Elokuva-arviot: Joulumaa on joulustressiä purkava draamakomedia

Sami Kuokkanen

Ulli (Mari Rantasila) ja Helena (Milka Ahlroth) lähtevät joulun viettoon luomutilalle, kotimaisessa draamakomediassa.
Ulli (Mari Rantasila) ja Helena (Milka Ahlroth) lähtevät joulun viettoon luomutilalle, kotimaisessa draamakomediassa.

Joulumaa (Suomi, 2017).
Ohjaus ja käsikirjoitus: Inari Niemi.
Rooleissa: Milka Ahlroth, Mari Rantasila, Anna Paavilainen, Eero Ritala, Martti Suosalo, Tommi Korpela.
Kesto 92 minuuttia. K12.

Juhlapyhät ovat vaikeata aikaa, jos kaikki elämässä ei ole ihan raiteillaan.

Vaarana on jäädä märehtimään omia murheitaan viinipullon ja konvehtirasian kanssa samalla, kun kaikki muut ihan varmasti nauttivat Kotiliesi-lehden sivuilta repäistystä perhejoulusta.

Helenalta (Milka Ahlroth) on vaarassa mennä joulu itsesääliin, joten Ulli (Mari Rantasila) hommaa kaveruksille pikalähdön maaseudun rauhaan.

Idylliseltä vaikuttavaa luomutilaa hoitaa kaksi hipsteriä, Tuure (Eero Ritala) ja Unna (Anna Paavilainen), joilla ei tunnu olevan juuri mitään tosielämän taitoja. Onneksi vieraaksi saapuu myös Oiva (Martti Suosalo), joka laittelee paikkoja kuntoon ja vinkkaa kipinää Helenan suuntaan.

Joulua odottaessa kaikki tekevät tiliä elämästään. Tirautetaan pari kyyneltä, riidellään ja luodaan uusia yhteyksiä.

Suomi ei vielä saanut omaa Rakkautta vain -jouluelokuvaklassikkoaan, mutta liipataan jo aika läheltä.

Inari Niemen Joulumaa on melko täydellinen joulun hömppäelokuva, jossa on kuitenkin tarpeeksi särmää, ettei se muutu turhan makeaksi. Ympäristö lampaineen ja lumipeitteisine puineen on täydellinen elämän matkalaukkujen purkamiseen ja uudelleen pakkaamiseen.

Huumori on usein terävää ja suorastaan surkuhupaisaa, mikä sopii hyvin suomalaiseen sielunmaisemaan. Herkät hetket tuntuvat ansaituilta, kun pullotetut tunteet lopulta puretaan.

Joulumaa ei tarvitse monimutkaisia juonirakennelmia luodakseen mielenkiintoisia henkilökuvia. Hahmot ovat sen verran impulsiivisia, ettei niiden katseleminen mene pelkän säälin puolelle. Heistä rakentuu aitoja, kiitos loistavan näyttelijäjoukon, joka puhaltaa yhteen hiileen.

Suomi ei vielä saanut omaa Rakkautta vain -jouluelokuvaklassikkoaan, mutta liipataan jo aika läheltä.

NELJÄ TÄHTEÄ
Hyvää: Näyttelijät. Tunnelmallinen ja tunteellinen.
Huonoa: Dialogi on toisinaan hieman kömpelöä.
Erityistä: Ohjaaja-käsikirjoittaja Inari Niemen aiempiin töihin kuuluu teinipoppari Robinista kertova dokumentti.

Filmkompaniet

Muumiperhe totuttelee talveen ja valmistautuu kummallisen Joulun vierailuun perinteisessä animaatioelokuvassa.
Muumiperhe totuttelee talveen ja valmistautuu kummallisen Joulun vierailuun perinteisessä animaatioelokuvassa.

Nostalginen animaatio

Muumien taikatalvi (Suomi/Puola, 2017).
Ohjaus: Jakub Wroński ja Ira Carpelan.
Suomenkielisissä äänirooleissa: Akira Takaki, Niklas Åkerfelt, Vesa Vierikko, Oiva Lohtander, Maria Sid, Diandra Flores, Saara Lehtonen.
Kesto 82 minuuttia. S.

Kaikkien suomalaisten rakastamat Muumit ovat päätyneet animaatioihin jo kauan ennen televisiossa puhkikulutettua Muumilaakson tarinat -sarjaa.

Ennen kun puolalainen Se-Ma-For ryhtyi työhön oltiin Muumeja herätetty henkiin jo Länsi-Saksassa, Japanissa ja Neuvostoliitossa. 1970-luvun puolalainen, nukke- ja pala-animaatioita yhdistelevä televisiosarja oli ensimmäinen, joissa Muumilaakson hahmot olivat selkeästi tunnistettavia ja tarinoita seurattiin uskollisesti.

Aiemmin näistä puolalaisista televisioanimaatioista on koostettu ja restauroitu jo kaksi pitkää elokuvaa: Muumi ja vaarallinen juhannus sekä Muumi ja punainen pyrstötähti. Animaation tyyli on kestänyt aikaa kohtalaisesti.

Huopakankaan, lasilevyjen ja maalattujen taustojen tyylissä on jotakin käsinkosketeltavaa ja herttaista. Dramaattinen valaistus antaa kuville kolmiulotteisuutta, joka tuskin muuten olisi onnistunut vielä 70—80-lukujen vaihteessa.

Tove Janssonin Taikatalvi-kirjaan perustuvassa juonessa Muumiperhe herää kesken talviunien. Ihme täyttää perheen elämän, kun se opettelee lumen ja lähestyvän joulun taikoja. Saapuupa Muumilaaksoon uusiakin tuttavuuksia, joista jotkut ovat suorastaan pelottavia.

Muumien taikatalvi on nostalginen. Vanhahtava tyyli pitää puolensa ja tuore ääniraita, uusine äänisuorituksineen ja musiikkeineen luo ehyen kokonaisuuden.

KOLME TÄHTEÄ
Hyvää: Nostalginen ja herttainen.
Huonoa: Ajan hammas on purrut joitakin kohtauksia.
Erityistä: Alkuperäistä puolalaista animaatiosarjaa tehtiin noin 80 jaksoa.

Laurie Sparham

Florence Pugh tekee vaikutuksen jännitysdraaman pääroolissa.
Florence Pugh tekee vaikutuksen jännitysdraaman pääroolissa.

Kahlittu sydän on vaarallinen

Lady Macbeth (Iso-Britannia, 2017).
Ohjaus: William Oldroyd.
Rooleissa: Florence Pugh, Cosmo Jarvis, Paul Hilton, Naomi Ackie, Christopher Fairbank.
Kesto 89 minuuttia. K16.

Katherinen (Florence Pugh) nuoruus ja naiseus ovat olleet vain kylmä välikappale sopimuksista maista, joilla ei ole mitään muuta kuin kylmä, kukkuloiden päältä humiseva tuuli. Katharinen mies (Christopher Fairbank) on vanha ja ikävä, ja tämän poikakin (Paul Hinton) solvaava kurjimus.

Säännöt ovat kahlinneet Katharinen yksitoikkoiseen elämään koleissa kartanon huoneissa. Kun Katharine lopulta päättää rikkoa sääntöjä ja lähtee tutkimaan nummia, hän löytää helpotuksen lisäksi myös avaimen aitoon vapauteen.

Komea torppari Sebastian (Cosmo Jarvis) tarjoaa helpotusta ja intohimoa. Kaksikon salainen suhde kehittyy synkkään suuntaan, kun Katharine alkaa ymmärtää, että vapauden edestä on tehtävä jotakin häntä kahlitseville.

Nikolaj Leskovin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth -kirjaan perustuva elokuva on aiemmin dramatisoitu oopperaksi ja syyn ymmärtää hyvin. Kyseessä on hyvin klassinen ja kohtalokas tarina. Ankeudesta intohimoon. Hedonismista lankeemukseen.

Ohjaaja William Oldroyd on modernisoinut kerronnan tyyliä viiltävän tyylikkääksi. Hillityissä kuvissa ihmisten sisäiset poltteet tulevat ilmiselviksi. Suurimpana voimana on Florence Pughin suurenmoinen roolisuoritus. Katsoja löytää itsensä loukusta ja tuntee ensin syvää sympatiaa herkkää tyttöä kohtaan myöhemmin vain hämmästyen suorastaan eläimellistä katsetta.

Tarina ei ehkä tarjoa siistiä moraalikertomusta, mutta silti se toimii opetuksena omien voimavarojen vaarallisuudesta, tunteiden vallassa. Oppitunti tarjotaan suorastaan hypnotisoimalla katsoja.

NELJÄ TÄHTEÄ
Hyvää: Tyylikäs. Florence Pugh.
Huonoa: Toisinaan turhankin kylmäverinen.
Erityistä: Elokuva on lähes täysin ilman musiikkia.

Christopher Raphael

Korruptoitunut virkamies (Pierce Brosnan) joutuu vastaamaan oikeutta vaativalle isälle (Jackie Chan) terrori-iskujen jälkimainingeissa.
Korruptoitunut virkamies (Pierce Brosnan) joutuu vastaamaan oikeutta vaativalle isälle (Jackie Chan) terrori-iskujen jälkimainingeissa.

Rönsyilevä kostokertomus

The Foreigner (Iso-Britannia/Kiina/Yhdysvallat, 2017)
Ohjaus: Martin Campbell.
Rooleissa: Jackie Chan, Pierce Brosnan, Orla Brady, Dermot Crowley, Ray Fearon, Rory Fleck Byrne.
Kesto 114 minuuttia. K16.

Quan (Jackie Chan) menettää tyttärensä terroristi-iskussa ja päätyy hakemaan oikeutta tälle hinnalla millä tahansa.

Vaatimattomalla ravintolayrittäjällä on menneisyydessä huippusotilaan taidot, jotka tulevat tarpeeseen, kun Quan sekaantuu keskelle valtion korkeimmille tasoille ulottuvaa salaliittoa.

Korkea-arvoinen virkamies Liam Hennessy (Pierce Brosnan) yrittää pyyhkiä tapahtunutta maton alle pitääkseen omat kätensä puhtaana. Historian erheet tulevat kuitenkin koputtelemaan ovelle kostoa vaativan isän muodossa.

Muun muassa Golden Eye ja Casino Royale -Bondit ohjannut Martin Cambell tietää, miten toimintaa kuvataan ja jännitystä punotaan. The Foreignerissa ei kuitenkaan ole kummoinen käsikirjoitus ja tuotantoarvot jäävät kauas kansainvälisen seikkailun vetovoimasta.

Jännäri on lopulta kovin harmaa ja hitaasti etenevä. Sinne tänne on aseteltu näyttävä tappelukohtaus, joissa Chan pääsee näyttämään, että pystyy koviin temppuihin yhä vanhallakin iällä.

Näyttelemisen puolella Chan pääsee esittelemään skaalaansa vakavamman materiaalin kanssa, mitä on harvoin esillä länsimaisille markkinoille suunnatuissa Chan-elokuvissa. Brosnan päätyy lopulta hyvin kuivakkaan brittipoliitikon rooliin, joka ei kovasta yrittämisestä huolimatta syvene laisinkaan.

The Foreigner pelaa koston varaan, mutta herpaantuvan ja rönsyilevän kerronnan vuoksi motivaatio unohtuu ja syke laskee liikaa.

KAKSI TÄHTEÄ
Hyvää: Jackie Chan.
Huonoa: Rönsyilevä kerronta.
Erityistä: Elokuvassa nähtävä Lontoon bussin räjäyttäminen herätti hetkellisesti paniikkia, koska tieto terroristi-iskusta alkoi levitä oikeana.

Brooke Palmer

Uudessa Saw-elokuvassa nähdään taas joukko ihmisiä kahlittuna kuoleman huoneeseen.
Uudessa Saw-elokuvassa nähdään taas joukko ihmisiä kahlittuna kuoleman huoneeseen.

Uusintakidutus

Jigsaw (Yhdysvallat, 2017).
Ohjaus: Michael Spierig & Peter Spierig.
Rooleissa: Tobin Bell, Laura Vandervoort, Callum Keith Rennie, Hannah Emily Anderson, Clé Bennett.
Kesto 92 minuuttia. K16.

Vuoden 2004 indie-kauhuilmiö Saw laukaisi ohjaaja James Wangin uran ja oli synnyttämässä suurta kysyntää kauhuelokuvan tyylilajille, jota myös kidutuspornoksi kutsutaan. Tarkoitus oli järkyttää ja ahdistaa katsoja nurkkaan sekä vapauttaa kehon adrenaliini hermostoon.

Ajan trendien mukaan Saw on nyt saanut niin sanotun soft rebootin -elokuvasarjan uudelleenkäynnistämisen. Perusasiat säilytetään, mutta tyyliä hiotaan.

Asetelma on aluksi tuttu: joukko ihmisiä herää kahlittuina kidutuskammiosta. Jokaisessa huoneessa joku kuolee mielipuolisella tavalla ja lopulta selviää, että jokainen kuolleista oli tehnyt jotakin kamalaa.

Etsivä Halloran (Callum Keith Rennie) tutkii tapausta ja iskee epäilevän silmänsä kahteen patologiin (Matt Passmore ja Hannah Emily Anderson).

Luvassa on paljon huiputuksia ja lavastuksia. Vuorotellen jokainen tuntuu epäilyltä. Sarjamurhaaja Jigsawin kaamea perintö leijuu tapauksen yllä.

Spierigin ohjaajaveljekset ovat aiemmin tehneet kunnianhimoista scifiä, mutta Jigsaw on melko tylsä esitys. Heillä on kieltämättä vaikuttava visuaalinen silmä, joten kyseessä on helposti parhaimman näköinen Saw-elokuva.

Tyylikkyys ei pelasta, kun sisältö on silti yhä sitä samaa. Kaikki juonenkäänteet ja sarjan fanien palkitseminen Saw-kaanonin pullanmuruilla on itsetarkoituksellista. Taas kerran eniten aikaa on käytetty kamalien kuolemankoneiden kehittelyyn.

KAKSI TÄHTEÄ
Hyvää: Komeasti kuvattu.
Huonoa: Sama kaava hieman eri paketissa.
Erityistä: Näyttelijä Tobin Bell on ainoa näyttelijä, joka esiintyy kaikissa kahdeksassa Saw-elokuvassa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.