Teatteriarvio: Villien vuosien Vexi vetää oikeasta narusta

Villit vuodet, käsikirjoitus Heikki Paavilainen ja Vexi Salmi, sovitus ja ohjaus Iiris Rannio. Kapellimestari Jani Pola, koreografia Tanja Huotari, lavastus ja puvut Samuli Halla. Rooleissa muun muassa Eero Rannio, Jarno Kolehmainen, Jussi Johnsson, Aija Pahkala, Seppo Merviä, Vilma Putro. Ensi-ilta Lappeenrannan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 16.9.

Jere Lauha

Vexi Salmi (Eero Rannio, vas.) ja Irwin Goodman (Jarno Kolehmainen) ovat ensi hetkistä alkaen vauhdissa Lappeenrannan kaupunginteatterin esityksessä.
Vexi Salmi (Eero Rannio, vas.) ja Irwin Goodman (Jarno Kolehmainen) ovat ensi hetkistä alkaen vauhdissa Lappeenrannan kaupunginteatterin esityksessä.

Kymmenen sekuntia, ja yleisö oli näpeissä. Sen verran reteesti starttasi musiikkinäytelmä Vexi Salmen elämästä.

Eero Rannio Vexinä ja Jarno Kolehmainen Irwininä iskivät alkutahdit esitykselle, josta muodostui kahden ihmisen taiteilijaelämäkerta, toivekonsertti ja katsaus Suomen lähimenneisyyteen.

Laulaja Irwin Goodmanin ja sanoittaja Vexi Salmen ystävyys ja yhteistyö on värikäs kappale suomalaista kevyen musiikin historiaa, ja sen käänteet ovat tuttuja ainakin meille entisille nuorille.

Nostalgista siis, mutta Villit vuodet yltää myös enempään.

Heikki Paavilaisen ja Salmen käsikirjoitus etenee pikaisesti Veikon syntymästä, lapsuudesta Hämeenlinnassa ja kaverusten keppostelusta vuosiin, jotka toden totta olivat villejä. Ne käydään läpi karnevalistisesti, reippaasti tyypitellen. Musiikki saa jalan naputtamaan tahtia, ja tekee mieli laulaa mukana.

Lavastus on aiheeseen sopivasti kapakka, jossa Jussi Johnsson häärii baarimikkona ja Jani Polan johtama taitava bändi soittaa läpi esityksen. Sieltä pyörähdetään levy-yhtiöön, Hampuriin, perheen pariin ja taas maailmalle.

Välillä muistetaan suvannot, joihin Salmen valtaisasta tuotannosta niin ikään löytyy ainekset.

Hummauksen ohella käy selväksi, miten nerokas Salmen työtapa on ollut. Hän on hoksannut ajan ilmiöt ja vetänyt yhä uudestaan oikeasta narusta. Kulmapöydästään hän sanoitti niin ensimmäiset etelänmatkat kuin viuhahdukset. Verottaja ja valtiovalta kuulivat kunniansa.

Irwin tulkitsi pahennusta herättäneet rallit nenä-äänellään, jota Kolehmainen osuvasti jäljittelee, kuten koko hahmoa. Rannio pikkutakkisena Vexinä jää miltei sivuhenkilöksi.

Toisessa näytöksessä meno rauhoittuu. Irwin poistuu takavasemmalle, ja Vexi nousee keskiöön.

Parhaan ystävän kuoleman lisäksi hän kohtaa muita vastoinkäymisiä, mutta nousee ja löytää rinnalleen kolmanneksi ja nykyiseksi vaimokseen Katri Wannerin (vaimoina nähdään Aija Pahkala).

Sanoitukset tuntuvat muuttuvan henkilökohtaisemmiksi, ja hittejä syntyy niin Jari Sillanpäälle, Katri Helenalle kuin Kirkalle. Rannio ja Pahkala esittävät niitä soolona ja osin duettona.

Moni muukin pääsee näyttämään laulutaitojaan. Yksi upeimmista hetkistä on Jani Polan sovitus Rentun ruususta, jonka Helka Periaho tulkitsee Esa Niivan saksofonin myötäilemänä.

Loppua kohti tunnelma herkistyy entisestään, mutta tietenkään katsojia ei jätetä murheeseen vellomaan. Vain elämää, ei sen enempää, mutta oikein kiva ilta joka tapauksessa. |

Hyvää: Erittäin viihdyttävä esitys.Huonoa: Paikalliset vitsit saattavat mennä ohi vieraspaikkakuntalaisilta.Erityistä: Vexi Salmi oli katsomossa ja loppukiitoksissa myös lavalla.

Leena Härkönen

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.