Alma ja Diandra kantavat geeneissään lemiläisen veisuun ja kanttoreiden perintöä

Lemin maaperä on ruokkinut laulua ja musiikkia halki vuosisatojen — ja ruokkii yhä.

Päivi Virta-Salo, kuvat PME Records, Rähinä Live, Teemu Leinonen, Mika Strandén

Alma ja Diandra kantavat geeneissään lemiläisen veisuun ja kanttoreiden perintöä

Diandra Floresin mummolassa laulettiin aina ja paljon.

— Karjalasta heilin minä löysin oli isoisäni suosikkikappale, jota hän minulle opetti, kevään 2012 Idols-voittaja kertoi Etelä-Saimaalle.

Diandran laulun juuret löytyvät Lemiltä. Äidin puoleiset isovanhemmat, Heino ja Paula Sinkko, muuttivat aikoinaan Lemiltä Hyvinkäälle. Hyvinkään mummolassa Diandra sai ensimmäiset laulutuntinsa.

Monessa seurakunnassa lemiläinen kanttori

Sinkkojen suku ei ole ainoa lemiläinen suku, jossa on kasvettu ja kasvatettu musiikkiin —  vuosisatojen ajan. Neliääninen veisuu on vanha perinne, joka osaltaan teki lemiläisistä, etenkin miehistä, laulajia. Miehet oppivat virret ja opettivat niitä muillekin.

Taavetti Sinkko kertoo vuonna 1933 julkaisemassaan vihkosessa itseoppineista ja opin tielle ja maailmalle lähteneistä lemiläisistä 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Lähtijöitä oli useasta suvusta, ja monesta tuli kanttori: Antti Klemi Iittiin, Matti Lattu Hollolaan, Antti Kruskopf Johannekseen, K. Heikkinen Sippolaan, Taavi Suonio Rääkkylään ja Antti Parkkola Virolahdelle. Gabriel Parkkola jäi kanttoriksi kotipitäjään.

Stam1nan Pexilläkin kanttorigeenejä

Lemiläisen nykymusiikin keulakuva on neljän lemiläisen yläkoululaisen 1990-luvun puolivälissä perustama Stam1na-yhtye. Sen kitaristi Pekka "Pexi" Olkkonen on lemiläinen ties kuinka monennessa polvessa. Olkkosen isällä Matti Olkkosellakin on nuottikorvaa ja rytmitajua.

— Koulun joulujuhlissa jouduin laulajana esiintymään, mutta muuten en ole laulua harrastanut enkä soita mitään soitinta. Karaokea laulan kyllä, hän kertoo.

Hän uskoo geenien tulleen enemmänkin äidin kuin isän puolelta:

— Turun kaupunginorkesterissa on soittanut äidin puolen sukulaisia. Ja olihan myös Martti Tapanainen äidin sukulainen.

Tapanainen oli itseoppinut musiikkimies,  joka toimi muun muassa Suomenniemen kanttorina 1980- ja 1990-luvuilla. Tapanaisen isä ja isoisä olivat jo tunnettuja laulumiehiä.

Alma lauloi Rihannaa säräjuhlissa

Kansainväliseen menestykseen yltäneellä laulaja-lauluntekijä Alma Miettisellä on myös lemiläisjuuret. Hänen äitinsä Irja Taipaleen vanhemmat asuivat Lemin Kärmeniemessä, josta perhe muutti Imatralle isosisko Ritva Kärmeniemen syntymän jälkeen.

— Teppanalan koulussa lauloimme koulukuorossa, joka voitti Kymen läänin kuorokilpailun ja pääsi esiintymään Turun tuomiokirkkoon, Kärmeniemi kertoo.Laulajaa hänestä ei tullut vaan kuvataiteilija. Sisar Paula Taipale on tekstiilitaiteilija. Alman äiti Irja Taipale oli muotisuunnittelija ja käsityön opettaja.

Alma Miettisestä sen sijaan kuuli jo vauvana, että tytöstä tulee muusikko.

— Irja kutsui minuakin kuuntelemaan, kuinka Alma lauloi kaksoissisarelleen kehdossa. Anna oli kietoutunut Almaan kiinni, ja Alma lauloi aa-aa siskonsa uneen, Kärmeniemi kertoo.

Välillä oli hiljaisempi kausi, mutta 15-vuotiaana Alma rohkaistui.

— Siitä lähtien hän on laulanut suvun säräjuhlissa ja vetänyt muunkin porukan lauluihin mukaan. Hän lauloi Rihannaa ja alkoi sitten tehdä omaa musiikkia.

Tutkija: ympäristöllä enemmän merkitystä kuin perimällä

Lemi näyttäisi kokoonsa nähden musiikin suurpitäjältä. Onko kyse musikaalisista geeneistä vai Lemistä ympäristönä?

Etelä-Saimaa kysyi asiasta professori Jaakko Kapriolta Helsingin yliopistosta. Kaprio perehtynyt lahjakkuuden periytymiseen muun muassa kaksostutkimusten kautta.

— Musikaalisuus ja menestys musiikin saralla kulkevat suvuittain ja perheittäin. Geeniperimä näyttelee tutkimusten mukaan kuitenkin aika pientä osaa lahjakkuuden periytymisessä, hän sanoo

Geenien ohella periytyy ympäristö, missä kasvetaan, ja sen musiikkimyönteisyys.

— Sukulaiset opettavat laulamaan ja soittamaan ja samalla vahvistavat taipumusta. Myös ympäristö ja kasvuolosuhteet kasvattavat menestykseen.

Kaprio näkee sosiaalisen vaikutuksen geneettistä musikaalisuutta vahvempana.

— Muusikkoperheitä tutkittaessa ei ole löytynyt voimakkaita geenejä. Heikkoja merkkejä siitä kyllä on, että musikaalisuuden piirteet ovat osittain geneettisiä.

Lemin hän arvelee olevan ympäristönä erityisen suotuisan.

— Kun osa lapsista ja nuorista aikuisista on muita lahjakkaampia, ympäristö kasvattaa ja vahvistaa heitä menestykseen.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat