keskussairaalassa, sitten Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa.

– Aluksi hoidot tehosivat, ja Noora parani. Syöpä kuitenkin uusi. Silloinkin alku meni hyvin. Sitten tuli yllättävä käänne, Nooran tila heikkeni nopeasti ja hän kuoli. Hän ehti juhlia 7-vuotissynttäreitään ja aloittaa koulunkäynnin sairaalakoulussa.

Oli vuosi 2009.

Tea Ikonen

Lapsen kuoleman jälkeen on suru valtava. Pirja Kieman mukaan ovat kuolema ja suru aina yllättäviä.

Päätin kirjoittaa kirjan siitä, kun sairaus uusi ja pupusisko kuoli.

– Sureminen on fyysisestikin raskasta. Ei jaksaisi tehdä mitään. Tuntuu, kuin kaiken päällä olisi konkreettinen paino. Ihmettelee, mitä kummaa muut ihmiset tuolla jossain kaukana tekevät.

– Suruun kuuluu valtavasti tunteita. On epätoivoa, lohduttomuutta, kaipausta, vihaa, epäoikeudenmukaiseen tunnetta. Kaikki nämä tunteet ovat sallittuja, ne kuuluvat suruun. Senkin haluan kertoa tällä uudella kirjalla.

Pirja Kiema toimi Savonlinnan taidepäiväkodin johtajana vuoteen 2017, jolloin perhe muutti pääkaupunkiseudulle. Taidepäiväkodin taidekummina oli sulkavalainen graafikko Tea Ikonen.

– Kerran pienessä ryhmässä tulivat puheeksi pöytälaatikkotekstit. Muistin lorut, joita olin kirjoittanut Nooran sairauden aikana omille lapsilleni. Kaivoin ne pöytälaatikosta, annoin Tealle ja hän innostui. Tuli ajatus tehdä yhteinen kuvakirja kaikille lapsille, joiden sisko tai veli on sairas.

Tea Ikonen on aina rakastanut eläinhahmoja, ja niin syntyi ajatus tarinan kertomisesta eläinten, pupuperheen kautta.

– Eläimet koskettavat lapsia toisella tavalla kuin ihmishahmot. Niiden kertomana asiat saa tuotua hellästi esille, miettii Tea Ikonen.

– Loimme pupuperheen, jossa ovat isä- ja äitipuput, pupusisko, kaksi veljeä ja vauvapupu.

Johanna Erjonsalo

Kun pupusisko sairastui -kirja ilmestyi 2017 Erityinen sisaruus -projektissa. Toinen kirja, Kun pupusisko kuoli, on Myllylahden kustantama.

– Lähestyn aihetta lasten näkökulmasta. Kun pupusisko kuoli -kirja keskittyy sisarusten kokemuksiin, heidän tunteisiinsa ja selviytymiseen.

Kirja kertoo myös perheen oikeasti kokemasta tilanteesta: siskon piti parantua jouluksi, mutta yllättäen hän kuolikin. Kuinka joulu voi tulla? Miksi naapuritkaan eivät uskalla katsoa silmiin?

– Kirja antaa myös toivoa: kaikesta selviää, mekin olemme selvinneet, ja niin selviävät kirjan puput – myös vauvapupu, joka tuskin ehti tutustua siskoonsa. Elämä kantaa, vie eteenpäin ja suru pienenee.