Viikon ensi-illoissa rääväsuinen antisankari toista kertaa, lesborakkautta ja tyttären koulimista kuriin

Deadpool 2 (Yhdysvallat, 2018). Ohjaus: David Leitch. Rooleissa: Ryan Reynolds, Josh Brolin, Zazie Beetz, Morena Baccarin, Julian Dennison, T.J. Miller, Brianna Hildebrand, Karan Soni, Bill Skarsgård, Rob Delaney. Kesto 120 minuuttia. K16.

Joe Lederer

Wade ”Deadpool” Wilson (Ryan Reynolds) ja Weasel (T.J. Miller) kokoavat uutta supersankaritiimiä hittitoimintakomedian onnistuneessa jatko-osassa.
Wade ”Deadpool” Wilson (Ryan Reynolds) ja Weasel (T.J. Miller) kokoavat uutta supersankaritiimiä hittitoimintakomedian onnistuneessa jatko-osassa.

Rääväsuisen antisankarin toinen tuleminen

Hurtti huumori ja liioiteltu väkivalta ovat olleet niin sisäisenä osana Deadpool-sarjakuvahahmon syntymässä, että hahmoa ja tämän seikkailuja pitää katsoa tarpeeksi tuhruisen linssin läpi.

Hahmon tarkoitus on olla poliittisesti epäkorrekti ja tahditon. Siksi siitä tuli debyyttielokuvallaan niin mahdottoman suosittu.

Ryan Reynoldsin kieli poskessa tulkitsema hahmo toimii fantasiana jokaiselle, joka unelmoi sääntöjen rikkomisesta. Deadpool on myös kuolematon, joten sitä eivät koske normaalit luonnonlait. Siksi hahmon kanssa on helppo mennä kevyesti pelleilemään paikkoihin, jotka olisivat kuolevaisille merkityksellisiä.

Deadpoolin jatko-osan ohjaajaksi on saatu entinen stunt-koordinaattori ja John Wick -elokuvan ohjauksesta ylistystä kerännyt David Leitch.

Tämä tarkoittaa sitä, että elokuvan toimintakohtaukset ovat viimeisen päälle. Kuvat ovat toisinaan jopa niin mahtipontisia, että ei ole aivan varmaa, onko suurellisuus tarkoitettu ironiseksi vai ei. Kummin tahansa, se toimii. Suorastaan hengästyttävästi.

Toiminta ja kärkäs huumori vuorottelevat niin kiihkeään tahtiin, että katsojalle jää hädin tuskin aikaa keräillä itseään.

Deadpool 2 hyväksikäyttää muutamaa vanhaa Ryhmä-X- ja X-Voima-sarjakuvaa lähdemateriaalinaan ja muokkaa niitä omiin tarkoituksiinsa sopivaksi. Deadpoolin lisäksi keskushahmoina ovat ajassa matkustava supersotilas Cable (Josh Brolin), ammattitappaja Domino (Zazie Beetz) ja mutanttipoika Russel (Julian Dennison).

Tarina ottaa muutaman tuntuvan käänteen, jotta toimintakomedialle saadaan myös substanssia. Elokuva ei ole ainoastaan turpaanvetoa ja läpänheittoa. Sen punainen lanka on ehtaa Marvel-saagaa, joka saa janoamaan lisää mutanttisankareiden tarinoita.

Elokuvasarjan paras ase on yhä hyvin yksinkertainen: Ryan Reynolds. Sekoitus vinksahtanutta huumorintajua ja vetovoimaa tekee hänestä täydellisen sarjakuvahahmon ruumiillistuman.

Välillä Deadpool 2:n suorastaan toivoo jämähtävän aloilleen, jotta katsoja voisi nauttia vain hahmon hervottomasta ajatuksenjuoksusta. Suuren osan siitä Reynolds pystyy tarjoilemaan täysin naamarin peitossa, mikä on supervoima jo itsessään.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Upeasti toteutettu toiminta väkevällä huumorilla viimeisteltynä.

Huonoa: Luottaa liikaa katsojien populaarikulttuurin tuntemukseen.

Erityistä: Soundtrack sisältää uuden Céline Dionin balladin Ashes.

Agatha A. Nitecka

Rachel Weisz ja Rachel McAdams näyttelevät rakastuneita naisia, jotka koettavat irtautua tiukan ortodoksijuutalaisen yhteisön säännöistä.

Yhteisön kahlitsema rakkaustarina

Tottelemattomuus (Disobedience, Irlanti/Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2017).

Ohjaus: Sebastián Lelio. Käsikirjoitus: Sebastián Lelio, Rebecca Lenkiewicz perustuen Naomi Aldermanin romaaniin.

Rooleissa: Rachel Weisz, Rachel McAdams, Alessandro Nivola.

Kesto: 114 min. K12.

Kielletyt romanssit tiukoissa uskonnollisissa piireissä ei ole uusi aihepiiri elokuvalle. Kielletty hedelmä on vaarallinen ja seksikäs. Mahdollisesti epätoivoisen traaginen lopputulos pitää katsojan varpaillaan.

Tottelemattomuus ottaa melko arvattavan asetelman ja onnistuu tekemään siitä tuoreen. Tapahtumat sijoittuvat tiukkaan ortodoksijuutalaiseen yhteisöön Lontoossa. Tabuna toimii lesborakkaus — miesten hallitsemassa maailmassa kuolemansynti.

Ronit (Rachel Weisz) on jättänyt kotinsa, uskontonsa ja entisen rakkautensa taakseen ja luonut uuden elämän newyorkilaisena valokuvaajana. Kaikki yhteydet on katkaistu.

Siksi moni kotipuolessa yllättyy, kun Ronit palaa rabbina toimineen isänsä surujuhlaa varten. Näennäisesti yllättynyt on myös entinen rakastettu Esti (Rachel McAdams), joka on nyt naimisissa Ronitin isän oppipoikana toimineen Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa.

Ronit kutsutaan vierailunsa ajaksi Estin ja Dovidin katon alle. Ilmapiiri on pinnaltaan kylmä ja perinteiden sanelema, mutta pinnan alla ovat yhä vanhat jännitteet ja tunteet.

Rakkaustarinaa ei lähdetä lämmittelemään suoraan nuolevissa intohimon liekeissä, vaan asiat kehittyvät luonnollisella tavalla. Jälleennäkeminen perheen kanssa herättää ristiriitaisia tunteita. Ronit katuu, ettei ollut yhteydessä isänsä kanssa tämän viimeisinä vuosina. Jotakin, mistä kaikki muut tuntuvat muistuttavan karvaalla tavalla.

Estin elämä sen sijaan tuntuu loksahtaneen osaksi vanhaa uskonnollisen yhteisön konformismia. Hänen täytyisi olla perustamassa perhettä, mutta tuntee muiden säätelevän elämänsä kulkua.

Elokuva on kuvattu kylmin värein, mikä toimii loistavana kontrastina huuruisen eroottisille hetkille. Seksistä ei kuitenkaan tehdä itsetarkoituksellista, vaan se kuvataan enemmänkin kuin pysäyttämättömänä intohimon luonnonvoimana.

Weisz ja McAdams ovat uppoutuneet rooleihinsa sydänjuuriaan myöten. Luvassa ei ole isoja eleitä tai julistuksia. Jopa kaikista dramaattisimmat kohtaukset ovat lähes viitteellisiä. Upean roolisuorituksen tekee myös Nivola, jonka Dovid huomaa uskonsa olevan koetuksella.

Elokuva viestittää lopulta selkeää sanomaa rakkaudesta ja vapaudesta valita oman elämänsä suunta.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Luonnollinen kerrontatyyli. Roolisuoritukset.

Huonoa: Keveyttä tarjoillaan vain parissa ohikiitävässä hetkessä.

Erityistä: Ohjaajan edellinen elokuva Fantastinen nainen voitti tänä vuonna parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin.

Mer Film

Isä (Adil Hussain) vie tyttärensä (Maria Mozhdah) väkisin Pakistaniin pelätessään tämän länsimaalaistuvan liikaa.

Vastahakoinen matka perinteiden juurille

Mitä meistä puhutaan (Hva vil folk si, Norja/Saksa/Ruotsi, 2018)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Iram Haq.

Rooleissa: Maria Mozhdah, Adil Hussain, Rohit Saraf, Ekavali Khanna, Ali Arfan, Sheeba Chaddha, Lalit Parimoo, Jannat Zubair Rehmani, Isak Lie Harr, Nokokure Dahl.

Kesto 106 minuuttia.

K16.

Norjassa ja Ruotsissa toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajien tarinoista on tullut elokuvissa jo osa normaalia tarinankerrontaa. Suomessa nämä tarinat ovat yhä harvassa tai tehty väkisin raflaaviksi. Ehkä siksi, ettei täällä ole toistaiseksi yhtään elokuvantekijää, joka voisi omakohtaisesti kokemuksiaan siirtää kankaalle tai televisioruudulle.

Norjassa ohjaaja-käsikirjoittaja Iram Haqinin elokuva Mitä meistä puhutaan on kerännyt suurta suosiota. Se käsittelee identiteettiä ja kuuluvuutta äänellä, joka varmasti kaikuu voimakkaimmin maahanmuuttajakulttuurissa eläneeltä.

Nisha (Maria Mozhdah) on kavereidensa kanssa aivan kuin kuka tahansa normaali teini-ikäinen. Kotona ylläpidetään kulissia kuuliaisesta ja kunnollisesta tyttärestä.

Isä (Adil Hussain) on tarkka perheensä kunniasta. Jopa niissä mitoissa, että päättää lähettää tyttärensä Pakistaniin huomatessaan, että tämä on astumassa naiseuteen länsimaalaisella tavalla.

Perheen kasvot täytyy säilyttää. Nisha löytää itsensä Pakistanista uudesta perheestä ja täysin vieraasta maailmasta.

Haq kuvaa henkilökohtaisella värityksellä, kuinka sukupolvi- ja kulttuurierot voivat olla länsimaalaistuvalle maahanmuuttajalla dramaattinen polku.

Matkassa Pakistaniin räiskyy väri ja parhaimmillaan jopa seikkailun tuntu, mutta se myös paljastaa pimeän puolen maailmasta, jossa omaa ajattelua, varsinkaan nuoren naisen kohdalta, ei suvaita.

Elokuvassa on imua. Heti ensimmäinen näytös panee päähenkilön eteen kovat panokset. Katsoja helposti asettuu kohteen saappaisiin, vaikka olisikin kulttuurillisesti aivan vieraalla maalla — tai ehkä juuri sen vuoksi.

Isän ja tyttären suhteesta tulee mielenkiintoinen ja yllättävin tavoin etenevä saaga.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Varmasti kerrottu tarina.

Huonoa: Suvantokohdat keskikohdilla.

Erityistä: Kuvattu Norjassa ja Intiassa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet