Marko Annala sai aikoinaan pakit kirjoittajakurssilta ja keskittyi biisintekemiseen – Nyt Joutsenossa varttunut muusikko-kirjailija julkaisee kaunokirjallisuutta samaa tahtia Mokoma-yhtyeensä albumien kanssa

Marko Annalan uusi romaani Kuutio julkaistaan keskiviikkona. Se on Mokoman laulajan kolmas kirja kolmessa vuodessa, ja hän kertoo seuraavastakin syntyvän jo liuskoja.

Like

Metalliyhtye Mokoma on Marko Annalan päätyö, mutta hän kertoo, että panostaisi enemmän kirjallisuuteen, jos se olisi taloudellisesti mielekästä. – Romaanin voisi julkaista vaikka joka vuosi.
Metalliyhtye Mokoma on Marko Annalan päätyö, mutta hän kertoo, että panostaisi enemmän kirjallisuuteen, jos se olisi taloudellisesti mielekästä. – Romaanin voisi julkaista vaikka joka vuosi.

Marko Annala kytkee handsfree-laitteen päälle. Päiväohjelmassa on useita puhelinhaastatteluja, eikä metalliyhtye Mokoman laulaja-tekstintekijä halua, että luuri alkaa kuumottaa korvaa.

Eri medioita kuumottaa Annalan keskiviikkona julkaistava kolmas romaani Kuutio, josta kirjailija puhuu mielellään, sillä tekemisten sisältö kiinnostaa häntä enemmän kuin median kaipaamat tarinat tekijästä.

– Tässä human interest -ajassa taide tuntuu olevan alisteista sen tekijälle. Samalla tosin pääsee puhumaan myös kirjasta ja sen synnystä, Annala sanoo ja osuu oikeaan.

Kaava on käytössä tässäkin jutussa.

Kuutio on kirjailijan kolmas romaani kolmessa vuodessa, joiden aikana on julkaistu myös kaksi Mokoman pitkäsoittoa. Joutsenolaislähtöisellä tekijällä taitaa olla aika paljon sanottavaa.

– Siitä se lähtee. Ei kirjoille ole mitään ulkoista pakkoa ollut.

Eikä tahti ainakaan kirjojen suhteen ole hidastumassa. Mokoman Ihmissokkelo-albumi ilmestyi helmikuussa, ja Kuution julkaisu oli sovittu syyskuuksi. Yhtye ehti soittaa neljä keikkaa levynjulkaisukiertueella ennen kuin korona sulki klubit keväällä.

Annalalle jäi enemmän kuin hyvin aikaa viimeistellä Kuutio – ja alkaa miettiä seuraavaa romaania.

– Kyllähän se huvittaa. Pää alkoi työstää uusia ideoita, kun ei voinut keikkailla, ja 30 liuskaa olen niitä naputellut. Ei tällaista tilannetta ole aiemmin ollut.

Kirja tullee julki viimeistään kahden vuoden päästä.

Ville Laine

Marko Annalan ja Mokoman keikkailu jäi koronan vuoksi vähiin keväällä ja kesällä, joten laulusolisti ehti aloittaa jo uuden romaanin ideoimisen. Kuvassa Annala keikalla Tampereen Pakkahuoneella syyskuussa 2018.
Marko Annalan ja Mokoman keikkailu jäi koronan vuoksi vähiin keväällä ja kesällä, joten laulusolisti ehti aloittaa jo uuden romaanin ideoimisen. Kuvassa Annala keikalla Tampereen Pakkahuoneella syyskuussa 2018.

Kirjailijaksi Annala kertoo alun perin aikoneensakin. Hajonneiden tietokoneiden uumeniin on hautautuneena useita romaaninalkuja.

Vuosikausiksi hautautui proosakirjallisuuskin itseilmaisun lajina.

– Hain kirjoittajakoulutukseen, jolle mahtui 20 kurssilaista. Hakijoita oli 25, ja jäin ulkopuolelle. Se oli musertava palaute koulutukseen tehdystä ennakkotekstistä.

Annala keräili kirjallisen itsetuntonsa palasia jo ennen kuin Mokoma breikkasi. Bändin kappaleiden sanoitusten saaman arvostuksen myötä hän kertoo sittemmin määritelleensä itsensä lyyrikoksi ja innostuneensa lyhyen tekstimuodon kehittämisestä.

– Ei tullut enää edes mieleen, että voisin olla kaunokirjailija.

Mokoman kanssa Annala oli kasvanut niin merkittäväksi ja tunnetuksi hahmoksi, että kustannusyhtiö ehdotti elämäkerran laatimista.

– Vastasin, että voisin kokeilla omaelämäkertaa. Se palautti kipinän pitempään muotoon.

Autofiktiota edustava esikoinen, Värityskirja (2017), oli tarina koulukiusatusta joutsenolaispojasta, josta kasvaa menestyvän metalliyhtyeen keulakuva. Toinen romaani Paasto (2018) kertoi parisuhteessa elävän ja kirjallisuudesta kiinnostuneen keski-ikäisen miehen uskonnollisesta kriisistä.

Esikoinen sai Tiiliskivi-palkinnon ja oli ehdolla Vuoden rockteoksi, Paastolle myönnettiin puolestaan Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto.

– Se tuntui todella hyvältä. Lauri Viitakin sai sen aikoinaan.

Hyvällä fiiliksellä on lavea viitekehys.

Annala on asunut pitkään Tampereella ja laskenut leikkiä, että paikkakunta on musiikillisesti varsin tiukasti Popedan kitaristin Costello Hautamäen otteessa. Mokoma on syntynyt Joutsenossa ja muuttanut Pirkanmaalle, mutta silti bändiä tai sen muusikoita ei ole nähty tamperelaisina.

Tampereen toisen vankan lajin, kirjallisuuden, kautta Annala pääsi nopeammin kaupungin omaksi pojaksi.

Like

6638733.jpg

Myös Kuutio käsittelee miehen elämää ja sen kriisiytymistä. Päähenkilö on nelikymppinen pelilehden päätoimittaja, jonka vaimo lähtee kävelemään ja josta siksi tulee erityislapsen yhteishuoltaja.

Annala sanoo halunneensa tutkailla modernin miehen kriisiä omien havaintojensa kautta.

– Miehen rooli isänä, kasvattajana ja perheen päänä on kyseenalaistettu ja murtunut oikeutetusti, mutta sitä voi olla vaikeata hyväksyä, kun se on vielä niin lähellä, edellisessä sukupolvessa. Kuution päähenkilö kipuilee perinteisen roolin yhä elämää jäsentävien vaikutusten kanssa ja on vähän sokea omille toimilleen.

Ei tullut enää edes mieleen, että voisin olla kaunokirjailija. — Marko Annala

Annalan oma tytär on 12-vuotias ja poika 10, juuri samanikäinen kuin romaaninkin poika. Kirjailija on myös aktiivinen pleikkaaja.

– Suhteeni omiin lapsiin on erilainen kuin Kuution kertojalla, mutta muuten vielä kirjailijanuran alussa on järkevää kirjoittaa siitä, mistä tietää. Se tekee tarinasta autenttisemman.

Uuden romaanin juuri löytyi omien lasten kavereista ja näiden vanhemmista sekä kirjailijan perusolemuksesta.

Annala ei saa kiksejä kaupunkilomista, laskuvarjohypyistä eikä ravintolaillallisista. Ulkoisia asioita enemmän adrenaliinia ja intoa virtaa mieheen omasta päänsisäisestä elämästä.

– Minulla on jatkuva tarve jäsentää ympäristöä ja pohdiskella näkemääni.

Sellaisesta syntyy kuin itsestään tavallisen arkielämän pienistä tapahtumista muotonsa ottavaa kertomakirjallisuutta.

Jussi Kumpulainen

Marko Annala on kirjoittanut kolme kirjaa tiiviissä tahdissa, ja Mokoman keikkapaikkojen ohella hän onkin ollut ahkera vieras myös kirjatapahtumissa. Kuvassa kirjailija Siilinjärven kirjastossa toukokuussa 2019.
Marko Annala on kirjoittanut kolme kirjaa tiiviissä tahdissa, ja Mokoman keikkapaikkojen ohella hän onkin ollut ahkera vieras myös kirjatapahtumissa. Kuvassa kirjailija Siilinjärven kirjastossa toukokuussa 2019.

Annala on palkittu kirjailija ja tunnustettu rocklyyrikko. Jokaista tarinaideaa pähkäillessään hän sanoo miettivänsä, mihin sen aineksista mahdollisesti on.

– Että riittääkö 12 riviä vai tarvitaanko 300 sivua?

Laulusanoitus on parhaimmillaan yhteisöllinen hokema ja kokemus, jonka fani voi tatuoida ihoon, kun taas proosalla voi silittämisen sijasta ravistella.

Lajityyppejä erottaa myös tekemisen tapa.

– Laulutekstit syntyvät yleensä valmiiseen sävellykseen.

Pitkä tekstimuoto on ollut kirjailijalle tuttua jo nuoresta. Annalan tyyliä on verrattuna muun muassa Dostojevskiin, ja venäläisklassikot hän kertookin tahkonneensa läpi jo varhain, mutta myös palaavansa niihin.

– Viime aikoina on mennyt Turgenevia.

Klassikot ovat lukulistalla silti harvinaisia, sillä kaunokirjallisuus vaihtui lastenkirjoihin, kun lapset syntyivät, ja nyt hän tarttuu mieluiten tietokirjoihin.

– Niihin voi keskittyä myös keikkabussissa, kun niitä voi lukea pienissä pätkissä ja useita kerrallaan, sillä lukukokemukset eivät riitele.

Juuri nyt Annala sanoo kääntävänsä Leonardo Da Vincin elämäkerran sivuja, mutta pöydällä on myös Karjala-aiheinen kirja.

– Odotan kovasti, että saan tungettua karjalaisuutta johonkin teokseen, kun se kiehtoo ja kun isoäitinikin on kotoisin luovutetusta Karjalasta.

Lukeva yleisö joutunee silti vielä odottamaan suurta karjalaista romaania, sillä Annalan mukaan kynnys aiheeseen tarttumiseen on korkea.

Like

Marko Annalan Kuutio-romaanin päähenkilön isä ajaa "valkoisella riisipussilla". Kirjan kuvaussessioissa Museokeskus Vapriikissa oli esillä Vuonna 85 -musiikkinäytelmän tarpeistoa ja sen joukossa keltainen Datsun 100A. Sen edessä Mokoman laulusolisti livahti kuin varkain osaksi Tampereen musiikkiskeneä.
Marko Annalan Kuutio-romaanin päähenkilön isä ajaa "valkoisella riisipussilla". Kirjan kuvaussessioissa Museokeskus Vapriikissa oli esillä Vuonna 85 -musiikkinäytelmän tarpeistoa ja sen joukossa keltainen Datsun 100A. Sen edessä Mokoman laulusolisti livahti kuin varkain osaksi Tampereen musiikkiskeneä.

Muusikot ovat vaeltaneet kirjallisuuskentällä jo jonkun aikaa. Annalan kustantajan Liken tallissakin on lukuisia musiikkipiireistä tuttuja skribenttejä. Muista eteläkarjalaisista rokkareista muun muassa Kotiteollisuuden Jouni Hynynen ja Stam1nan Antti Hyyrynen.

Kirjallisuudesta Annala sanoo silti puhuvansa vain kirjailijakollegoiden kanssa. Tai oikeammin kuuntelevansa pitemmälle ehtineitä.

– Kirjatapahtumissa istun yleensä kirjailijoiden pöydässä. Rosa Liksomin seurassa esimerkiksi voi olla kuin sieni ja imeä oppia sekä saada ahaa-elämyksiä pienistäkin heitoista ja sivulauseista.

Samaa menetelmää Mokoman lyyrikko kertoo käyttäneensä myös rocknoviisina.

Miten Annala sitten näkee kertojanlahjojensa ja kirjallisen tyylinsä kehittyneen muutaman vuoden kirjailijanuralla?

– Olen alkanut luottaa kykyihini myös kaunokirjailijana ja rentoutunut kirjoittajana.

Kirjailijaa naurattaa taiteilija-termi, mutta sitä hän itse käyttää tekemisestään, ja juuri siitä tässä on sitä paitsi kysymys. Annalan lyhyessä ajassa ilmestyneitä kolmea kirjaa yhdistää tekijän ääni, mutta ne vievät erilaisiin maailmoihin, joita ei ole testattu markkinatutkimuksilla.

Käsien lisäksi vapaata on taiteellinen ilmaisu.