Lappeenrannasta lähtöisin oleva Mikko Haaja tiesi jo pienenä haluavansa kirjailijaksi ja sotilaaksi — päiväkodissa alkanut kirjoittamisharrastus poiki kustannussopimuksen ja esikoisromaanin sukulaisten joukko-osaston taisteluista

Haajan alkusyksystä ilmestynyt esikoisteos Läpi tulihelvetin kuvaa JR 48:aa ja saa jatkoa, muttei joukko-osaston asemasotavaiheesta, joka ”on täynnä kiljusammioita kyttääviä sotilaspastoreita, hymyileviä nuorukaisia rannalla, tarkka-ampujien kaatotilastoja ja räjähdysonnettomuuksia sekä pitkiä vartiovuoroja”.

Minerva Kustannus

Mikko Haajan esikoisromaani JR 48:sta saa jatkoa, mutta se ei käsittele asemasotaa. — Joukko-osaston muistelut ja dokumentit ovat täynnä kiljusammioita kyttääviä sotilaspastoreita, hymyileviä nuorukaisia rannalla, tarkka-ampujien kaatotilastoja, räjähdysonnettomuuksia ja pitkiä vartiovuoroja, mutta täyspitkää kirjaa niistä vuosista en tässä vaiheessa saa luotua.
Mikko Haajan esikoisromaani JR 48:sta saa jatkoa, mutta se ei käsittele asemasotaa. — Joukko-osaston muistelut ja dokumentit ovat täynnä kiljusammioita kyttääviä sotilaspastoreita, hymyileviä nuorukaisia rannalla, tarkka-ampujien kaatotilastoja, räjähdysonnettomuuksia ja pitkiä vartiovuoroja, mutta täyspitkää kirjaa niistä vuosista en tässä vaiheessa saa luotua.

Rautalahti on runsaan 300 asukkaan kylä Laatokan pohjoisrannalla. Kylän kautta kulkee Petroskoin ja Sortavalan välinen A121-maantie, ja siellä toimii kalanviljelylaitos, lomakylä ja saha. Turkistarhoja ei enää ole.

Jatkosodan ensimmäisinä kuukausina, loppukesästä 1941, Suomen armeija piti Rautalahtea vetäytyvien neuvostojoukkojen parhaana kuormauspaikkana, hyökkäsi sinne suurella voimalla, muttei menestynyt toivotusti.

Neuvostojoukot saivat motista pois pääosan sekä henkilöstöstään että materiaalistaan. Suomalaisten sotilaiden käsiin Rautalahdesta jäi jonkin verran kalustoa ja satoja vankeja sekä varsin runsaslukuisat omat tappiot.

Vesiperämotti on yksi Suomen sotien taistelu, joihin Jalkaväkirykmentti 48 (JR 48) osallistui ja joka on tehnyt vaikutukseen Mikko Haajaan. Lappeenrannassa varttuneelta, Kainuun Prikaatissa nykyisin palvelevalta aliupseerilta ilmestyi keskisuomalaisesta joukko-osastosta jatkosodan etenemisvaiheessa kertova esikoisromaani alkusyksystä.

— JR 48:ssa on palvellut sukulaisteni sukulaisia, muuta sidettä minulla osastoon ole.

Haaja kuvaa Läpi tulihelvetin -esikoisessa Rautalahden vesiperämottia autenttisen materiaalin avulla mahdollisimman tarkasti. Hänen siteensä faktaan ja sotakirjallisuuteen onkin tiiviimpi kuin Jyväskylässä 18.—22. kesäkuuta 1941 perustettuun jalkaväkirykmenttiin.

— Valtaosa kirjan tapahtumista pohjautuu joukko-osaston todellisiin tapahtumiin ja veteraanien muistelmiin, joskin toisinaan eri paikoissa, eri aikoina tai eri tasoilla.

Museovirasto

Jalkaväkirykmentti 48:n 13. komppanian kevyen joukkueen miehiä komentokorsun edustalla Terijoella vuonna 1942.

Mikko Haaja tiesi jo pienenä poikana kaksi asiaa: hän haluaa kirjoittaa ja hänestä tulee sotilas. Ammattisotilaista ei ollut esimerkkejä lähipiirissä eikä suvussa, mutta Haajan harrastuksista löytää halutessaan maanpuolustustyössä perinteisesti tarvittuja elementtejä.

Hän harrastaa sekä kamppailulajeja, kuten jujutsua ja lukkopainia, että ulkoilmaan vieviä lajeja, kuten hiihtämistä, juoksemista, koiravaljakkoja ja pyöräilyä. Toisaalta, Haaja kertoo tarttuvansa kynään vähintään yhtä vaivatta kuin siperianhuskyjen valjaisiin.

Kirjoittaminen ei kuulemma ole koskaan ollut tavoitteellista. Syntyi kuitenkin esikoisromaani Haajan tykkäämästä sotahistoriasta.

Ja paljon muuta.

Kustannussopimus oli huima yllätys. — Mikko Haaja

Sotahistorian tarinana esikoisromaani ei ole Haajan ensimmäinen kirjallinen tuotos. Niitä teinivuosiin saakka Peltolassa asunut sotilas suolsi jo päiväkodissa ja alakoulussa.

Helppoa hommaa, jos oppii lukemaan ja kirjoittamaan 5-vuotiaana.

— Tein päiväkodissa "sanomalehtiä", ja ensimmäisen sota-aiheisen tarinan raapustelin kiemurtelevin rivein paperille ensimmäisen luokan tienoilla, Haaja muistelee varhaista aloitustaan.

Aikaisin aloitettuun kirjoittamiseen liittyy myös lukemisharrastus. Haaja sivuutti lasten- ja nuorten kirjallisuuden ja siirtyi suoraan aikuisille tarkoitettuun tavaraan.

Hän ahmi televisiosarjan pohjalta kirjoitettua Hovimäki-romaanisarjaa, joka kuvasi myös maailmansotia ja toi kartanon tarinan 2000-luvulle. Toisenlaista kamaa oli sitten suomalainen lännenlukemisto Finnwest, jossa pohjalainen talonpoika seikkailee Pohjois-Amerikassa.

— Kirjahyllyyn mahtuu toki myös yleistä historiaa ja dekkareita, sotakirjallisuuden suosikkilajityypikseen mainitseva kirjoittaja sanoo.

Kirjoittaminen on kuulunut Haajan täyspakkaukseen kausittain. Pitkien taukojen jälkeen tekstiä syntyy päivittäin, ja ennen esikoisromaania pääasiassa kavereiden ja omaksi iloksi.

— Lyhyitä ja pidempiä tarinoita.

Esikoisen synnyttäminen käynnistyi vuonna 2014 ja poikkeaa muista kirjoittajansa tuottamista teksteistä.

— Päätin, että se valmistuu tauoista huolimatta.

Suuri osa romaanin käsikirjoituksesta syntyi, kun Haaja palveli rauhanturvatehtävissä Libanonissa vuonna 2015.

Museovirasto

Jalkaväkirykmentti 48:n 13. komppanian miehiä Terijoen hiekkarannalla vuonna 1942.

Läpi tulihelvetin voisi terminä kuvata monen luovan alan ammattilaisen teoksen valmistumisprosessia, mutta Haajan esikoiskirjana se kertoo jääkärijoukkueesta, jota vänrikki Ilves johtaa joukko-osaston epäpätevien komentajien alaisuudessa eturintaman pahimmissa paikoissa. JR 48 menetti kaatuneina noin neljänneksen vahvuudestaan sotavuosina, ja puolet elossa säilyneistä haavoittui.

Kirjailijalla itsellään on ollut vähän helpompaa.

— Olen harrastajakirjoittajana hyvin onnekas. Kustannussopimus oli huima yllätys.

Vielä isompi yllätys Haajalle on ollut vastaanotto: lukijat ja paikallislehtiarviot ovat kiitelleet.

Isänpäivän alla julkisuudessa esiintyi ivaa kustantamoiden ”mieskirjojen” kansista, ja Haajan romaani lukeutui joukkoon. Hän itse katsoo ja nousee sen yläpuolelle.

— Joku vuosikymmen on vielä aikaa kehittyä, kun saavuttaa lajityypin kirjailijoiden keski-iän.

Sitä odotellessa Haaja ei ole jäänyt tuleen makaamaan. Näppäimistö nakuttaa jo jatko-osaa vänrikki Ilveksen joukkueelle.

Jos avauskirjassa hyökkäyssodan eettiset kysymykset ja esimiesten epäpätevyys söivät taistelijoita, seuraavaksi näiden hermoja ja moraalia nakertanee vihollisen tulivoima.

— Jatko-osan aikataulu on vielä avoinna, mutta se kertoo perääntymisvaiheesta ja Kannaksen torjuntataisteluista kesällä 1944.

Mikko Haaja

Syntynyt Lappeenrannassa vuonna 1990, asunut Kajaanissa vuodesta 2011.

Asui Peltolassa ensimmäiset 15 vuotta ja Tirilässä seuraavat viisi.

Harrastaa historiaa, kirjoittamista, lukemista ja urheilua (juoksu, hiihto, pyöräily, brasilialainen jujutsu, koiravaljakointi ja lukkopaini).

Varusmiespalvelus Pohjois-Karjalassa.

Aliupseeri Kainuun Prikaatissa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat