Onnistunutta paatoksellisuutta

Mikkis-teatteri: Koti, uskonto ja isänmaa.Käsikirjoitus ja ohjaus Paavo Vanhanen.Laulut: Petri Tiainen.Ensi-ilta Parikkalan Mikkolanniemessä 27.6.

Hannu Ahokas

Isto Valkeapää pääroolissa ilmentää hyvin evakoiden tuskaa.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Paavo Vanhanen on ottanut tietoisen riskin näytelmänsä nimivalinnassa. Koti, uskonto ja isänmaa on fraasina käytetty ja täytetty sivu- ja vastamerkityksillä. Yksikään kirjoittaja ei kykene hallitsemaan katsojan sille antamia tulkintoja.

Tässä kirjoittajan valinta on perusteltu. Teksti ei polemisoi. Uukuniemen Matrin kylän historia on kymmenien tai satojen rajakylien ja satojen tuhansien evakoiden historiaa. Aihe on sellaisena hyvä ja perusteltu valinta myös Suomen juhlavuoteen.

Viime sotien historiaa ei toisaalta ole helppoa kertoa näytelmämuodossa. Teksti vaatisi enemmän voimien ja vastavoimien jännitettä. Yksituumainen kansa vaikeuksien keskellä on ennemminkin kertomusta kuin dramatiikkaa.

Valittu rakenne tuntuu silti hyvin sopivan Mikkolanniemen ryhmälle. Tämäkin teos vahvistaa uskomustani, että suosittujen kesäteatterihupailujen sijasta harrastajanäyttelijät ovat enemmän omillaan vakavissa ja tunnekylläisissä teksteissä. Erityisesti pääroolien Katri Sieviläinen ja Isto Valkeapää pysyvät tiukasti, mutta hätäilemättä läsnä tekstissä ja näytelmän rytmissä.

Lapsinäyttelijöitä ei tähän tekstiin ole kirjoitettu yleisön kosiskelemiseksi vaan aidoiksi rooleiksi. On mielenkiintoista nähdä, miten Mariella Valkeapään harrastajaura kehittyy näin hyvän alun jälkeen.

Varsinainen yllätys ovat uukuniemeläisen harrastajakirjoittajan Väinö Vuorinteen runoihin käsikirjoitusta varten sävelletyt laulut.

Toki säveltäjä Petri Tiainen on tunnettu ja todella monipuolisesti tunnustettu muusikko, jolta on lupa odottaa erityistä. Siitäkin huolimatta niskahiuksia pörhistävät raikkaat ja polveilevat sävelkulut sekä hyvässä rytmissä soivien runojen lyyrisyys.

Ohjaaja on ymmärtänyt antaa sävellyksille niille kuuluvan tilan. Vain jazz-bluesrytmit tuntuvat olevan hieman oudossa ympäristössä. |

Asko Imppola

Hyvää: Arvokkaalla ja arvostettavalla tavalla vanhanaikainen näytelmä, joka on tehty historiaa kunnioittaen.

Huonoa: Hento draaman kaari ei yllä peittämään pateettisia sävyjä.

Erityistä: Häikäisevän hyvää teatterimusiikkia.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.