Kirja-arvio: Kimi Räikkönen vaihtui taviksiin, kun Kari Hotakaisen uutuusromaani tekee satiiria tarinavetoisesta todellisuudesta

Laura Malmivaara

Kari Hotakaisen Tarina on joko fantasia tai dystopia lukijan kerronnallisista lahjoista riippuen.
Kari Hotakaisen Tarina on joko fantasia tai dystopia lukijan kerronnallisista lahjoista riippuen.

Kari Hotakainen: Tarina. Siltala 2020. 268 s.

Romaani on sanonnan mukaan kaikkiruokainen ja voi sen perusteella sisältää mitä tahansa. Kari Hotakaisen uusin teos Tarina sisältää läjäpäin vastauslomakkeita, joilla romaanihenkilöt hakevat asuntoa entiseen kauppakeskukseen syntyvään asuinrakennukseen.

Kysymysrivit toistuvat samoina lomakkeesta toiseen, kun rivejä täyttävät hahmot puolestaan toistavat kirjailijan ilmeisen kyllästynyttä näkemystä nykyisestä maailmanmenosta. Henkilögalleria on yhtä aikaa sekä kirjava että yhdenmukainen, sillä se koostuu niin pienistä kuin suuristakin väliinputoajista.

Satiiri ei ole Hotakaiselle tuntematon työkalu, mutta Tarinassa hän hämmentää sitä aiempaa isommalla voimalla.

Ja juurta jaksaen.

Kaavakkeinen kerronta on väkisinkin kaavamaista, mikä lienee myös kirjailijan tarkoituksenmukainen tavoite.

Kirjan piikittelyn kohteena on nykyinen tarinavetoinen todellisuus, jota on ensisijaisesti tuottanut media, mutta joka on vallannut jatkuvasti tilaa myös muilta elämänalueilta, kun henkilöbrändistä on tullut kaikille kaduntallaajille must kuin tunnuslukusovelluksesta.

Ironia piilee siinä, että jossain vaiheessa ne kaikki muistuttavat toisiaan.

Siltala

6608031.jpg

Tarina on lähitulevaisuuteen sijoittuva fantasia tai dystopia, jonka tunnistaa nykyhetkessäkin ja jonka tulkinta riippuu yksilön asemasta yhteiskunnassa. Tai kuten romaanin tapauksessa: kyvystä kertoa vetoava tarina.

Kirjan kehyskertomuksessa maaseutu on lakkautettu, ja eläimet kansoittavat sitä kuin George Orwellin Eläinten vallankumouksessa. Kauppakeskuksista on samoin tullut tarpeettomia, ja ne voi kaavoittaa maaltamuuttaneiden ja uudisrakentamisen käyttöön.

Asuntoja on tosin tarjolla ainoastaan muista hyvällä tavalla eroaville, hyville tyypeille.

Hotakaisen edellinen teos, henkilökuva Kimi Räikkösestä, oli vetävä tarina poikkeusyksilöstä. Kirjailijan aiempi tuotanto on liikkunut enemmän yhteiskunnan tavisten liepeillä, ja Tarina palauttaa hänet näiden luo, jos kohta Hotakaiselle tyypillisellä tvistillä.

Romaani ikään kuin vie vastakkainasettelun jälkeiseen aikaan, mutta luokin uudenlaista vastakkainasettelua ihmisten välille. Kaikki eivät halua tai eivät osaa iskeä tarinaa.

Kirjailijan oma asema ja edellä mainittu kyllästyminen tulee ilmi juuri tätä kautta. Moni kaavakkeen täyttäjä antaa piupaut moiselle pelille.

Hotakaisen lakonisesta ilmaisutyylistä tykkäävät lukevat Tarinaa vaivatta. Kirjailijan suorasukaista tyyliä vierastaville romaani mahdollistaa ironian: se muistuttaa hänen aiempia teoksiaan.

Pika-arvio

Hyvää: Vankka näkemys maailmasta.

Kehitettävää: Kaavamaisuus puuduttaa paikoin.

Erityistä: Tarina on Hotakaisen 15. romaani.