Lappeenrantalainen Heli Pukki kiteytti vahingossa vuoden 2020 erikoisuuden yhteen lauseeseen kalenteripyyhkeessään, katso kuvat lapsuuden keittiöpyyhkeitä esittelevästä näyttelystä Savitaipaleelta
Kalenteripyyhe on käyttöesine 1960-luvulta. Retrobuumi nosti sen keräilykohteeksi ja takaisin kotimaisille tuotantolinjoille. Savitaipaleella niitä on nyt nähtävillä kymmeniä.
"Ja muutama muuttuja mausteeksi matkaan."
Lappeenrantalainen kuvittaja Heli Pukki on suunnitellut ja tehnyt kalenteripyyhkeitä kohta kymmenen vuotta. Ensimmäiset pyyhkeet oli tilattu kuvitustyö kotimaiselle tekstiilivalmistajalle vuonna 2014, mutta sen jälkeen hän on tehnyt kalentereita omissa nimissään.
Pukin töille ovat ominaisia mietelauseet ja runonpätkät, ja niitä hän keksii ja kirjaa ylös myös kalenteripyyhkeisiinsä. Jutun aloittanut lause oli sanailua vuoden 2020 kalenteripyyhkeestä.
– Tuo "muutama muuttuja" on sekä kylmännyt että naurattanut, tekijä kertoo nyt ensimmäisen koronavuoden jälkeen.
Kalenterin kuvassa Pukille tyypilliset hahmot kokkaavat, ja karhu huudahtaa "Oho!", kun jokunen pyörykkä liikaa holahtaa ketun hämmentämään soppaan. Pyöryköistä tuntuu puuttuvan vain covid-19:lle ominaiset sakarat.
Tunnistettavaa ajankuvaa markkinoille 1950-luvulla
Kalenteripyyhkeen keksijä on pyyhkiytynyt historiaan, mutta niitä on ollut markkinoilla Yhdysvalloissa 1950-luvulta lähtien.
Suomessa astiapyyhkeen ja seinäkalenterin yhdistänyt innovaatio on tullut tutuksi 1960-luvulla, ja se lienee tuttu sisustuselementti mummolan, tai miksei myös omalta, seinältä kaikille 1960–1970-lukujen lapsille.
Heli Pukkikin (s. 1969) muistaa liinat lapsuudestaan, ja näkee tekijänä niissä myös muuta kuin pelkkiä muistikuvia.
– Liinojen kuvitusten design on aina tunnistettavaa ajankuvaa.
– Kalenteripyyhkeissä näkyivät aikakauden graafisen suunnittelun virtaukset ja suosikkivärit, Anna-Kaisa Huusko vahvistaa A-lehtien verkkosivun meillakotona.fi jutussa maaliskuussa 2020.
Hänen mukaansa 1960-luvulla suosittiin räväköitä perusvärejä, 1970-luvulla niiden rinnalle tuli murrettua metsänvihreää, ruskeaa, beigeä ja oranssia, kun 1980-luku puolestaan suosi söpösteleviä pastellisävyjä.
Keittiölle tyypillisinä somistusesineinä kalenteripyyhkeissä oli yleensä keittiöön liittyviä aiheita, kuten kippoja, kuppeja, sieniä ja vihanneksia. Suosittuja olivat myös luontoaiheet kuten kasvit, eläimet ja maisemat.
Menneiden vuosien teemoihin ja trendeihin voi tutustua parhaillaan Savitaipaleella.
Vanhat pyyhkeet kestäneet hyvin käyttöä
Savitaipaleen käsityöasemalla on esillä Kaija Viirun (s. 1956) keräämiä kalenteripyyhkeitä, joista vanhimmat ovat vuodelta 1965. Joitakin yksittäisiä vuosia puuttuu vuosikymmenten ketjusta, ja joiltakin vuosilta malleja on vertailtavaksi asti.
Käsityöaseman seinille on ripustettu kaikkiaan 65 erilaista pyyhettä, ja viikattuja kalenterivuosia löytyy laatikollinen lisää – ne, jotka eivät mahtuneet esille.
Kalenteripyyhkeiden kuvitusten design on aina tunnistettavaa ajankuvaa. — Heli Pukki
Etelä-Saimaa ei tavoittanut Kaija Viirua kertomaan keräilyharrastuksestaan, mutta Länsi-Saimaan Sanomien jutun mukaan hän on kerännyt kalenteripyyhkeitä parikymmentä vuotta lähinnä huvikseen ja saanut niitä paljon myös lahjaksi oman aktiivisen etsiskelynsä lisäksi.
Kalenteripyyhkeet olivat aikansa käyttöesineitä, ja kalenterinvuoden päätyttyä pyyhe siirtyi tavallisesti käyttöön.
Käytäntö näkyy myös käsityöaseman näyttelyssä: osa pyyhkeistä on kovastikin käytettyjä. Kangas on silti edelleen paksua ja materiaali vahvaa, ja väritkin säilyneet, mikä tuo esillä oleviin kalenteripyyhkeisiin vielä yhden näkökulman mahdollista vuosien vertailua varten.
– Entisaikaan käytetyt materiaalit olivat kestävämpiä. Pellava pysyy hyvänä pitkään ja tuntuu vain vahvistuvan käytössä, Savitaipaleen käsityöaseman yhteisön vetäjä Pirkko Purtonen toteaa.
Suomalaisten kalenteripyyhkeiden painaminen alkoi kotimaisilla tekstiilitehtailla, kuten Tampellan pellavatehtaalla, jossa oli painettu moderneja ja värikkäitä painokangaskuoseja astiapyyhekankaisiin jo 1950-luvulla. Kalenteripyyhkeet olivat luontevaa jatkoa näille.
Tekstiiliteollisuuden siirryttyä maasta pois myös kalenteripyyhkeiden design alkoi muuttua.
Tässä aiheiden ja värien vaihtelua vuosikymmenten varrelta:
Keräilijöiden kiinnostuksen tuore kohde
Kaija Viiru kertoo hankkineensa kalenteripyyhkeitä myös kirpputoreilta, mutta pitävänsä hankintahinnat maltillisina, muutamassa eurossa.
Kalenteripyyhkeiden alkuperäisen suosion salaisuus oli kätevyyden ohella juuri edullinen hinta. Ne olivat halpoja ja harmittomia lahjatuotteita.
Nyttemmin kalenteripyyhkeistä on tullut suosittuja keräilyesineitä. Internetin kauppapaikoilta löytyy niin nostalgisia kuin uusiakin pyyhkeitä ostettavaksi, ja retroinnostuksen myötä kotimaiset tekstiiliyritykset ovat jälleen alkaneet suunnitella niitä mallistoihinsa 2000-luvulla.
Heli Pukki ajattelee kalenteripyyhkeiden suunnittelulla liittyvänsä osaksi historian ketjua ja perinnettä. Hänen mukaansa kalenteripyyhe on tärkeä, mutta aikaan sidottuna myös vaikea tuote.
– Niissä on oma jännityksensä, sillä ne haluaa pois hyllystä ennen vuoden vaihtumista.
Pukki kertoo valmistavansa vuosittain yhdellä mallilla runsaat 200 kalenteripyyhettä, joista muutamia on saatettu kysyä vielä vuosien jälkeenkin, mutta keräilijöitä hän ei usko kaupassaan käyneen.
Vuoden 2020 ilmestyksellisen kalenteripyyhetekstin perusteella sekin voisi nyt olla mahdollista, mutta myös tämän vuoden pyyhkeet koristavat jo muita paikkoja.
Kaija Viirun keräämiä kalenteripyyhkeitä Savitaipaleen käsityöasemalla (Kievarintie 1) maaliskuun loppuun ma kello 12–17 ja to kello 10–15.
Lähteinä käytetty Länsi-Saimaan Sanomia (14.1.2021) ja meillakotona.fi-sivuston juttua (4.3.2020).
Savitaipaleen käsityöasema
Vapaamuotoinen yhteisö
Toiminut syksystä 2018 osoitteessa Kievarintie 1.
Käsityötyöharrastajien vapaaehtoinen ja -muotoinen yhteisö, jossa aktiiveja 20 ja postituslistalla runsaat 60 henkeä.
Harrastajat pääasiassa savitaipalelaisia, mutta koneita ja laitteita on ajettu käyttämään myös Lappeenrannasta, Lemiltä ja Taipalsaarelta.
Pitää säännöllisesti näyttelyitä tiloissaan, joissa on myös monia mahdollisuuksia harrastaa käsitöitä 24/7-periaatteella, sillä tiloihin saa tarvittaessa oman avaimen eikä talossa ole asukkaita.
Juttua muokattu 26.1. kello 10.40: muutettu tietoa Kaija Viirun tavoittamisesta.