Lapissa kuvattu poroelokuva lähtee maailmanvalloitukseen — Naalista oli tulossa yksi tarinan pahiksista ennen kuin tuottaja Marko Röhr kertoi ranskalaisohjaajalle napakettujen pariutumisvaikeuksista

Ranskalaiset halusivat kuvata koko perheen porosadun Pohjolassa. Järven ja Metsän tarinoista vastannut suomalaistiimi teki elokuvahankkeesta totta.

Juho Maijala

Marko Röhr (vas.) ja Teemu Liakka kävivät Imatran Bio-Vuoksessa esittelemässä Ailo-porosta kertovaa eläinsatua. Röhrin mukaan hän halusi osoittaa tukensa pienelle, yksityiselle elokuvateatterille.
Marko Röhr (vas.) ja Teemu Liakka kävivät Imatran Bio-Vuoksessa esittelemässä Ailo-porosta kertovaa eläinsatua. Röhrin mukaan hän halusi osoittaa tukensa pienelle, yksityiselle elokuvateatterille.

Ensi keväänä suomalaisen poronvasan elämää ihastellaan ympäri maailmaa. Näin ainakin, jos elokuvatuottaja Marko Röhrin toiveet toteutuvat.

Pitkälti Suomen lapissa kuvattu Ailo — pienen poron suuri seikkailu on tehty ennen kaikkea kansainväliselle yleisölle. Ideakin poroelokuvasta tuli Ranskasta, jossa oltiin päätetty tehdä poroaiheinen luontoelokuva. Röhrin mukaan kiinnostus poroihin juontaa juurensa Ranskasta löytyneisiin luolamaalauksiin.

— He katsoivat kartalta, että missä niitä elää, eli Siperiasta Alaskaan ja Eurooppaan. Skandinavia oli ehkä helpoin valinta eurooppalaisen yhteistyön vuoksi.

Muun muassa Metsän ja Järven tarinat tuottanut Matila Röhr Production (MRP) tuli mukaan, kun ranskalaiset etsivät yhteistyötahoa pohjoisesta. MRP suostui produktioon vain tuottajan roolissa. Se tarkoitti 25 prosentin osuutta elokuvasta, mutta myös yhtä suurta osuutta sen noin 4 miljoonan euron rahoituksesta.

MRP vaati muun muassa, että elokuvassa eläimet eivät saa puhua, eläimiä ei luoda tietokoneella ja että Järven ja Metsän tarinat kuvannut Teemu Liakka olisi elokuvan pääkuvaaja.

Ei luontodokumentti vaan luontosatu

Ailo ei ole Järven ja Metsän tarinan tapaan luontodokumentti, vaan fiktioelokuva. Röhr kutsuu sitä esimerkiksi luontosaduksi.

Koko perheen elokuvassa on paljon aitoa luontokuvausta, mutta lisäksi siinä käytetään eläinnäyttelijöitä ja kohtauksia on lavastettu eläintenkouluttaja Tuire Kaimion johdolla.

Keski-Euroopassa ja etenkin Ranskassa luontosatu on suosittu tapa tehdä luontoelokuvia. Lajityypin tunnetuin esimerkki on Pingviinien matka vuodelta 2005. Ranskalaiselokuva keräsi yli 100 miljoonan euron lipputulot maailmalaajuisesti.

— Jos Ailo pääsisi edes 20 prosenttiin siitä, niin voisi olla aika tyytyväinen, Röhr sanoo.

Ranskan lisäksi elokuvaa viedään ainakin saksankielisen Eurooppaan, jossa sitä levitetään 300—400 kopion voimin. Röhrin toiveissa siintää myös menestys Aasiassa, sillä Ailo nähdään Etelä-Koreassa, Japanissa ja Kiinassa. Kiinan levitykseen tuottaja on erityisen tyytyväinen, koska siellä esitetään vuosittain vain rajallinen määrä ulkomaalaisia elokuvia.

MRP/Marko Junttila

Lapissa kuvatun porosadun päähenkilö on Ailo-poro, jonka ensimmäisestä vuodesta elokuva kertoo.

Nykyporot eivät vaella valtiosta toiseen

Röhrin mukaan 80 prosenttia Ailosta on kuvattu Suomessa. Loput kuvaukset tehtiin Norjan puolella, koska kuviin haluttiin muun muassa vuonoja, joita Suomesta ei löydy.

Elokuvan fiktiivisyys näkyy muun muassa kohtauksessa, jossa porotokka vaeltaa Suomesta Norjan vuonoille. Poroaitojen vuoksi vastaava vaellus ei enää olisi mahdollinen, eivätkä nykyporot elä sellaista villieläimen elämää kuten ne elokuvassa esitetään.

— Sillä tavalla elokuva on fiktiota, mutta kyllä Utsjoellakin porot elävät villeinä suurimman osan vuodesta. Ja kyllähän Suomenkin puolella elää edelleen villejä metsäpeuroja.

Naali muuttui pedosta sympaattiseksi

Merkittävä osa elokuvasta on kuvattu aidoissa tilanteissa luontodokumentin tapaan. Kun eläinnäyttelijöiden kanssa työskenteli suuri tuotantoryhmä, pienimmillään kuvausryhmä koostui yksin liikkuneesta Liakasta.

Vaikka ranskalaiset tulivat Suomeen tarkan käsikirjoituksen kanssa, elokuvaan päätyi myös spontaanisti syntynyttä materiaalia. Kun Liakan kuvaama ahma alkoi yllättäen leikkiä lumessa, ei kuvaaja voinut muutakaan kuin taltioida näkemänsä.

Elokuvassa sudet, kotkat ja ahmat esitetään uhkana nuorelle porolle, mutta naalin rooli muuttui käsikirjoitetusta. Kun Röhr kertoi ohjaaja Guillaime Maidatchevskylle Suomen ainoan naaliparin pesinnän epäonnistumisesta vuonna 2016, pedoksi ajatellun naalin rooli elokuvassa muuttui sympaattisemmaksi. Lopullisessa elokuvassa nähdäänkin kevyt sivujuoni, jossa naaliuroksella on vaikeuksia löytää tunturista kumppania, sillä morsiot ovat niin harvassa.

Vaikka Ailo menestyisi, MRP ei ole siirtymässä pysyvästi luontosatujen puolelle. Liakka ja Röhr työskentelevät jo kahden vuoden päästä ilmestyvän Tunturin tarinan parissa. Ailon kuvauksissa vietetystä reilusta vuodesta ei Liakan mukaan ole ainakaan haittaa luontodokumentin valmistelussa.

Ensi keväänä laajempaan levitykseen pääsee myös Luontosinfonia, jonka taustalla kuullaan Järven ja Metsän tarinoiden musiikin tehneen Panu Altion säveltämää musiikkia. Musiikin kanssa yhteen on sovitettu reilun kymmenen vuoden aikana kertynyttä luontomateriaalia.

Ailo — pienen poron suuri seikkailu saa ensi-iltansa 21.12.

Uusimmat uutiset