Kirja-arvio: Muukalaisviha vaatii veronsa

Camilla Läckberg: Noita. Gummerus 2017. 683 sivua.

Ruotsalaisissa dekkareissa pahuus tulee keskelle tuttua ympäristöä. Camilla Läckbergin huippusuosituissa dekkareissa murhat tapahtuvat vieläpä keskellä idyllisintä Ruotsia, pienessä Fjällbackan kylässä.
Idyllin ja raakojen tapahtumien kontrasti on toki kiinnostava, mutta murhien keskittyminen pienelle paikkakunnalle tekee reiän genren realismiin: jos alle tuhannen asukkaan kylään olisi oikeasti keskittynyt niin paljon raakoja murhia kuin Läckbergin dekkareissa, kukaan tuskin haluaisi asua siellä. Dekkareissa realismi on kuitenkin ylipäätään melko toisarvoista.

Noidan keskiössä on nelivuotias, kadonnut tyttö. Lapsen katoaminen herättää muistoja, sillä 30 vuotta takaperin samalla tilalla murhattiin samanikäinen tyttö. Poliisi Patrik Hedström ja hänen kirjailijavaimonsa Erika Falck tekevät jälleen yhteistyötä rikoksen selvittämiseksi.

Dekkareitten vahvuus on ehdottomasti Läckbergin taito rakentaa monimutkaista juonta ja kiinnostavia henkilöhahmoja.

Läckbergin dekkarit kärsivät ajoittain kömpelöstä kielestä ja omituisesta dialogista, joka häiritsee etenkin kirjojen alussa. Jää epäselväksi, onko vika suomentajan vai kirjailijan.
Kirjojen juoni saa lukijan kuitenkin yleensä pian niin tiukkaan otteeseen, ettei kökköyksiin viitsi kiinnittää enää huomiota.

Dekkareitten vahvuus on ehdottomasti Läckbergin taito rakentaa monimutkaista juonta ja kiinnostavia henkilöhahmoja. Noidassa juonessa on kuitenkin vähän liikaakin elementtejä: on turvapaikanhakijoita, historiallista noitatarinaa, kysymyksiä perheväkivallasta ja seksuaalisuudesta sekä koulukiusaamisesta. Tarkoitus on ilmeisesti kommentoida vierauden pelkoa, mutta turhan monet elementit hajottavat juonta liikaa.
Ajoittaisesta hajoilusta huolimatta kirja pitää otteessaan yhtä tehokkaasti kuin Läckbergin aiemmatkin yhdeksän kirjaa. Loppuratkaisuja selvitellessäni en malttanut mennä nukkumaan ennen kolmea aamuyöllä.

Hyvää: Koukuttava tapa kirjoittaa juonta eteenpäin. Sympaattiset päähenkilöt.
Huonoa: Ajoittain kökkö kielenkäyttö. Turhan monta juonilankaa ja henkilöä.
Erityistä: Kirjoihin perustuvia Fjällbackamorden-elokuvia voi katsoa esimerkiksi Netflix-palvelusta.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet