Arvio: Kukkia ja kaikenlaisia pörriäisiä Lappeenrannan kesäteatterissa

UIT: Aikamoisia akanketaleita Ohjaus: Timo Kärkkäinen. Käsikirjoitus: Sakari Hytönen. Rooleissa: Riitta Havukainen, Heidi Herala, Jussi Lampi, Seppo Maijala ja Elina Stirkkinen. Pukusuunnittelu Elina Riikonen, lavastus ja tarpeisto Jenny Villikka. Ensi-ilta Lappeenrannan kesäteatterissa 29.6.

Mirkku Merimaa

Riitta Havukainen on erinomainen leskeytyneenä kansakoulunopettajana Helvi Hirvenä. Seppo Maijalan vanhapoika Kauno Virtanen herättää vuorotellen sympatiaa ja inhoa.
Riitta Havukainen on erinomainen leskeytyneenä kansakoulunopettajana Helvi Hirvenä. Seppo Maijalan vanhapoika Kauno Virtanen herättää vuorotellen sympatiaa ja inhoa.

Aikamoisia akanketaleita on vahvojen naisten näytelmä. Kulttuuriseen maisemaan tuo virkistävää vaihtelua nähdä pääosissa toimeliaita, keski-ikäisiä naisia, jotka ottavat kohtalonsa ja seksuaalisuutensa omiin käsiinsä.

Uuden iloisen teatterin näytelmässä esitellään viimekesäisten muskettisotureiden syntytarina. Uiliskolla aikamiespojalla Kauno Virtasella on rahaa, mutta joku pitäisi saada hoitamaan taloutta. Makkaraa ja merikantoa -festivaalin puuhanaiset Helvi, Hilla ja Henna taas ovat täräköitä tätejä, mutta festivaalin kassa paistaa tyhjänä.

Huumorin repiminen seksin ympäriltä on jo kesäteattereiden klisee.

Molemmat osapuolet alkavat farssille ominaiseen tapaan punoa juoniaan, ja soppa on valmis.

Miehet ovat näytelmässä sivuroolissa sekä juonellisesti että roolisuoritusten osalta. Heidi Herala, Riitta Havukainen ja Elina Stirkkinen pyyhkivät Seppo Maijalalla ja Jussi Lammella pöytää.

Etenkin Havukaisen ilmeikkyys ja energia pitävät pystyssä ensimmäistä puoliaikaa. Havukainen on silmienpyörittelyjä myöten täydellisen uskottava täti-ihminen.

Näytelmän huumori pohjautuu pitkälle kukat ja mehiläiset -osastolle. Käsikirjoittaja Sakari Hytönen lyö mahdollisesti ennätyksiä siinä, kuinka montaa eri kiertoilmausta sukupuolisanastolle voi löytää.

Alapääjutut tietysti huvittavat aina, mutta huumorin repiminen seksin ympäriltä on jo kesäteattereiden klisee.

Parhaimmillaan ja omaperäisimmillään näytelmä on, kun se vitsailee viiltävän sarkastiseen sävyyn ummehtuneiden, naista halveksivien asenteiden kustannuksella.

Nauruhermoon osuu myös kohtaus, jossa kilpaillaan siitä, kenen lapsuus oli kaikista kurjin. Käsikirjoitus tavoittaa siinä jotain todella olennaista suomalaisesta puhetavasta.

Virtasen suuhun laitettu toistuva ryssittely lienee ajankuvaa 1960-luvulle sijoittuvassa näytelmässä, mutta särähtää pahasti korvaan. Ilmankin olisi pärjätty.

Aiemmin ainakin Äänekoskella esitetyn näytelmän tapahtumapaikaksi on vaihdettu Etelä-Karjala, mutta murre ei ole seurannut mukana. Puhdasta eteläkarjalaista murretta ei näyttelijöiltä ehkä voikaan vaatia, mutta hetkittäin jopa savolaiseksi kääntyvä puhetapa häiritsee.

Etenkin ensimmäinen puoliaika kärsii Maijalan ja Lammen laahaavista ja pitkistä kohtauksista. Asioiden tarpeeton toistelu hidastaa rytmiä turhaan. Miesten yhteen näyttelykään ei ole yhtä saumatonta kuin naiskolmikon.

Isäntä ja renki kuitenkin parantavat otettaan toisella puoliajalla.

Muutenkin ensimmäinen puoliaika lähtee lentoon vain hetkittäin, kun taas toisella juoni ottaa jo vauhdikkaasti lisäkierroksia.

Aikamoiset akanketaleet naurattavat, mutta aivan täysosuma näytelmä ei ole.

Hyvää: Kielellisesti rikas käsikirjoitus. Vahvat naisroolit. Osuvia huomioita kulttuurista.

Huonoa: Alapäähuumorin runsaus väsyttää. Osa kohtauksista laahaa turhaan.

Erityistä: UIT tulee Lappeenrannan kesäteatteriin myös ensi kesänä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.