Arvio: Teatteri Imatran popmusikaali on 1960-luvun naisten tarina kevyellä otteella, runsaalla glitterillä

Teatteri Imatralla on käsissään eittämätön pikkujouluhitti.

Ari Nakari

Popmusikaali etenee vaihdilla musiikkikimarasta toiseen.
Popmusikaali etenee vaihdilla musiikkikimarasta toiseen.

Esiripun alta näkyy viisi paria mustia, kiiltäviä vinyylisaappaita. Niiden jatkona ovat 1960-luvun värikkäät, kurvikkaat kimulit. He panevat saappaisiin liikettä.
Ensi-iltayleisölle aletaan vyöryttää lähes hengästyttävällä tahdilla musiikkikimaraa, josta 1980-luvun nuori tunnistaa joitakin isoimpia hittejä.
Musiikin lomassa lähtee liikkeelle nuoruuttaan Britanniassa elävien kimulien tarina. Heillä ei ole nimiä, vaan värit. Sininen kimuli (Pirja Arponen), vihreä kimuli (Ulla-Maija Järnstedt), oranssi kimuli (Hanna Kaskela), punainen kimuli (Elina Aalto) ja keltainen kimuli (Laura Heinonen) tuntevat kaikki rakkauden nälkää.
Heidän kysymyksiinsä antaa vastauksia Shout!-lehden kolumnisti Gwendolyn Holmes (Jaana Saarisen ääni). Tämä asiantuntija teroittaa nuorille naisille sitä, ettei ole olemassa korkeampaa tavoitetta kuin olla vaimo ja äiti.
Sitä päämäärää kohti he kaikki pyrkivät.

Tarina syvenee loppua kohti

Lyhyet kohtaukset, joista jotkin hyvin sketsinomaisia, tutustuttavat kimulit 60-luvun villityksiin ja isoihin keksintöihin. Niitä ovat ainakin savuke- ja kofeiinidieetti, marihuana — ja mikä tärkeintä — e-pilleri.
Väliaikaan päästessä yleisö on jo vaikuttunut näytelmän musiikillisesta annista, mutta tarinallinen puoli tuntuu köykäiseltä.
Loppua kohti tarina kaikeksi onneksi hiukan syvenee. Kimulit jatkavat sinnikkäästi onnen eli parisuhteen tavoittelua. Tulee pettymyksiä ja kyyneleitä. Keltaisen kimulin (Heinonen) puoliso juo ja lyö, sininen kimuli (Arponen) taas ei löydä onnea miehistä. Joukon löyhämoraalisin vihreä kimuli (Järnstedt) sen sijaan päätyy yllättäen naimisiin.
Vuosikymmenen lähestyessä loppuaan ovat kaikki naiset tehneet elämässään omannäköiset ratkaisunsa. Ja konservatiivikolumnisti saa mennä.

Lauluvoimaa löytyy

Popmusikaalin näyttelijöiden ja kolmimiehisen orkesterin yhteistyö toimii saumattomasti.
Lauluvoimassa löytyy, eikä laulajien lievä epätasaisuus haittaa kokonaisuutta. Naiset vetävät läpi monipolviset musiikkinumerot ihailtavan sujuvasti. Laulujen suomennokset toimivat.
Muutamien kohtauksien repliikeissä on lievää, ehkä ensi-illasta johtuvaa, takeltelua.
Onnistuneimpina kohtauksina mieleen jäävät sinisen kimulin (Arponen) taistelu vääjäämätöntä ikääntymistä vastaan, vihreän kimulin (Järnstedt) miehenjättövinkit sekä oranssi kimuli (Kaskela) humalaisena kotirouvana.

Vanhemmilla katsojilla tarttumapintaa

Laulunäytelmä kertoo katsojille 1960-luvun naisten tarinan kevyellä otteella, glitteriä säästelemättä. Nuorimpien katsojien voi olla vaikea saada kokonaisvaltaista elämystä, jos sekä aikakausi että sen musiikki ovat vieraita.
1960-luvun teinit ja nuoret aikuisethan ovat pitkälti jo eläkeikäisiä. Heillä tarttumapintaa riittää. Onneksi he ovat myös niitä innokkaita teatterikävijöitä.
Esitys päättyy 1970-luvun tuloon. Kimulit kokoontuvat vinyylisaappaissaan muistelemaan menneitä — Oi niitä aikoja!
Ensi-iltayleisö äityy pitkiin aplodeihin seisaaltaan. Tämä on Teatteri Imatran eittämätön pikkujouluhitti.

Phillip George & David Lowenstein: The Mod Musical SHOUT! / Pop! 60-luvun kultaiset kimulit


Ohjaus ja suomennos: Timo Rissanen
Puvustus: Jarkko Valtee (vier.)
Koreografia: Osku Heiskanen (vier.)
Kapellimestari: Lauri Kuosa
Roooleissa: Elina Aalto (vier.), Pirja Arponen (vier.), Laura Heinonen (vier.), Ulla-Maija Järnstedt ja Hanna Kaskela
Ensi-ilta Teatteri Imatrassa 28.10. Esitykset jatkuvat 16.12. saakka.
Pohjoismainen kantaesitys

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet