Tirilässä varttunut Niilo Myllynen ihastui mataliin ääniin jo lapsena — kaupunginorkesterin kontrabasisti käsittelee soitintaan kuin jazz- tai juurimuusikko

Niilo Myllysen ensisoitin oli sello, koska hän ei tiennyt kontrabassoa nimeltä. Seisova soittoasento on hänestä parempi sekä fysiikan että musiikin takia.

Kai Skyttä

Niilo Myllynen soittaa kontrabassoa seisten, mutta roudaa tarvittaessa tuolin keikalle, jos sillä on pituutta kuin oopperatuotannoilla tai passioilla. Istumistyyli riippuu soittopaikasta. — Orkesterimontussa voi istua rennommin kuin kirkossa.
Niilo Myllynen soittaa kontrabassoa seisten, mutta roudaa tarvittaessa tuolin keikalle, jos sillä on pituutta kuin oopperatuotannoilla tai passioilla. Istumistyyli riippuu soittopaikasta. — Orkesterimontussa voi istua rennommin kuin kirkossa.

Yksi pää keikkuu muita soittajia ylempänä Lappeenrannan kaupunginorkesterin musisoidessa. Kontrabasistilla on yleensä käytössään erikoisrakenteinen, muiden muusikkojen tuoleja korkeampi istuin, joka nostaa matalaäänisen soittimen soittajan kollegojen yläpuolelle, mutta Niilo Myllynen käsittelee bassoaan jazz- tai juurimuusikot mieleen tuovalla tavalla.

Hän soittaa seisten.

— Ei tarvitse kanniskella tuolia, Myllynen virnistää.

25-kiloisen basson kantamisessa keikalle ja pois on varmasti riittävästi urakkaa kenelle tahansa ilman tuoliakin. Ja Myllysellä, 30, on jazztaustaa teinivuosista sekä Lappeenrannan että Savonlinnan big bandeissa, joten seisoskelu soittimen takana on tuttua. Mutta vitsailulla basistia ei tässä silti päästetä. Kontrabasson ja jousen käyttö on jouhevampaa seisten myös klassisessa musiikissa.

Idean istutti Myllyseen hänen nykyinen opettajansa.

— Kroppaa on helpompi liikuttaa, kun asento ei ole staattinen, ja soolosoittaminen on helpompaa, basisti perustelee.

Orkestereiden solistit, niin puhaltajat kuin viulistitkin, soittavat solistiset tehtävänsä seisoen.

Meillä oli tiivis kaveriporukka, joka soitti Deep Purplea ja kuunteli isien perintönä Led Zeppeliniä. — Niilo Myllynen

Seisomisesta on Myllysen mukaan sekä fysiologisia että musiikillisia etuja.

— Jos on toispuoleinen asento harjoituksissa ja konsertissa, voi olla toispuoleinen asento loppuelämän. Ja seisomalla saa mukaan liike-energiaa, jolla voi innostaa sekä kollegoita että kenties yleisöäkin.

Kaupunginorkesterilla on kyky valita silmiinpistäviä basisteja. Saksassa vaihdossa oleva Helka Seppälä soittaa jousi vasemmassa kädessä, mikä on harvinaista, ja häntä lokakuusta lähtien sijaistanut Myllynen seisoo.

Miten yleistä seisten soittaminen on?

— Opiskelijoiden parissa se on fifty-fifty, Sibelius-Akatemiassa vuodesta 2014 opiskellut kontrabasisti kertoo.

Seisominen erottuu, ja joissakin orkestereissa esteettinen yleisilme sanelee, miten soitinryhmät instrumenttejaan pitelevät.

— Jos kaikki muut istuvat, yksi seisoja ei välttämättä näytä hyvältä, Myllynen antaa esimerkin.

Kai Skyttä

Niilo Myllynen soittaa bassoa seisoen, koska asento ja kropan liikkuvuus on parempi.
Niilo Myllynen soittaa bassoa seisoen, koska asento ja kropan liikkuvuus on parempi.

Sijaisuus syntymäkotikaupungissa on toistaiseksi Myllysen pisin pesti sinfoniaorkesterissa. Kontrabasso oli Tirilässä kasvaneen muusikon soitinvalinta jo 5-vuotiaana, kun hän kuuli Pekan ja Suden musiikkiopistolla puhallinbändin ja basson esittämänä.

— Matalat taajuudet. Tietenkin, Myllynen vastaa ison jousisoittimen vetovoiman syihin.

Soitintavalinnassa sattui tosin inhimillinen erehdys, jossa voi aistia aika lailla basistivitsiäkin.

— Kontrabassoa ehdotettiin soittimeksi, mutta silloin se kuulosti tuubalta, kun en tiennyt basson oikeaa nimeä. Sello kuulosti lähimpänä oikealta.

Niinpä Myllynen soitti neljä ensimmäistä vuotta musiikkiopistossa selloa, ja kun vaihdon aika tuli, oli muiden vuoro ihmetellä, miksi joku haluaa mennä vieläkin matalammille äänialoille.

Sellosta ei jäänyt traumoja basistille.

— Olen pyrkinyt ja onnistunut unohtamaan opetukset, hän naurahtaa.

Mika Strandén

Niilo Myllynen (oik.) rokkasi Musiikkiopiston bändin treeneissä istuen sähköbasson kanssa helmikuussa 2004. Vieressä kitaroi New Yorkin jazzpiireissä uraa luova Olli Hirvonen.
Niilo Myllynen (oik.) rokkasi Musiikkiopiston bändin treeneissä istuen sähköbasson kanssa helmikuussa 2004. Vieressä kitaroi New Yorkin jazzpiireissä uraa luova Olli Hirvonen.

Kontrabasson ohella Myllynen soittaa pianoa, joka tuli repertuaariin pakkopullana konservatoriovuosina, kitaraa ja sähköbassoa.

Sähköisiä kielisoittimia on tarvinnut big bandeissa ja opiskeluvuosien bilebändeissä, joissa Sibelius-Akatemian vuosina lähinnä klassiseen musiikkiin keskittynyt Myllynen veivasi jazzia, funkkia, progea ja rokkia.

— Meillä oli tiivis kaveriporukka, joka soitti Deep Purplea ja kuunteli isien perintönä Led Zeppeliniä.

Rytmimusiikki on nyt tauolla. Tarkoitus on tehdä diplomityö ensi vuonna ja valmistuakin joskus. Kontrabasistin tulevaisuus klassisella puolella näyttää hyvältä, eikä välttämättä tarvitse jättää edes kotimaata.

— Suuret ikäluokat eläköityvät, ja paikkoja pamahtelee auki sekä Helsingissä että maakunnissa.

Myllysen toiseksi pisin kiinnitys Lappeenrannan jälkeen on ollut Helsingin kaupunginorkesterissa muutama vuosi sitten.

Miten iso ja pieni eroavat toisistaan?

— Pienessä vastuu on suurempi. Jos mokaa, niin tärkeä funktio jää puuttumaan orkesterilta ja yleisöltä. Isolla on laajempi ohjelmisto, kun on 60 ihmistä enemmän soittamassa.

Kai Skyttä

Kaupunginorkesteria liidaa pianolla Olli Mustonen torstain konsertissa. Kuva harjoituksista Lappeenranta-salissa, jonka lavan tavarapaljous liittyi Musiikkiopiston juhlakonsertin rakenteisiin.
Kaupunginorkesteria liidaa pianolla Olli Mustonen torstain konsertissa. Kuva harjoituksista Lappeenranta-salissa, jonka lavan tavarapaljous liittyi Musiikkiopiston juhlakonsertin rakenteisiin.

Myllysen ja orkesterin ohjelmistona on Beethovenia ja Mozartia torstaina. Millainen suhde hänellä on wieniläisklassismin suuruuksiin?

— Erittäin läheinen. Tykkään molemmista paljon.

Herroja ei tunneta konsertoista kontrabassolle, mutta Myllynen kertookin olevansa enemmän kallellaan orkesterisoittoon kuin sooloiluun. Toisaalta hän nostaa esiin Brittenin, joka ”kirjoittaa bassolle erittäin hienoa ja mukavasti soitettavaa ja yleisölle vaikuttavaa musiikkia”, ja jonka ”biiseissä on tavallisesti soolo kontrabassoille”.

Niiden soittaminen lämmittää.

— Ellei jengi puhu päälle.

Sellainen on orkesterin konserteissa yhtä harvinaista kuin bassottelu seisaaltaan.

Kaupunginorkesterin klassinen ilta Olli Mustosen seurassa Lappeenranta-salissa 11.4. kello 19.

Niilo Myllynen

Syntynyt Lappeenrannassa vuonna 1989.Kasvanut Tirilässä, asunut orkesterikiinnityksensä ajan Lauritsalassa.Opiskellut Lappeenrannan musiikkiopistossa, Savonlinnan taidelukiossa ja Helsingin konservatoriossa, opiskelee Sibelius-Akatemiassa.Pääinstrumentti kontrabasso. Soittaa myös kitaraa, pianoa ja sähköbassoa. Aloitti soitto-opintonsa sellolla.Harrastaa lenkkeilyä ja sulkapalloa sekä kirjojen ja partituurien lukemista.