Kirja-arvio: Sensein salkku yhdistää yksinäiset

Hiromi Kawakami: Sensein salkku. Suomennos Raisa Porrasmaa. S&S 2018, 243 sivua.

Kirja-arvio: Sensein salkku yhdistää yksinäiset

Vaikea kirja. Hienostunut. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Palkitun japanilaisen nykykirjailijan Hiromi Kawakamin romaani kertoo liki nelikymppisen Tsukikon ja hänen 30 vuotta vanhemman opettajansa, Sensein, rakkaustarinan, jonka syveneminen lukijan on tulkittava pääasiassa rivien väleistä.
He kohtaavat toisensa kapakassa, aluksi aina sattumalta, ja pudottelevat hienovireisesti henkilökohtaisia asioitaan sivistyneen julkisen keskustelun lomaan.

Omassa kuplassaan elävät rakastavaiset kuvittelevat, etteivät muut huomaa heidän kiintymystään.
Vähitellen suhde muuttuu fyysisemmäksi. Värikkäitä eroottisia kohtauksia kirjasta etsivät joutuvat kuitenkin pettymään, sillä tarjolla on lähinnä lempeää hiusten silittelyä hiljaisuudessa.

Hiljaisuus ja yksinäisyys ovat vahvasti läsnä Sensein salkun jokaisella sivulla. Eläkkeelle jäänyt Sensei hellii tavaroita kuin lapsia. Hän on säilyttänyt jopa käyttämiään pattereita, koska ei henno heittää niitä pois. Ovathan ne vielä aavistuksen elossa kuten omistajansakin.

Hiljaisuus ja yksinäisyys ovat vahvasti läsnä Sensein salkun jokaisella sivulla.

Tsukikon yksityiselämä jää arvoituksellisemmaksi, mutta hän kertoo olevansa Sensein kanssa, koska yhdessäolo tuntuu oikeammalta kuin ajan viettäminen yksin.
Kirjan vääjäämätön loppuratkaisu on aavistettavissa sen ensimmäisiltä sivuilta lähtien: ”Harhaillessa kauas matkalla / vaatteet repaleina, palellen / Yötaivaan kirkkausko / vihloo sydäntäni vielä kipeämmin?”

Sensein salkun on suomentanut japaninkielisestä alkuteoksesta Sensei no kaban Raisa Porrasmaa. Jotta käännöstyötä voisi arvioida, täytyisi kyetä lukemaan alkuteos, mutta erityinen arvo on jo sillä, että suomennosta ei ole tehty englanninkielisestä käännöksestä.

Muutamiin asioihin Porrasmaa on lisännyt selvennyksen sivun alamarginaaliin, ja siitä kiitos. Opin lukiessani esimerkiksi, että riisi syödään Japanissa aina ilman kastiketta, siis puhtaana. Siksi toinen kirjan päähenkilöistä pyytää anteeksi huonoja tapojaan lisätessään kastiketta riisiinsä.
Pidän myös Satu Kontisen laatimasta kirjan ulkoasusta. Se on oivaltava, selkeä ja pelkistetty. | Kirsti Vuorela

Hyvää: Vaatii erityisen hidasta lukemista.
Huonoa: Vaatii erityisen hidasta lukemista.
Erityistä: Kirjailija on erittäin arvostettu kotimaassaan.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Uusimmat uutiset