Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1800-luvun missio on saavutettu: suomen kieli voi hyvin

Yliopistomiesten perustama seura rahoitti aikoinaan Elias Lönnrotin keruuretkiä, joiden pohjalta syntyi Kalevala. Tänä päivänä SKS järjestää kulttuuriperintöön liittyviä keruita, joihin kuka tahansa voi osallistua.

Kuvaamo E. J. Viitasalo (SKS, kirjallisuusarkisto)

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran uudistetun kansanrunousarkiston avajaiset 28.2.1950. Läsnä presidentti ja rouva Paasikivi.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran uudistetun kansanrunousarkiston avajaiset 28.2.1950. Läsnä presidentti ja rouva Paasikivi.

Oli helmikuu 1831.

Suomi oli Venäjän vallan alla, ja ruotsi oli maassa valtakieli. Suomen kieli oli joko kansanomaista puhuttua kieltä tai vanhentunutta 1600-luvun Raamatun suomea.

Meillä on maailman suurin perinnearkisto.

Joukko yliopistomiehiä kokoontui Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen lehtorin luo mielessään seura, joka edistää suomen kielen asemaa.

Elias Lönnrot oli yksi osallistujista.

Viikon päästä, 23. helmikuuta varsinaisessa perustamiskokouksessa syntyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

— Nuo miehet ymmärsivät, että kansallinen identiteetti perustuu omaan kieleen ja omankieliseen kirjallisuuteen, seuran nykyinen pääsihteeri Tuomas M. S. Lehtonen sanoo.

Tästä alkoi suomalaisen sivistyksen rakennustyö.

Seura rakensi kansallistunnetta


Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla (SKS) oli Lehtosen mukaan keskeinen rooli kansakunnan ja kansallistunteen rakentamisessa 1800-luvulla.

— Alkuaikoinaan seura rahoitti Lönnrotin kansanrunouden keruumatkoja Itä-Suomessa ja Vienan Karjalassa ja julkaisi sittemmin matkojen pohjalta syntyneet kansalliseepokset.

Kalevalan ensimmäinen versio ilmestyi vuonna 1835 ja Kanteletar vuonna 1840. Tunnetumpi Kalevalan toinen laajennettu laitos ilmestyi vuonna 1849.

Kansanrunoutta julkaisemalla kartutettiin vähäistä suomenkielistä kirjallisuutta.

Lisäksi seura alkoi tuottaa suomeksi tietopuolista kirjallisuutta ja kaunokirjallisuutta, kuten historioita, kielioppeja, sanakirjoja ja käännöksiä maailmankirjallisuuden klassikoista.

— SKS:n piirissä myös syntyivät kaikki 1800-luvun ja 1900-luvun alun keskeiset humanististen ja muiden alojen suomenkieliset tieteelliset seurat.

Sivistyksen palvelulaitos

SKS on saavuttanut 1800-luvun suuren missionsa.

— Suomen kieli voi hyvin ja suomalaisilla on vahva identiteetti, vaikka elämmekin globaalissa todellisuudessa, Lehtonen sanoo.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on tänä päivänä ennen kaikkea tieteellinen seura ja kulttuurijärjestö, joka tekee Suomea ja suomalaisuutta koskevia ilmiöitä tutuiksi. Toiminnan ytimessä ovat kansanperinne, kirjallisuus ja suomen kieli.

— Moni tuntee meidät esimerkiksi vain kustantamona tai arkistostamme. Olemme kuitenkin sivistyksen palvelulaitos, joka toimii monella alalla

Arkistoon ja kirjastoon kaikilla vapaa pääsy

Helsingissä sijaitsevat arkisto ja kirjasto ovat kaikkien käytettävissä. SKS:n arkistossa on kirjallisuuden ja kulttuurihistorian aineistoa eri ajoilta, kuten käsikirjoituksia, kirjeitä, valokuvia ja äänitteitä.

— Meillä on maailman suurin perinnearkisto, jossa on lähes kaikki vanha kalevalainen kansanrunous ja muuta suullista perinnettä. Lisäksi kirjallisen kulttuurin arkistomme on laaja. Arkistossa on muun muassa suomalaisten kirjailijoiden käsikirjoituksia ja kirjeitä aina Aleksis Kivestä Pentti Saarikoskeen.

Kirjastosta puolestaan löytyy muun muassa kotimaista kaunokirjallisuutta sekä koti- ja ulkomaista tutkimuskirjallisuutta eri kulttuurialoilta.

Kustantamo julkaisee 20— 30 tiede- sekä tietokirjaa vuodessa

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on Lehtosen mukaan maan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kustantamo. SKS:n ensimmäinen teos, C. N. Keckmanin suomentama Heinrich Zschokken Kultala ilmestyi vuonna 1834.

SKS on myös Suomen suurin humanistinen tiede- ja tietokirjojen kustantaja.

— Julkaisemme vuosittain 20—30 tiedekirjaa ja saman verran yleisiä tietokirjoja.

Tulevaisuuden tavoitteena on saada mahdollisimman paljon aineistoa ilmaiseksi verkkoon. Tätä rajoittavat kuitenkin muun muassa tekijänoikeus- ja henkilösuoja-asiat.

Seuran nimeen kehitettiin uusi suomen kielen sana

Helmikuun 1831 perustavassa kokouksessa suomen kieleen syntyi myös uusi sana: Kirjallisuus. Sen kehittäjänä pidetään Lönnrotia.
Lehtosen mukaan sanalla tosin oli tuolloin laajempi merkitys kuin tänä päivänä.

— Sillä tarkoitettiin sivistystä.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS)

SKS on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura ja yleishyödyllinen yhdistys.

Sillä on noin 3 000 jäsentä. Suurin osa jäsenistä on yliopistojen ja tutkimuslaitosten henkilökuntaa, tutkijoita ja opiskelijoita.

Päärakennus sijaitsee Hallituskatu 1:ssä Helsingin Kruununhaassa.

Tällä hetkellä noin puolet seuran vuosittaisesta rahoituksesta saadaan veikkausvoittovaroihin perustuvina valtionavustuksina. Loput toiminnasta rahoitetaan seuran omalla varallisuudella ja kustannustoiminnalla.

SKS on jakautunut tehtäviensä mukaan kuuteen osastoon:

Arkisto
Suomalaisen perinteentutkimuksen ja kirjallisen kulttuurin arkisto kartuttaa perinteen ja nykykulttuurin sekä kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmia. Arkisto on kaikille avoin.

Kirjasto
Kulttuurien tutkimuksen tieteellisessä erikoiskirjastossa on suuri kotimaisen kirjallisuuden tutkimuksen kokoelma ja siihen liittyviä palveluita. Kirjasto on kaikille avoin.

Tutkimusosasto
Osasto vastaa SKS:n tutkimustoiminnasta ja muun muassa ylläpitää Kansallisbiografia-verkkojulkaisua.

Kustantamo
SKS:n kustantamo julkaisee humanistisen alan tieteellistä kirjallisuutta ja tietokirjallisuutta.

FILI
FILI on kirjallisuuden vientikeskus, joka muun muassa tukee Suomen suomen-, ruotsin- ja saamenkielisen kirjallisuuden kääntämistä, painattamista ja julkaisemista maailmalla.

Hallinto- ja talousosasto

Kerro perinteistäsi keruissa

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tallentaa kotimaista kulttuuriperintöä erilaisilla keruilla, joihin kuka tahansa voi osallistua.

Seura on kerännyt viime vuosina tietoa niin ihmisten sota- ja myrskykokemuksista, tupakoinnista kuin lapsuudesta lähiössä.

— Meillä on muistitiedon keruita koko ajan käynnissä. Osa niistä on omia, osa tehdään yhteistyössä esimerkiksi tutkijoiden ja järjestöjen kanssa, SKS:n pääsihteeri Tuomas M. S. Lehtonen kertoo.

Kerätystä perinteestä syntyy kirjoja ja muita julkaisuja. Tästä on esimerkkinä lokakuussa ilmestynyt, SKS:n kustantama Ruoka-Kalevala, johon on koottu suomalaisten ruokamuistoja.

Lisäksi tutkijat käyttävät aineistoa omissa tutkimuksissaan, joskus pitkänkin ajan jälkeen.

— 1960-luvulla teimme merkittävän, vuoden 1918 tapahtumiin liittyvän keruun, jota on käytetty tutkimusaineistona myöhempinä vuosikymmeninä.

Meneillään olevat keruut

Millainen on itsenäisyyspäiväsi? (31.12.2017 mennessä)

Kopioimistekniikat osana työtä ja arkea (31.1.2018)

Naisyrittäjyys — millainen on nainen yrittäjänä? (19.3.2018)

Itärajan takana työskennelleiden rakentajien muistot ja tarinat (31.3.2018)

Mikä on sinun maisemasi? Onko se mielessäsi vai ympärilläsi? (1.6.2018 mennessä)

Keruut löytyvät verkosta osoitteesta www.finlit.fi —> arkisto ja kirjasto —> keruut.



Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.