Viikon ensi-iltaelokuvissa lämminhenkinen roadmovie arvostaa katsojaansa, uusin Heinähattu ja Vilttitossu yllättää kunnianhimollaan ja Nicolas Cagen tähdittämä kauhu on parempa viihdettä kuin suomalainen Vihanpidot

Seth F. Johnson

Zack Gottsagen ja Shia LaBeouf näyttelevät pakomatkoillaan kohtaavia yhteiskunnan heittopusseja, joista tulee hyvät ystävät.
Zack Gottsagen ja Shia LaBeouf näyttelevät pakomatkoillaan kohtaavia yhteiskunnan heittopusseja, joista tulee hyvät ystävät.

Kaksi kaunista kulkuria

The Peanut Butter Falcon (Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Tyler Nilson, Michael Schwartz.

Rooleissa: Shia LaBeouf, Dakota Johnson, Zack Gottsagen, Thomas Haden Church, Bruce Dern, John Hawkes.

Kesto: 97 min. K-12.

NELJÄ TÄHTEÄ

The Peanut Butter Falcon on oiva esimerkki siitä, kuinka positiivisesti kumiseva viidakkorumpu voi nostaa pienen indie-elokuvan yllätyshitiksi. Yhdysvalloissa pieniltä festareilta ponnistanut draama on menestyksen vanavedessä saatu Suomeenkin.

Suosion ymmärtää välittömästi. Kyseessä on lämminhenkinen draama, joka ei kohtele katsojiaan alentuvasti. Vaikka mukana on melodraamaa, ei elokuva koskaan muutu surkuttelevaksi. Päähahmojen kohtalot ovat kovia, onnen hetket katoavaisia ja tulevaisuus hyvin huteralla pohjalla.

Zakilla (Zack Gottsagen) on Downin oireryhmä. Hänet on sijoitettu paremman paikan puuttuessa Floridalaisen syrjäkylän vanhainkotiin. Showpainijan urasta haaveileva nuorukainen kaipaa vapauteen. Pakomatka alkaa alastomana ja rasvattuna.

Menetystä läpi käyvä Tyler (Shia LaBeouf) selviytyy käymällä lupansa hoitaneiden ravustajien merroilla. Yhteenotto vihaisten ravustajien kanssa pakottaa Tylerin pakosalle.

Zak ja Tyler kohtaavat. Epätodennäköinen kaksikko yhdistää voimansa ja aloittaa matkansa pois jahtaajien ulottuvilta kohti vanhoissa VHS-nauhoissa nähtyä vapaapainikoulua.

Perään lähtee vanhainkodissa työskentelevä Eleanor (Dakota Johnson). Hän yrittää parhaansa pitääkseen Zakin poissa vaarallisille tapauksille tarkoitetusta hoitolaitoksesta.

Matkan aikana otetaan yhteen ja juhlitaan elämää. Tyyli muistuttaa road-elokuvaa, vaikkei kaksikolla autoon varaa olekkaan. Eipä sillä Floridan suistoilla mitään tekisikään. Itse kasattu lautta toimii paljon paremmin.

Tyler Nilsonin ja Michael Schwartzin esikoisohjaus hengittää luonnolliseen tahtiin ja luottaa paljon loistaviin roolisuorituksiin. Gottsagenin ja LaBeoufin kanssakäyminen tuntuu täysin aidolta, ja suurimmilta osin varmasti onkin.

Muutama suurempi dramaattinen hetki on mukana lähinnä tarjoamassa matkalle jotain panoksia ja perinteisen draaman kaaren. Melkein ilmankin olisi pärjännyt.

Hanna-Maria Grönlund

Vilttitossu (Matilda Pirttikangas) huijaa kaikkia päästäkseen isosiskonsa kouluretkelle.
Vilttitossu (Matilda Pirttikangas) huijaa kaikkia päästäkseen isosiskonsa kouluretkelle.

Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen (Suomi, 2020)

Ohjaus: Lenka Hellstedt. Käsikirjoitus: Sinikka Nopola, Tiina Nopola.

Rooleissa: Emelia Levy, Matilda Pirttikangas, Niina Lahtinen, Joonas Nordman, Janne Kataja, Lari Halme, Pirjo Heikkilä.

Kesto: 75 min. Sallittu.

KOLME TÄHTEÄ

Kotimaiset lastenelokuvat tuntuvat pärjäävän aina erittäin hyvin. Yksi syy on tietysti se, että usein yhden katsojan edestä myydään enemmän lippuja. Lapset kun harvemmin käyvät yksin elokuvissa.

Harmillisesti tätä rahasampoa käytetään ajoittain hieman hyväkseen. Keskinkertaisuudella pärjää usein ihan hyvin.

Siksi on mukavaa nähdä kolmannen Heinähattu ja Vilttitossun kaltainen elokuva, joka tuntuu siltä, että tekijöillä on edes jonkinlaista elokuvallista kunnianhimoa.

Lenka Hellstedt on kokenut ohjaaja ja tietää miten kohtauksia saadaan kohotettua tavallisen lastenohjelman yläpuolelle. Mark Stubbsin kuva vangitsee ihanan kesäiset maisemat. Saara Joron lavastus ja Susse Roosin puvustus ovat pirtsakoita, muuttumatta liian satukirjamaisiksi.

Tarinassa Heinähattu (Emelia Levy) on aloittanut koulun. Tylsistynyt ja kateellinen Vilttitossu (Matilda Pirttikangas) punoo nokkelan juonen, jolla pääsee isosiskonsa sijaan koulun luokkaretkelle. Tästähän tietysti muodostuu varsinainen seikkailu.

Nuoret Levy ja Pirttikangas tekevät todella hyvää työtä pääkaksikkona. Näiden tukena ovat eturivin näyttelijöitä, jotka onnistuvat naurattamaan heittämättä suorituksiaan liian laveaksi pelleilyksi. Kameran edessä ollaan välillä kuitenkin kuin teatterin lavalla, mikä on hassua.

Kesäinen lastenelokuva sopii erinomaisesti pienille katsojille. Siinä tapahtuu tarpeeksi koko ajan ja vitsit on helppo ymmärtää. Suurta draamaa tai liian jänniä hetkiä ei ole luvassa.

SpectreVision

Gardnereiden (Joely Richardson ja Nicolas Cage) idylliseen kotipihaan rysähtää mysteerinen meteoriitti.
Gardnereiden (Joely Richardson ja Nicolas Cage) idylliseen kotipihaan rysähtää mysteerinen meteoriitti.

Kosmisia painajaisunia

Color Out of Space (Yhdysvallat/Malesia/Portugali, 2019)

Ohjaus: Richard Stanley. Käsikirjoitus: Richard Stanley perustuen H. P. Lovecraftin kirjaan.

Rooleissa: Nicolas Cage, Joely Richardson, Madeleine Arthur, Elliot Knight, Q'orianka Kilcher, Tommy Chong.

Kesto: 111 min. K-16.

NELJÄ TÄHTEÄ

Gardnerin perhe elelee idyllisissä maisemissa, ihanassa maalaiskartanossa. Pikkuporvarillinen paratiisi alkaa murenemaan kohti mielipuolisuutta pihaan rysähtäneen meteoriitin myötä.

Outo kivi hehkuu vaikeasti kuvailtavan väristä valoa. Se vaikuttaa lähellä oleviin ihmisiin ja luontoon peruuttamattomalla tavalla.

Perheen isä Nathan (Nicolas Cage) ei pääse eroon syöpään kuolleesta isästä muistuttavasta hajustä. Äiti Therese (Joely Richardson) leikkaa itseltään pari sormea.

Noituutta harjoittava tytär Lavinia (Madeleine Arthur) alkaa kokemaan erikoisia kohtauksia. Perheen nuorin Jack (Julian Hilliard) vajoaa usein vain katatoniaan.

Metsässä asuva erakko Ezra (Tommy Chong) varoittaa Garderin perheen teinipoika Bennyä (Brendan Meyer) ja hydrologi Wardia (Elliot Knight) avaruusolennoista.

Pientä kulttimainetta nauttiva ohjaaja Richard Stanley on ottanut melko haasteellisen tehtävän dramatisoidessaan H. P. Lovecraftin hourepainajaisia elokuvakankaalle. Monet abstraktit ajatukset on pitänyt jotenkin loihtia ymmärretävään muotoon mieluiten säilyttäen tekstin tunnelman.

Stanley suoriutuu tehtävästä uuttaen hetkiin pahaenteistä tunnelmaa sekä väläytellen kosmisia kauhukuvia.

Tarjolla on karmivan nättejä kuvia, body horroria, vinksahtanutta perhedraamaa sekä psykoosin rajamailla tanssahteleva Nicolas Cage. Eli aivan elokuvalipun hinnan arvoinen kokonaisuus.

Black Lion Pictures

Alina Tomnikov näyttelee elokuvassa Vihanpidot.
Alina Tomnikov näyttelee elokuvassa Vihanpidot.

Vihanpidot (Suomi, 2019)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Miska Kajanus.

Rooleissa: Alina Tomnikov, Hanna Angelvuo, Karlo Haapiainen, Saara Inari, Henry Pöyhiä.

Kesto: 75 min. K-12.

KAKSI TÄHTEÄ

Found footage on elokuvan tyylilaji, jossa yritetään välittää vaikutelma, että katsoja todistaa aitoa videomateriaalia. Useimmiten tavanomaisista kotivideoista paljastuu jotakin järkyttävää. Lajityypin tunnetuksi teki The Blair Witch Project.

Kotimainen Vihanpidot on found footage -elokuva pahasti pieleen menevästä mökkilomasta.

Joukko vanhoja kavereita lähtee viikonlopun viettoon. Vanhoja aletaan muistelemaan välittömästi. Hauskanpito eskaloituu nopeasti veriseksi.

Ei ole aivan selvää onko koko elokuva käsikirjoitettu hyvin tiukasti vai luottaako se improvisaatioon. Lopputulos nimittäin heilahtelee teennäisen puheenparren ja aitojen hetkien välillä.

Ja puhetta riittää ihan liikaakin. Lopputuloksen pitäisi muistuttaa siis hyvin sattumanvaraisesti kuvattua materiaalia, mutta hetket ovat liian täydellisiä. Keskustelut liian merkityksellisiä.

Ehkä tyylillä halutaan viitata nykyiseen vlog-kulttuuriin? Kerronta olisi ehkä voinut hyötyä muutamista todellisuutta juurruttavista sanattomista hetkistä.

Kaverusten välisten jännitteiden kuvailussa hypätään aika nopeasti syvään päätyyn. Puujalkavitsit ja äksyilyt tekevät itsessään selväksi, että jotain on hampaan kolossa.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Miska Kajanus ei kuitenkaan tunnu uskovan hienovaraisuuteen, joten kylvää riidan jyvät niin kiireellä kuin pystyy. Sitten luvassa on raivokasta avautumista ja hulluutta.

Tyyliltään epätasainen lopputulos saa hieman otteeseensa harmillisesti vasta elokuvan loppupuolella.