Kirja-arvio: Tervon uusin on rupusakin moniääninen ooppera

Jari Tervo: Aamen. Otava 2018, 328 s.

Back Page Images/REX/All Over Press

Jari Tervon uusimman romaanin rakenne vaatii lukijalta herpaantumatonta tarkkaavaisuutta.

Kirjailija Jari Tervolla on sellainen asema Suomen kirjallisuudessa, että jokaista uutuutta odottaa innolla. Jokseenkin jytäkän puheenvuoron maan henkisestä tilasta ja nimenomaan keskustelukulttuurista saakin lukea Aamen-kirjasta.

Helpolla Tervo ei lukijaansa päästä. Monipolvinen tarina vaatii keskittymistä, limittäiset tarinat sitoutuvat toisiinsa ja valppaana täytyy olla, että kokonaisuudesta selvän ottaa. Jos sittenkään.

Helsinkiläisen Jämämäen kerrostaloyhteisö tarjoaa kulissit ja laajan henkilögallerian, nyt kuljetaan kansan syvien rivien polkuja ja paikalle siunaantuneiden maahanmuuttajien arkea.

Mielipiteitä on joka lähtöön, todellisuuksia myös. Lisänä vielä henkilöiden oma historia väärinkäytöksineen.

Kuva nykyisestä Suomesta on pirstaleinen. Aika repii ihmisestä esiin alkukantaiset pelot, kuten muukalaisvastaisuuden tai toisten näkemysten tuomitsemisen. Tästä sikiävä toiminta ei ole kunniaksi kenellekään.

Kirjan teemat ovat tätä aikaa raadollisimmillaan: ihmiskaupan uhreja, paperittomien arkea, kaltoin kohtelua monella tasolla, ihmisyyden alennusmyyntiä.

Tervon romaani tapahtuu yhden päivän aikana, kertojaääniä on kolmisenkymmentä. Lisänä vielä kuoro kuin antiikin tragediassa konsanaan. Nyt se vain toistaa somen typerää vouhkaamista, ihmisen henkistä alennustilaa.

Kirjan teemat ovat tätä aikaa raadollisimmillaan: ihmiskaupan uhreja, paperittomien arkea, kaltoin kohtelua monella tasolla, ihmisyyden alennusmyyntiä.

Rajuista teemoista huolimatta kirja ei ole itkuvirsi. Tervo ei olisi Tervo, ellei olisi löytänyt huumoria ja tilannekomiikkaa rankoistakin asioista.

Dialogi on upeaa, kielikuvat herkullisia. Tervo on mestari kuuntelemaan ihmisten puhetta, analysoimaan sen ja siirtämään kuulemansa omiin teksteihin.

Kirjan haastavin elementti lukijalle on rönsyilevä rakenne ja kerronnan tasojen limittäisyys. Yhdellä lukukerralla jää varmasti paljon tajuamatta. Eri asia on se, kuka jaksaa tätä toiseen kertaan lukea. Siis vapaaehtoisesti.

Jämämäen sortin sakin asioista ja ajatuksista kasvaa tragikoominen kansanooppera. Järkyttävyydessään se voisi olla jopa sielunmessu, requiem. Joka tapauksessa loppuun voi hyvällä syyllä kirjoittaa — Aamen!

Hyvää: Kerronnan kielellinen taituruus on hurjaa.

Huonoa: Rakenne vaatii lukijalta herpaantumatonta tarkkaavaisuutta.

Erityistä: Henkilöiden nimet etäännyttävät tarinan nykypäivästä: Leo ja Vilutar Maanvilja, Liekko Häräntähti, Tatska Tiera, Petrus Vehnäpää, Tutsa Hellikki jne.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat