Näyttelyarvio: Kaksi naista, kaksi Karjalaa — historia tulee eläväksi Imatran taidemuseossa

Hanna Koikkalainen: Lakkautettu kylä. Hanneriina Moisseinen: Kannas. Imatran taidemuseo 18.8.—16.9.2017.

Hanna Koikkalainen

Hanna Koikkalainen, Ikkuna, Leppäsyrjä, 2014, pigmenttimustevedos, 40 x 40 cm
Hanna Koikkalainen, Ikkuna, Leppäsyrjä, 2014, pigmenttimustevedos, 40 x 40 cm

Hanneriina Moisseinen

Hanneriina Moisseinen, osa teoksesta Hiljaisuus, 2016, sarjakuvasivu, 29,7 x 21 cm, lyijykynä paperille

Hanna Koikkalainen

Hanna Koikkalainen, Loimola, 2014, pigmenttivedos, 50 x 50

Valokuvat vangitsevat Suistamon kylän sielua ja elämää. Sarjakuvat todentavat evakon tuntoja ja tuskaa, kun kaikki oli jätettävä.

Historia tulee totaalisen eläväksi, kun se vielä dokumentoidaan vanhoilla valokuvilla ja kirjallisilla viesteillä, Valtiokonttorin korvauslistoilla ja vastaavilla.

Sympaattinen rähjäisyys on viesti ihmisen osasta ympäristönsä vaalijana tai tuhoajana.

Imatran taidemuseo on napannut syyskauden aloittajaksi nimekkäiden tekijöiden yhteisnäyttelyn. Mukana on vahvan parivaljakon lisäksi musiikkia ja mykkäfilmiä. Kokonaisuus huumaa katsojan, näyttely on lajissaan ainutlaatuinen.

Hanna Koikkalainen on imatralaislähtöinen valokuvaaja, joka on palkittu muun muassa Raja-valokuvateoksestaan. Koikkalaisen ehdoton bravuuri on karjalaisen ilmapiirin herkkä tajuaminen ja tämän tuntemuksen välittäminen kuviin.

Ihatsujärven tyyni pinta peilautuu kuin pehmeä silkki. Vanha ikkuna on kasvanut tukkoon humalan versoista. Vanhan kirkon uunin pinta lohkeilee kuin moderni maalaus.

Hylättyä todellisuutta, mutta niin perin kaunista, kun sen oivaltaa ja tajuaa ajan kulumisen, kaiken rajallisuuden. Kuvien sympaattinen rähjäisyys on viesti ihmisen osasta ympäristönsä vaalijana tai tuhoajana.

Koikkalaisen kuvien ohessa on vanhoja otoksia samoista kohteista. Historia saa elävän merkityksen ja ihmiselämän rajallisuus konkretisoituu.

Hanneriina Moisseisen lyijykynätekniikalla toteutettu evakkotarina on palkittu Sarjakuvataiteen valtionpalkinnolla. Aiheesta.

Hienovireiset näkymät kotiensa pihoilla itkevistä karjalaisista liikuttavat aidosti. Ilmahyökkäys ei säästä lapsia, eläimistä nyt puhumattakaan. Tämän kaiken taiteilija saa vakuuttavasti kuvatuksi. Lyijykynällä!

Lakkautettu kylä –kokonaisuuteen liittyy Anne-Mari Kivimäen musiikki, joka on hänen tutkimusprojektinsa Sibelius-akatemiaan. Kivimäen ja Reetta-Kaisa Ilesin mykkäelokuva kertoo pirun saapumisesta karjalaiseen kylään. Siitä filmistä ei vauhtia tai ytyä puutu.

Näyttelyn eri osiot toimivat hyvin keskenään ja kokonaisteemaksi nousee kodista ja rakkaista seuduista luopuminen. Kun arjen kiinnekohdat katoavat, ihmisistä tulee elämän evakkoja, ikuisia pakolaisia. |

Seppo Paajanen

Anne-Mari Kivimäen johtama Lakkautettu kylä -konsertti Imatran taidemuseossa 13.9. kello 19. Konsertin aikana näytetään Hanna Koikkalaisen valokuvia heijasteina.

Hyvää: Tuore ja persoonallinen ote Karjalan kuvaamiseen.

Huonoa:

Erityistä: Hanna Koikkalainen on julkaissut näyttelyyn pohjautuvan kuvateoksen Lakkautettu kylä, joka on yhtä komea kuin näyttelykin.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.