Kirja-arvio: Filmitähti bilettää Lucia Berlinin viimeisen suomennoksen niminovellissa, mutta muuten kertomuskokoelma tekee kuolemansa jälkeen suosiota saaneesta kirjailijasta aiempaa tutumman

Lucia Berlin: Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia. Suomentanut Kristiina Drews. Aula & co, 304 s.

Buddy Berlin

Lucia Berlin (1936—2004) eli kirjailijaksi tarvittavan elämän, mutta nousi kiitetyksi tekijäksi vasta yli kymmenen vuotta kuolemansa jälkeen.
Lucia Berlin (1936—2004) eli kirjailijaksi tarvittavan elämän, mutta nousi kiitetyksi tekijäksi vasta yli kymmenen vuotta kuolemansa jälkeen.

Michaelin hautajaisissa oli ihanaa. Sovinnaisajattelua ja -tapoja suoraan päin näköä lyövä lause jää helmeilemään mieleen Lucia Berlinin novellikokoelman Ilta paratiisissa yhdestä valoisasta tekstistä.

Yhteisö on kokenut menetyksen, kun pidetty nuorukainen on kuollut, ja tämän siunaustilaisuus tuo kaikki yhteen. Kertomaan rakkaudestaan, kunnioittamaan vainajaa ja muistelemaan suhdetta tähän.

Ilta paratiisissa on kolmas lyhyen ajan sisällä suomennettu kertomuskokoelma Lucia Berliniltä. Liikkuvaa elämää viettänyt amerikkalaiskirjailija oli elämänsä aikana pitkälti tuntematon ja nousi kuolemansa jälkeen julkaistuilla novelleilla nopeasti kirjallisuutta harrastavan piirin huulille.

Hyöky löi myös Suomeen, ja täälläkin on nautittu Berlinin elämää tulvivista elävästi kirjoitetuista riveistä.

Berlinin tarinat antavat tarttumapintaa ja elävät, vaikka kirjailija on kuollut.

Chile oli yksi Berlinin lapsuuden osoitteista ja siellä asuvan yhteisön tarina Michaelin valvojaisista oli minulle metaforinen. Berlinin tarinat ovat innostaneet, ja viimeistä ikinä käsiin saatavaa hänen kirjoittamaansa kokoelmaa lukee mieluummin ihastuneena kuin surullisena: Tämäkin vielä. Ihanaa!

Berlin kirjoitti itsensä kautta, kuten hänen poikansa kokoelman avaussanoissa kertoo, ja novellit vievät Chilestä Meksikoon, Uuteen Meksikoon ja lopulta Kaliforniaan. Tarinoita lukemalla siirtyy Berlinin kanssa uudesta elämänvaiheesta ja osoitteesta seuraavaan. Tekstien luomisvuosi vaihtelee, mutta kokoelmassa ne on toimitettu kuin kronologiaksi kirjailijan elämästä, mikä tuntuu mainiolta.

25257480.jpg

Ilta paratiisissa keskittyy tarinoiden tasolla pitkälti Berliniä ja tämän vaiheita muistuttavan naisen elämään, mutta niminovelli on oma hurja lukunsa Hollywood-elokuva filmaamisesta Meksikossa, ja leffan tähden Ava Gardnerin bilettämisestä sekä miehiä janoavien vihreiden silmien leimuamisesta. Gardner oli aikansa unelma, mutta hauska ja huikenteleva tarina viettelee erityisesti ironian tajulla.

Kaunokirjallisuuden lukemista puolustavat ja sen vähenemisestä huolestuneet muistuttavat taajaan, miten lukuharrastus asettaa lukijan toisen asemaan ja avaa ovia näiden maailmaan: kasvattaa lukijan kykyä empatiaan. Berlinin tekstit ovat viestin parasta mainosta.

Kirjailija eli eri paikoissa, harjoitti lukuisia eri ammatteja ja vietti elämänsä ruohonjuuritasolla, mikä tekee hahmoihin samastumisesta erityisen iisiä kaikille. Berlinin tarinat antavat tarttumapintaa ja elävät, vaikka kirjailija on kuollut.

Hyvää: Mark Berlinin alkusanat asettavat suomennoksissa kirjailijan ensi kertaa kirjalliseen kenttään.

Kehitettävää: Lucia Berlinin kohdalla se lienee mahdotonta.

Erityistä: Ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 2017, nyt käsissä on kolmas ja viimeinen.