Kirja-arvio: Patti Smith kuvaa haikeasti Yhdysvaltoja ennen Donald Trumpia – Kirjailija-muusikon Apinan vuosi on koskettava tilitys kauneuden katoamisesta

Steven Sebring

Patti Smithin uusin kirja katselee Yhdysvaltoja edellisten presidentinvaalien alla.
Patti Smithin uusin kirja katselee Yhdysvaltoja edellisten presidentinvaalien alla.

Kukon vuosi alkoi kiinalaisessa horoskoopissa alkuvuodesta 2017. Kukko on merkin luonnehdinnan mukaan ”korea ja näyttöhaluinen ja nousee mielellään silmäätekevien joukkoon, jotta voi hyötyä näistä. Itsetietoinen ja koreilunhaluinen tyyppi, joka arvostelee muita, mutta kaipaa tunnustusta”.

Donald Trump on koira kiinalaisessa horoskoopissa, mutta hänestä tuli Yhdysvaltojen presidentti kukon vuoden käynnistyessä. Patti Smithin uusin kirja Year of the Monkey (Apinan vuosi) päättyy Trumpin virkaanasettajaisiin. Kirjailija-muusikko on syntynyt samana vuonna kuin Trump (1946), eikä mainitse presidenttiä nimeltä.

Smith kirjoittaa kukon vuotta edeltävästä apinan vuodesta, jonka aikana kaikki hänelle arvokas ja merkityksellinen tuntui katoavan sekä hänen ympäriltään että maailmasta.

Vuoden 2016 aatto oli ollut huikea. Smithin kiertue päättyi San Franciscon legendaarisen Fillmoren keikkoihin, joissa hänen läheisin ystävänsä oli mukana ja joista heidän piti lähteä yhteiselle lomalle. Smith kirjoittautui motelliin, mutta ystävä ei koskaan seurannut perässä.

Hän sai sairauskohtauksen, johon myöhemmin kuoli, Smithin ja muun lähipiirin vuorotellen valvoessa hänen vuoteensa äärellä.

Ystävän yllättävä sairauskohtaus vie Smithin paitsi yksinäiselle maantieteelliselle matkalle ympäri Yhdysvaltoja myös mentaaliselle tutkimusmatkalle maahansa ja sen menoon, eikä hän enää oikein tunnista sitä omakseen.

Kenties kyse on ikääntymisen myötä seuraavasta vieraantumisesta, mutta todennäköisemmin ja yksinkertaisemmin siitä, että omituiset kehityskulut ovat vain vallanneet alaa.

Siltala

6051842.jpg

Toivo ei sittenkään ole mennyt: undergroundin kuningatar suunnittelee taas tulevaa.

Apinan vuosi on haikean kaunis matkakirja ihmisen elämänmittaisesta kiertueesta maailmassa. Sen päiväkirjamaisuus on Smithille ominaista tyyliä, jossa hän kertoo arkisista kohtaamisista tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa erilaisissa paikoissa.

Kohtaamisia yhdistävä seikka on sekin tuttu Smithin tyylikeino: kahvilla ja keskustelulla pohjoismaisesta dekkarikirjallisuudesta on tärkeä rooli.

Smithin merkinnät eivät ole erityisen poliittisia, mutta niiden kanta on tulkintani mukaan kirjoitettu vähintäänkin rivien väliin, sillä joukon jatkona on rivejä naisehdokkaasta, jonka nimeä (Hillary Clinton) ei myöskään mainita.

Siksi tuumin, että Apinan vuosi on kaikessa vähäeleisyydessään kirjoitettu antivaalikirjaksi maahan, joka valmistautuu presidentinvaaleihin ja joka etsii vastaehdokasta kukkomaiselle koiralle.

Oma kolahduskohtani kirjassa tuli hetkistä, jotka Smith vietti ikiaikaisen ystävänsä Sam Shepardin kanssa. Kuinka he katselivat Kentucky Derbyä televisiosta, koska Shepard ei ALS-sairauden takia voinut enää mennä paikan päälle. Kuinka tuotannossaan lännen myytin miehiltä riisunut Shepard luopui itse kaikista miehisyyden merkeistä, hengitti varahappea ja korisi kovan kohtalon kourissa.

Kaikki tuntuu kadotetulta, mutta Smithin seuraavan vuoden (2017) kalenteri täyttyy vähitellen. Australian-keikkojen yhteydessä voisi vierailla aboriginaalien pyhässä paikassa Ulurussa, josta Sam aina jankkasi.

Toivo ei sittenkään ole mennyt: undergroundin kuningatar suunnittelee taas tulevaa.

Pika-arvio

Hyvää: Haikeiden hetkien vastustamaton veto.

Kehitettävää: –

Erityistä: Suomennos ilmestyy maaliskuussa.