Kirja-arvio: 91-vuotiaan Eeva Kilven Punainen muistikirja on haikean luopumisen kesäpäiväkirja

Eeva Kilpi: Punainen muistikirja. WSOY 2019. 96 s.

Wsoy

Kirja-arvio: 91-vuotiaan Eeva Kilven Punainen muistikirja on haikean luopumisen kesäpäiväkirja

Alkuvuodesta ilmestynyt Eeva Kilven Sininen muistikirja on nyt saanut luvattua jatkoa. Punainen muistikirja vie kesään 2014, jolloin kirjailija oli 86-vuotias. Sinisessä Kilven muistiinpanot muistuttivat aforismeja, mutta Punainen on enemmän päiväkirja.

Kilpi viettää kesää rakkaassa Piskolassaan Savossa. Hänen luonaan käy vieraita, ja hän iloitsee etenkin lapsenlapsenlapsista. Enimmät ajat hän kuitenkin viihtyy omassa seurassaan, lukee ja kirjoittaa.

Iäkkään kirjailijan muistiinpanot ovat yhtaikaa haikeat ja lohdulliset.

Piskolan rauha on Kilvelle elintärkeä. Metsämökki tuo hänelle mieleen lapsuudenkodin, jonka isä osti sotien jälkeen rajan pinnasta. Kännykkä on yhteys ulkomaailmaan ja radio kertoo hirveitä uutisia Afganistanista ja Ukrainasta, mutta muuten Kilpi elää luonnon rytmissä. Kuplassaan, kuten nykyään sanotaan.

Kirjanen imaisee ajattomaan aikaan, jossa ei ole niin väliä, mikä päivä on. Maanantai, ehkä, ja jälleen hellepäivä.

Kilpi tarkkailee itseään, ympäristöään ja säätä, merkitsee muistiin yksityiskohtia, syö puuroa ja juo oluen.

Hän pohtii taas paljon vanhenemista. Nolottaa ja harmittaa, ettei enää jaksa kuin ennen. Jopa kahlaaminen heinikossa ottaa voimille. Suuri saavutus on, kun pesee astiat ja hiukset. Urotyö!

Iäkkään kirjailijan muistiinpanot ovat yhtaikaa haikeat ja lohdulliset. Kilven asenteesta ja katseen suunnasta löytyy opittavaa ja nähtävää, iästä riippumatta. Hän kiittää sadetta siitä, että se antaa ämpärillisen vettä. Kuumuus uuvuttaa pahemman kerran, mutta luonto ilahduttaa: sudenkorennot, peura ja rapistelevat lepakot.

Ukkosrintaman lähestyessä ”puut kohisevat kuin tietäisivät jotain”.

Elokuussa Kilpi huomaa, että on aiemmin kirjoittanut monena kesänä kirjan, mutta nyt on enää tämä pieni kesäpäiväkirja. "Hyvä edes tämä", hän tuumii, ja lukija yhtyy kiitoksiin.

On paljon, mikä jää pois, kun voimat loppuvat, mutta paljon on yhä jäljellä, hän summaa. ”Olen vahva ja sitkeä kuin vanha nahka.”

Leena Härkönen

Hyvää: Kirjailijan kynä on yhä terävä.

Kehitettävää:

Erityistä: Kilpi on syntyisin Hiitolasta Laatokan Karjalasta ja asui nuoruudessaan Imatralla. Hän täytti helmikuussa 91 vuotta.