Äidin jäljillä

Eduard Kotšergin: Risteillä ristityt. Suomentanut Tuukka Sandström.Idiootti 2017, 240 s.

Äidin jäljillä

Omaelämäkerrallisissa teoksissa erityisen kiehtovaa on se, kuinka kirjailija vuosikymmeniä myöhemmin valikoi kertomansa tapahtumat muistojen lomasta. Hyvä kirjailija saa lukijan elämään näitä samoja välähdyksiä hänen kanssaan.

Eduard Kotšergin on tällainen kirjailija, ja hänen muistelmistaan voi rujon ulkokuoren alta aistia kaiken sen herkkyyden, jolla pieni lapsi on maailmaa kokenut.

Toisen maailmansodan aikaan Eduard erotetaan äidistään ja viedään kansanvihollisten lasten vastaanottokotiin. Kahdeksanvuotiaana hän päättää paeta ja matkata koko Venäjän halki Pietariin etsiäkseen äitinsä.

Kotšergin on mahduttanut yli kuusi vuotta kestäneen matkansa 200 sivuun. Hänen kielensä on tiivistä ja suoraviivaista, mutta siitä huolimatta kiehtovan kuvailevaa.

Kääntäjä toteaakin, että Kotšerginin omaleimaisen kielen kääntäminen on ollut vaikeaa eivätkä kaikki slangitermit käänny millään suomeksi. Itsekritiikistä huolimatta Kotšerginin kieli välittyi minulle voimakkaana ja matkan omituisuutta ja rankkuutta kuvailevana. Se on samaan aikaan lapsenomaisen yksinkertaista ja aikuismaisen moniulotteista.

Kun kuuden vuoden tarina mahdutetaan kompaktiin pakettiin, tärkeimmiksi nousevat yksittäiset hetket. Kotšerginin kuvaukset lastenkodeista ovat paitsi taiteellisesti korkeatasoisia myös historiallisesti arvokkaita, sillä ne piirtävät harvinaislaatuisen mikrotason kuvan systeemin epäinhimillisyydestä.

Hänen muistelmiinsa uppoutuu mielellään, vaikka ympärillä onkin niin paljon julmuutta. Hänen tapansa kertoa tarinaa muistuttaa lukijaa kuitenkin siitä, että äidiltään riistetyllä lapsellakin voi olla toivoa.

Kotšerginin teos on paikoin hajanainen ja liian nopeasti eteenpäin poukkoileva. Tällaiseen tarinaan kaipaisi hieman lepohetkiä, jotta merkittävät kohtaukset korostuisivat vieläkin voimakkaammin. Tämä on kuitenkin romaanin rakenteen kaipaamista elämäntarinaan, joka ei usein noudata kerronnan sääntöjä. Sen vuoksi haparointi annettakoon anteeksi.

|

Henri Nerg

Hyvää: Herkkä ja moniulotteinen kuvaus, historiallinen perspektiivi.

Huonoa: Ajoittainen hajanaisuus ja nopeatempoisuus.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.