Kirja-arvio: Musiikkia ja melodraamaa

Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen. Kokkyo no Minami, Taiyo no Nishi 1992. Suom. Juha Mylläri. Tammi 2017. 230 s.

Kirja-arvio: Musiikkia ja melodraamaa

Miljoonapainoksia myyvän Haruki Murakamin 11. suomennettu teos alkaa vähäeleisenä lapsuuden kasvukertomuksena. Opiskeluvuosien kautta tarina etenee kuvaamaan keski-ikäisen Hajimen tunnetyhjiötä ja loppumatonta kaipuuta lapsuuden sielunkumppania Shimamotoa kohtaan.
Realistinen kerronta saa vähitellen unenomaisia piirteitä ja tapahtumat yllätyksellisiä käänteitä. Lopulta ei tiedä, mikä on totta ja mikä kriisiin ajautuneen Hajimen kuvittelua Shimamoton ilmestyttyä yllättäen 20 vuoden jälkeen.
Alkaa monivaiheinen kissa ja hiiri -leikki, joka saa Hajimen rakastumaan tulisesti salaperäiseen Shimamotoon. Hän on valmis hylkäämään perheensä ja haluaa saada menetetyt vuodet takaisin. Silloin nainen katoaa lopullisesti.

Aviokriisin selvittelyä

Eroottissävyinen tunteilu muuttuu aviokriisin selvittelyksi. Hajime jää perheensä luo. ”Kaikki elävät omalla tavallaan, kaikki kuolevat omalla tavallaan. Lopulta jäljelle jää vain aavikko. Vain aavikko todella elää.”
Kirkkainta kerronta on Murakamin kuvatessa lasten kouluvuosia, orastavaa kiintymystä toisiinsa ja yhteisiä musiikinkuunteluhetkiä. Vuosien kuluessa heiveröisestä Hajimesta kasvaa varakas baarinpitäjä, jolle jazz, viihdemusiikki ja klassinen musiikki ovat elintärkeitä. Schubertin Winterreise kuvaa osuvasti keski-ikäisen miehen mielenmaisemaa.

Elokuvallisia kohtauksia

Elokuvalliset kohtaukset seuraavat toisiaan. Kun Hajime ja Shimamoto kohtaavat baaritiskillä, juovat cocktaileja, tupakoivat ja keskustelevat viileästi saksofonin vaikertaessa, muistumat Casablanca-elokuvasta nousevat väistämättä mieleen.
Elämän onttous täyttyy merkkituotteilla ja viihdykkeillä. Jännitystä tarjoavat osakekaupat ja pörssimarkkinoiden manipulointi. Kerronnallisesti vetävä tarina manipuloi puolestaan lukijan tunnetilaan, jossa pinnallisuus höystettynä kaipuulla ja tuskalla alkaa tuntua perin syvälliseltä elämäntavalta.
Hyvää: Sujuvaa kerrontaa, mistä kiitos kuuluu myös suomentaja Juha Myllärille.
Huonoa: Laskelmoitu tarina on kuin saippuakupla.
Erityistä: Kirjan nimi perustuu Nat King Colen kappaleeseen South of the Border.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet