Tami Pohjola hieroo tuttavuutta satoja vuosia vanhan Guadagnini-viulunsa kanssa — Nuori huippumuusikko soittaa torstaina Lappeenrannassa Saimaa Sinfoniettan solistina

Muusikkosuvussa varttunut Pohjola on kipuillut harjoittelun kanssa. Pian hänellä alkaa toinen lukukausi Münchenin musiikki- ja teatterikorkeakoulussa.

Mika Strandén

Tami Pohjola soittaa samaa viulua, joka oli aiemmin Pekka Kuusiston käytössä.
Tami Pohjola soittaa samaa viulua, joka oli aiemmin Pekka Kuusiston käytössä.

Tami Pohjola pitää käsissään 1700-luvulta peräisin olevaa viulua. Giovanni Battista Guadagnini rakensi sen vuonna 1754 Cremonassa Italiassa.

— Viulu on ollut minulla vuoden ja olemme vasta tutustumassa toisiimme, 21-vuotias muusikko kertoo.

Mika Strandén

Muusikkosuvussa kasvanut Tami Pohjola aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana.
Muusikkosuvussa kasvanut Tami Pohjola aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana.

Pohjola puhuu viulustaan arvostavasti kuin ystävästään. Vanha soitin on aluksi arvoitus, jonka luonne selviää vasta kuukausien soittamisen jälkeen.

— Moderneista viuluista saa myös mielettömiä soundeja, mutta Guadagninissa viehättää äänen syvyys.

Mika Strandén, mIKA sTRANDÉN

Saksassa opiskeleva Tami Pohjola väsyi viime vuonna jatkuvaan ramppaamiseen Münchenin ja Helsingin välillä, ja aikoo asettua alkavalla lukukaudella enemmän aloilleen.
Saksassa opiskeleva Tami Pohjola väsyi viime vuonna jatkuvaan ramppaamiseen Münchenin ja Helsingin välillä, ja aikoo asettua alkavalla lukukaudella enemmän aloilleen.

Edellinen viulu, Stradivarius, Pohjolalla oli kolme vuotta. Hän kokee Guadagninin läheisemmäksi.

— On tärkeää, että viulu sopii omaan persoonaan. Guadagnini antaa enemmän tilaa omalla äänenmuodostukselle. Aiemman viulun ääni oli niin kirkas, että se oli dominoiva. Tästä viulusta saa enemmän värejä esiin.

Kun työvälineenä on Guadagnini, se kertoo, että kyseessä on huippuviulisti. Samaa Suomen Kulttuurirahastolta lainassa olevaa soitinta käytti aiemmin Pekka Kuusisto.

Tarjolla Max Bruchin Viulukonsertto ja Mendelssohnia

Guadagninin sointia pääsee kuulemaan torstaina Lappeenrannassa, kun Pohjola soittaa Saimaa Sinfonietan solistina. Hän esittää Max Bruchin Viulukonserton nro 1 op. 26.

Konsertissa kuullaan myös Felix Mendelssohnin Hebridit nro 2 op. 26 sekä Sinfonia nro 3 a-molli Skottilainen.

Pohjola on vieraillut aiemmin Lappeenrannan kaupunginorkesterin solistina keväällä 2016. Hän kertoo arvostavansa suuresti maakuntien orkestereja, ja sitä, että on päässyt niiden solistiksi. Esimerkiksi Saksassa opiskelijan on vaikea saada yhtä hienoja tilaisuuksia.

— Olisi todella väärin, jos maakuntien orkestereilta leikattaisiin varoja. On hienoa, että paikalliset ihmiset pääsevät kuuntelemaan elävää musiikkia.

Keikka Lappeenrantaan toi aikaa rauhoittumiselle

Pohjola opiskelee Saksassa Münchenin musiikki- ja teatterikorkeakoulussa Mi-Kyung Leen luokalla. Samassa koulussa on peräti kuusi suomalaista.

Pohjolan havainnon mukaan on entistä yleisempää, että nuoret muusikot lähtevät ulkomaille opiskelemaan. Vaikka Suomessa on huippuopettajia, klassisen musiikin kehto vetää puoleensa.

Parastaikaa Pohjola on parin kuukauden lomalla koulusta.

— On ollut sitäkin kiireisempää, hän toteaa.

Kesäkaudella hän on soittanut muun muassa Kuhmon kamarimusiikkipäivillä ja Uudenkaupungin Crusell-viikolla. Kavereidensa kanssa hän järjesti Kamarikesä-festivaalit Helsingin Ritarihuoneella.

— Odotan ensi viikkoa, joka on ensimmäinen vapaa lomaviikkoni. Sen jälkeen palaan koulunpenkille.

Keikka Lappeenrantaan toi Pohjolalle aikaa rauhoittua.

— Vieraassa kaupungissa ei tule mieleen, että pitäisi hoitaa niitä ja näitä asioita. Voin keskittyä konserttiin.

Hotellihuoneessaan treenannut muusikko toivoo, että naapurihuoneessa tykättiin klassisesta.

Münchenin läheiset vuoret houkuttelevat patikoimaan

Münchenissä Pohjola viihtyy erinomaisesti. Kaupunki on hänen mielestään sopivan rauhallinen, ja siellä on paljon hyviä konsertteja.

— Musiikinopiskelijalle on hieno juttu, että pääsee kokemaan laadukasta musiikkia.

Hänellä alkaa toinen opiskeluvuosi Saksassa. Ensimmäisen vuoden aikana hänellä oli niin paljon keikkoja ja työhommia Suomessa, että lentoreitti Helsingin ja Münchenin välillä tuli turhankin tutuksi.

— Haluan nyt rauhallista ja tasapainoista elämänrutiinia. Kuka vain väsyy, jos reissaa koko ajan. Jos on joka toinen viikko eri paikassa, se vie energiaa.

Hän haaveilee, että ehtii vaellella enemmän vuorilla, joille Münchenistä pääsee helposti.

Ystävällinen bussikuksi saa hymyn monien huulille koko päiväksi

Pohjolan perhe ja suku vilisee muusikkoja. Hänen äitinsä on pianisti Naoko Ichihashi ja isänsä viulisti Jukka Pohjola, ja isosisko Mai Pohjola opiskelee Sibelius Akatemiassa kirkkomusiikkia. Hänen setänsä on säveltäjä ja basisti Pekka Pohjola ja isoisänsä oli kuoronjohtaja-sellisti Ensti Pohjola. Hän on muusikkojen keskellä, sillä myös serkuissa on muusikoita, tuttavaperheet ovat musiikkialalla ja ystävät ovat muusikoita.

Tami Pohjola aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana. Isänsä kanssa hän ei ole esiintynyt kuin joskus pikkutyttönä, mutta äitinsä kanssa sitä vastoin paljonkin.

Viulua hän ei ole heittänyt sivuun koskaan, vaikka harjoittelu on tuntunut joskus rankalta.

— Aina olen tykännyt soittaa ja primavistata (soittaa suoraan nuoteista itselle uusi kappale).

Hän tietää, että vanhemmat olisivat olleet tukena ja kannustajina, vaikka hän olisi tehnyt ihan muun uravalinnan. Vakavissaan hän ei ole muuta miettinyt, mutta lapsuuden unelma-ammatit tuntuvat yhä kivoilta.

— Ajatus omasta pienestä leipomosta viehättää, ja jos bussikuski on ystävällinen asiakkaille, hän tekee monen päivästä positiivisemman.

Tami Pohjola

Syntynyt 2. marraskuuta 1996.

Varttunut Espoossa.

Voitti Kuopion viulukilpailun vuonna 2015.

Opiskelee Münchenin musiikki- ja teatterikorkeakoulussa Mi-Kyung Leen luokalla.

Opiskellut Sibelius-akatemiassa Reka Szilvayn opetuksessa.

Ylioppilaaksi Helsingin Sibelius-lukiosta keväällä 2015.

Isä viulisti Jukka Pohjola ja äiti pianisti Naoko Ichihashi.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset