Jennifer Lopezin tähdittämä stripparidraama saa Etelä-Saimaan kriitikolta täydet viisi tähteä: ”Hustlers kertoo esimerkillisesti, että naishahmoista löytyy sävyjä paholaisen ja pyhimyksen väliltä”

Vaivaannuttava Fingerpori-elokuva ei saa kriitikko Timo Alholta kiitosta. Myös visuaalisesti kauniiden Jeti-aniomaation ja Maleficent 2 -satuelokuvan juonikuviot jättävät toivomisen varaa. Sen sijaan Kaukasukseen sijoittuva And Then We Danced -draamaelokuva koskettaa homoseksuaalisella teemallaan.

Barbara Nitke

Jennifer Lopez tekee uransa hienoimman roolisuorituksen rikoksen tielle siirtyvänä stripparina.
Jennifer Lopez tekee uransa hienoimman roolisuorituksen rikoksen tielle siirtyvänä stripparina.

Naiset jotka ryöstivät maailman omistavat miehet

Hustlers — Korkojen kera (Hustlers. Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Lorene Scafaria.

Rooleissa: Jennifer Lopez, Constance Wu, Cardi B, Lili Reinhart, Julia Stiles, Keke Palmer, Mercedes Ruehl.

Kesto: 110 min. K-16.

Hustlersin täytyy kuulua vuoden isoimpiin elokuvayllätyksiin. Hauska rikosdraama strippareista kuulostaa epäilyksenalaiselta, suorastaan kulttuurillisesti epäherkältä.

Ei kuitenkaan hätää: puikoissa on hyvin taitava elokuvaohjaaja, joka kertarysäyksellä suorastaan reklamoi seksikkäiden naisten kuvailun naisten käsiin.

Lopputulos olisi voinut olla korni, mutta ohjaaja-käsikirjoittaja Lorene Scafaria kääntää rattia juuri oikeissa kohdissa. Hustlers ei nyrpistele nenäänsä paljaalle pinnalle. Sen sijaan se paljastaa seksillä myyvien alojen imun.

Kaikki, mikä olisi voinut olla väärissä käsissä halventavaa, on saatu elokuvassa havaintokykyiseksi. Kiitos kuuluu cinéma vérité -tyyliselle lähestymiselle.

Juoni kehittyy 2008 vuoden talouskriisistä. Tanssilla tienaavat naiset näkevät tilaisuutensa vedättää pankkimaailman ukkoja. Kyseessä on rikoselokuva The Grifters- tai Puhallus-elokuvien tapaan, mutta uudenlaisesta perspektiivistä.

Constantine Wun näyttelemä Destiny on ehkä elokuvan päähahmo, mutta jää välittömästi varjoon, kun Jennifer Lopezin Romana tanssii lavalla Fiona Applen Criminal-kappaleen tahtiin.

Hustlers osoittaa, että aikuisille suunnattu draama saa olla hauskaa ja riehakasta.

Naisten tähtäimiin osuvat Wall Streetin kroisokset, jotka ovat rikastuneet globaalin talouskriisin avulla. Katsojalle tehdään selväksi, ettei näiden poikien huijaamista tarvitse surra.

Jopa elokuvan poliisihahmot tuntuvat empatisoivan strippareita ja naureskelevan hieman tyhmille uhreille, jotka palaavat yhä uudestaan vorojen syleihin.

Hustlers osoittaa, että aikuisille suunnattu draama saa olla hauskaa ja riehakasta. Laatudraaman eroottisuuden ei tarvitse olla arkista tai kohtalokasta.

Hustlers kertoo esimerkillisesti, että naishahmoista löytyy sävyjä paholaisen ja pyhimyksen väliltä. Elokuva onnistuu kuvailemaan rikosten jännittävää maailmaa tavalla, joka on samalla eksoottista ja hyvin samaistuttavaa.

Strippareiden maailma tempaa mukaansa, ja hahmojen syvä kuvaus saa ymmärtämään näiden äärimmäisiä konsteja. Elokuvan rikolliset naiset eivät ole kliseisiä gangstereita.

Elokuvan naiset ovat oire yhteiskunnasta, joka palkitsee muiden kustannuksella huipulle nousseita.

Timo Alho

VIISI TÄHTEÄ

Hyvää: Aidolta tuntuva kuvaus erityisestä maailmasta.

Huonoa: -

Erityistä: Elokuvassa debyyttiroolinsa tekevä musiikkiartisti Cardi B on myöntänyt ryöstäneensä asiakkaitaan tanssijauransa aikana.

Tanssia maailman laidalla

Takes FilmS

Merab (Levan Gelbakhiani) saa tanssikouluunsa uuden kilpakumppanin ja ihastuksen.
Merab (Levan Gelbakhiani) saa tanssikouluunsa uuden kilpakumppanin ja ihastuksen.

And Then We Danced (Georgia/Ranska/Ruotsi, 2019)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Levan Akin.

Rooleissa: Levan Gelbakhiani, Bachi Valishvili, Ana Javakishvili, Giorgi Tsereteli.

Kesto: 113 min. K-12.

And Then We Danced on melko vaikuttava elokuva tanssista. Siitä tekee yhä vaikuttavamman elokuvan tekijöiden kohtaama homofoobisuus, joka oli lähes voinut estää elokuvan laajemman levityksen. Niin kovasti elokuvan synnyinmaan Georgia koitti torpata elokuvantekijöiden festivaalireissuja.

Onneksi Suomen Cinema Mondo osoittaa jälleen olevansa altavastaajien sankari pikkuelokuvien saralla. Elokuva päätyy olemaan otos ajasta ja paikasta, mutta myös viipale poliittista historiaa.

Elokuvan kautta päästään vilkaisemaan Kaukasukselle. Moni ei varmaan paikkaa ymmärrä, saati tunne. Nyt tarjolla on uniikkia perspektiiviä paikkaan.

Merab (Levan Gelbakhiani) on tanssija kansallisessa tanssiryhmässä. Kilpailuvietti ryhmän untuvikkoa, Iraklia (Bachi Valishvili), kohtaan kehittyy joksikin muuksi. Yhteiset tanssit muuttavat miehiä, mutta ovat myös vaaraksi konservatiivisessa maailmassa.

Joka kerta kun elokuva on taantua laimeaksi melodraamaksi, etualalle nousee upea tanssikohtaus, jonka rytmi alleviivaa kehittyviä toveruuksia.

Timo Alho

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Roolisuoritukset. Tanssi.

Huonoa: Melodramaattiset sivujuonet.

Erityistä: Tekijät lähtivät Cannesiin omilla rahoillaan, koska Georgian hallitus kieltäytyi maksamasta viuluja elokuvan homoseksuaalisen vireen vuoksi.

Kankea puujalkavitsi

Nordisk Film

Jenni Kokander näyttelee Rivo-Riittaa, yhtä Fingerpori-sarjakuvan tunnetuimmista hahmoista.
Jenni Kokander näyttelee Rivo-Riittaa, yhtä Fingerpori-sarjakuvan tunnetuimmista hahmoista.

Fingerpori (Suomi, 2019)

Ohjaus: Mikko Kouki. Käsikirjoitus: Petja Lähde, Mikko Kouki.

Rooleissa: Kari Väänänen, Jenni Kokander, Santtu Karvonen, Aku Hirviniemi.

Kesto: 85 min. K-12.

Kuinka hyvältä idealta tuntuu ehkä parhaimman sarjakuvastripin tekeminen elokuvaksi? Kaikki rakastavat Fingerporia. Miksi se pitää haaskata näin?

Ei Fingerpori-elokuva mikään täysi epäonnistuminen ole. Siinä on hauskoja läppiä ja jotain täysosumiakin. Silti sitä vaivaa hyvin perusteellinen ongelma: kolmen kuvan stripistä ei voi luoda pitkää kerrontaa.

Suurin kompastuskivi on siinä, että neljän episodin kautta Fingerporille yritetään luoda jonkinlainen ehyt mytologia. Selittämätöntä maailmaa halutaan selittää, mutta yritys on kankea. Tutuille hahmoille ei olisi koskaan kaivannut moista tulkinnallisuutta.

Sarjakuvastripeistä on aiemminkin luotu elokuvia. Niistä onnistuneet eivät kuitenkaan olleet Fingerporin tavoin tiukasti kielelliseen huumoriin sidottuja. Ne jutut, jotka ovat aiemmin kovasti naurattaneet painetulla sivulla, herättävät lähinnä myötähäpeää ihmisten esittäminä.

Ikoniset, selluloosalle painetut hahmot eivät siirry hirveän hyvin selluloidille.

Timo Alho

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Osuva lavastus ja puvustus.

Huonoa: Pahasti ontuvat vitsit.

Erityistä: Paremmin näyttelijänä tunnetun Mikko Koukin esikoisohjaus.

Satujen venytystä

Disney

Angelina Jolie on sekä hyvä että ilkeä haltijakummi elokuvassa Maleficent 2: Pahan valtiatar.
Angelina Jolie on sekä hyvä että ilkeä haltijakummi elokuvassa Maleficent 2: Pahan valtiatar.

Maleficent 2: Pahan valtiatar (Maleficent: Mistress of Evil, Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus: Joachim Rønning. Käsikirjoitus: Linda Woolverton, Micah Fitzerman-Blue, Noah Harpster

Rooleissa: Angelina Jolie, Elle Fanning, Michelle Pfeiffer, Chiwetel Ejiofor, Ed Skrein, Robert Lindsay.

Kesto: 119 min. K-12.

Disneyn animaatioiden dramatisoinneissa Prinsessa Ruusunen on saanut luultavasti rohkeimman päivityksen.

Uusissa Disney-tarinoissa pääosaan on päässyt ilkeä haltijakummi. Ensimmäinen Maleficent oli melko tavanomainen antisankarin tarina.

Elokuvaa katsellessa tuntuu siltä, että perinteisten pahisten ei voida antaa olla vain pahoja. Taustalla on ajan trendi, jossa pahiksia halutaan rakastaa. Näille hahmoille pitää punoa traagisia tarinoita, joihin pystytään samaistumaan.

Maleficent 2 vie antisankari-ideaa yhä pidemmälle esittelemällä hyvältä vaikuttavan — mutta oikeasti ilkeän — kuningattaren, jota näyttelee Michelle Pfeiffer. Hahmon vihaaminen tehdään nopeasti helpoksi. Näin Angelina Jolien näyttelemä ”paha haltijakummi” vaikuttaa elokuvan sankarilta.

Elle Fanningilla jää kahden draama mehustelevan näyttelijäjätin välissä melko tylsä rooli Aurorana, jonka olisi pitänyt järjen mukaan olla elokuvan pääosassa.

Kyseessä ei ole edellisen osan tapaan syntytarina. Nyt punotaan uusia juonia. Silti ollaan melko turvallisilla vesillä.

Elokuvan parhaita puolia ovat räiskyvät taistelut. Juonellisesti kaikki tuntuu Giambattista Basilen, Charles Perraultin ja Grimmin veljesten tarinoiden laiskalta mukailulta.

Tekijöillä on tainnut olla mielessä enemmän spektaakkeli kuin sadun kerronta.

Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Näyttävä. Roolisuoritukset.

Huonoa. Vanhan sadun hengiltä ruoskimista.

Erityistä: Ilmestyy Prinsessa Ruususen 60-juhlavuotena.

Herttainen hirmu

DreamWorks Animation

Jeti-elokuvan lumimies on hyvin rakastettava.
Jeti-elokuvan lumimies on hyvin rakastettava.

Jeti (Abominable, Kiina/Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus: Jill Culton.

Suomenkielisinä ääninä: Rasmus Kärkkäinen, Riku Leskinen, Maaria Nuoranne, Elsa Saisio, Robin Svartström.

Kesto: 98 min. K-7.

Jeti-elokuva on kerännyt kiitosta Yhdysvalloissa. Se ei ole länsimaiskeskeinen vaan kulttuurisesti avarakatseinen, joten se tuntuu sillä tavalla tuoreelta. Harvoin lasten elokuvissa nähdään eri etnisyyksiä.

Samalla Jeti on kuitenkin melko tavanomainen piirretty. Näkökulma johtuu ehkä myös kiinalaisesta rahoituksesta.

Kiinalainen teinityttö Yi auttaa ystäviensä kanssa lumimiestä kotiin suuressa seikkailussa. Vastassa on ilkeä bisnesmies, joka haluaa myyttisen olennon lääketieteelliseen käyttöön.

Jeti näyttää heti upealta, ja tietokoneanimaatio on viimeisteltyä. Elokuvan siirtyessä vauhdikkaisiin toimintakohtauksiin käy kuitenkin selväksi, ettei teknisen osaamisen taustalla ole hurjasti omaperäisyyttä. Kaikki tuntuu jo aiemmin nähdyltä.

Yi-tytön ja karvaisen jättiläisen yhteisistä kommelluksista saadaan monta vitsiä, mutta kankea perhedraama ei ole parhaimmasta päästä.

Monesti kun luulee elokuvan nousseen vihdoin siivilleen, se taantuu animaatioiden uupuneimpiin perinteisiin.

Kulunut sentimentaalisuus ottaa vallan aina, kun elokuvan toivoo keksivän jotakin omaansa.

Timo Alho

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Pätevä animaatio.

Huonoa: Kuluneet kuviot.

Erityistä: Alkuperäisversiossa pääosin aasialaisamerikkalainen ääninäyttelijäjoukko.