Kirja-arvio: Jenny Erpenbeck kirjoittaa rauhallisesti tulenpalavasta aiheesta

Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt. Suomentanut Jukka-Pekka Pajunen. 415 sivua. Tammi 2019.

Tammi

Kirja-arvio: Jenny Erpenbeck kirjoittaa rauhallisesti tulenpalavasta aiheesta

Kiinnostuin saksalaisen Jenny Erpenbeckin romaanista Mennä, meni, mennyt (Gehen, ging, gegangen) kuultuani sen suomentajan radiohaastattelun Yleltä. Joskus hyvän haastattelun jälkeen itse teos on pettymys, mutta suomentaja Jukka-Pekka Pajunen antoi kirjasta kuvan, joka säilyi myös lukiessa.

Teos ilmestyi saksaksi vuonna 2015, kun Eurooppa oli pulassa turvapaikanhakijoiden kanssa. Vaikka suurimmat tulijoiden ja keskustelun aallot ovat laantuneet, aihe on yhä ajankohtainen.

Romaanin päähenkilö on berliiniläinen klassillisten kielten professori ja leskimies Richard, joka on juuri jäänyt eläkkeelle. Hänen päivänsä kuluvat toimettomuudessa. Samaan aikaan Berliinin keskustassa joukko afrikkalaisia pakolaisia pitää protestileiriä.

Kirjailijan toteava, jopa lakoninen tyyli jättää lukijalle tilaa.

Richard kiinnostuu miesten elämästä ja alkaa pikkuhiljaa tutustua heihin. Hieman epäröiden hän ryhtyy opettamaan heille saksaa. Kirja erikoinen nimi viittaa juuri kieliopintoihin.

Erpenbeck kuvaa hienosti Richardin, hänen ystäviensä ja toisaalta pakolaisten samanlaisuuksia ja erilaisuutta. Richardin lapsuudenperhe on evakuoitu Sleesiasta Saksaan ja hän on asunut DDR:ssä. Rajan avauduttua hänestä tuli toisen maan kansalainen. Hän voi ulkonaisesti hyvin, muttei tunne olevansa tasa-arvoinen entisten länsisaksalaisten kanssa.

Kirjailijan toteava, jopa lakoninen tyyli jättää lukijalle tilaa. Samalla usein ryhmänä käsiteltävät pakolaiset saavat kasvot, ja Suomikin mainitaan. Vaikeasta ja tunteita herättävästä aiheesta voi kirjoittaa ja puhua myös rauhallisesti ja silti painokkaasti, Erpenbeck tuntuu sanovan.

Afrikkalaisia siirrellään paikasta toiseen, mutta Richard kulkee perässä ja kutsuu heitä myös kotiinsa. Tapahtuu jopa rikos, jonka tekijä jää epäselväksi. Onko hyväntahtoinen professori sittenkin saanut nenilleen?

Osa Richardin erimielisistä ystävistä jää sivuun, ja osa afrikkalaisista jatkaa matkaansa tai katoaa. Hieman kliseisesti mutta lämpimästi lopulta löytyy jotain yhteistä ja ikiaikaista, johon sisältyy suurta symboliikkaa.

Pajusen suomennos on laatutyötä.

Leena Härkönen

Hyvää: Romaani on hyvällä tavalla kiinni ajassa.

Kehitettävää: Richardin hahmo jää turhan viitteelliseksi.

Erityistä: Erpenbeck on tehnyt ison taustatyön ja haastatellut kirjaansa varten useita ihmisiä.