Natsielokuva Jojo Rabbit naurattaa ja iskee tunteella palleaan, kun taas uudelleen lämmitelty The Grudge jättää kummitustalon kylmäksi, toteaa Etelä-Saimaan elokuvakriitikko perjantain ensi-illoista

Kimberley French

Natsisotilaan kunniasta unelmoivan Jojon (Roman Griffin Davis, keskellä) ullakolla piilottelee pelottavalta vaikuttava juutalaistyttö Elsa (Thomasin McKenzie). Jojon mielikuvitusystävä Hitler (Taika Waititi) on kauhuissaan.
Natsisotilaan kunniasta unelmoivan Jojon (Roman Griffin Davis, keskellä) ullakolla piilottelee pelottavalta vaikuttava juutalaistyttö Elsa (Thomasin McKenzie). Jojon mielikuvitusystävä Hitler (Taika Waititi) on kauhuissaan.

Rakkaudella ja satiirilla vihaa vastaan

Jojo Rabbit (Yhdysvallat/Uusi-Seelanti/Tšekki, 2019)

Ohjaus: Taika Waititi. Käsikirjoitus: Taika Waititi perustuen Christine Leunensin romaaniin.

Rooleissa: Roman Griffin Davis, Thomasin McKenzie, Sam Rockwell, Scarlett Johansson, Taika Waititi, Rebel Wilson, Alfie Allen, Stephen Merchant.

Kesto: 109 min. K-12.

Uusiseelantilainen Taika Waititi kuuluu tämän hetken mielenkiintoisimpiin elokuvantekijöihin. Hän tuntuu olevan yhtälailla kotonaan Hunt for the Wilderpeoplen kaltaisten pikkudraamojen, kuin Thor: Ragnrökin kaltaisten Marvelin megaelokuvien puikoissa.

Waititi on perustanut uuden elokuvansa Christine Leunensin Caging Skies -romaaniin. Tosin ohjaaja on kertonut, että muodosti ideansa elokuvasta ainoastaan kuuntelemalla äitinsä kuvailua kirjan tapahtumista. Kirja ja elokuva poikkeavat siis hyvin paljon toisistaan, kiitos äiti-Waititin epämääräisen, mutta mielikuvituksellisen kuvailun.

Jojo (Roman Griffin Davis) on 10-vuotias poika natsi-Saksassa. Poikaa kiusataan, mutta onneksi tukena on ainakin äiti Rosie (Scarlett Johansson) ja mielikuvitusystävä Adolf Hitler (Taika Waititi). Hitler-Jugend leirillä tapahtuneen kranaattivälikohtauksen jälkeen loukkaantunut Jojo voi enää vain haaveilla sotaan lähtemisestä. Unelmat Kolmannen valtakunnan sankariksi nousemisesta romuttuvat. Poika päätyy työskentelemään paikalliselle Kapteeni Klenzendorfille (Sam Rockwell) julisteiden ja värväyskirjeiden levittäjänä.

Kotona asiat ovat hullulla tolalla. Äiti käyttäytyy hyvin salaperäisesti. Ullakolta löytyy piileskelevä juutalaistyttö Elsa (Thomasin McKenzie). Järkyttynyt arjalaispoika päätyy keskustelemaan tytön kanssa tarkoituksenaan kirjoittaa opaskirja juutalaisten heikkouksien ymmärtämiseksi.

Jojo alkaa löytämään paikkaansa maailmassa samalla kun sota lähenee pikkukaupunkia. Isänmaallisuus ja tunteet synnyttävät ristiriitoja, joiden selvittämiseen 10-vuotiaalla on melko vähän työkaluja.

Waititi rakentaa kasvukertomuksen tunteiden ja huumorin varaan. Elokuvan viiltävä satiiri voi yhtenä hetkenä tarjota vain hieman epäsopivia nauruja, mutta toisena tunteellisen palleaiskun. Natsien edustamaa vihaa vastaan rakennetaan rakkauden muuria. Elokuvan rakkaus ei ole täydellistä. Se on inhimillistä, kömpelöä, katkeransuloista ja usein kivuliasta.

Nuorten Davisin ja McKenzien upeasti johtama kauttaaltaan upea näyttelijäjoukko tuo jokaiseen kohtaukseen arvaamatonta energiaa. Humaanien hahmojen kautta elokuva kohoaa lopussa katarsikseen, joka valaa uskoa tulevaisuuteen vihaa pursuavassa maailmassa.

Timo Alho

VIISI TÄHTEÄ

Hyvää: Tunteellisuus ja huumori tasapainossa. Näyttelijät.

Huonoa: -

Erityistä: Jojo Rabbitin kanssa samoihin aikoihin on Yhdysvalloissa voinut katsastaa Waititin ohjaaman Star Wars -sarja The Mandalorian jakson, jossa ohjaaja myös antaa äänensä droidille.

Allen Fraser

Etsivä Muldoon (Andrea Riseborough) joutuu kauhistuttavan kummituksen vihan kohteeksi.
Etsivä Muldoon (Andrea Riseborough) joutuu kauhistuttavan kummituksen vihan kohteeksi.

Japani-kauhun uudelleenlämmitystä

The Grudge (Yhdysvallat/Kanada, 2020)

Ohjaus: Nicolas Pesce. Käsikirjoitus:Jeff Buhler, Nicolas Pesce.

Rooleissa: Andrea Riseborough, Lin Shaye, John Cho, Demián Bichir, Betty Gilpin, William Sadler, Jacki Weaver, Frankie Faison.

Kesto: 94 min. K-16.

On kai taas se aika vuodesta, kun uudelleenlämmitetään kauhuelokuvasarja.

Takashi Shimizun vuoden 2003 Ju-on on japanilaisten kauhuelokuvien merkkiteoksia. Se voi nykyään jo tuntua hieman kliseiseltä, koska oli esittelemässä Japani-kauhun tunteenomaisimpia piirteitä, jotka ovat tätä nykyään kuluneet käytössä. Shimizu ohjasi itse elokuvalleen amerikkalaisen uusintaversion vain vuosi alkuperäisen jälkeen. Se ei ollut hassumpi.

The Grudgen tekijät ovat tuumineet, että tarpeeksi aikaa on kulunut, että vanhat temput voidaan ottaa taas käyttöön. Ongelmana on tosiaan se, että kuluneen 16 vuoden aikana on nähty paljon muutoksen tuulia genressä.

Tekijät ovat joutuneet muuttamaan lähestymistapaansa. Lopputuloksena on tyylikkyyteen pyrkivä kylmänviileä kauhuelokuva, joka päätyy olemaan vain synkkä ja ankea. Useimmat tehokeinot, vaikka välillä toimivia ovatkin, ovat liian tuttuja.

The Grudgen suurin kummastuksen aihe on elokuvaan päätynyt tasokas näyttelijäjoukko. Muun muassa Andrea Riseborough ja Jacki Weaver kyllä antavat kaikkensa pitääkseen päämäärättömän elokuvan pinnalla.

Tarina liittyy etäisesti edellisten Kauna-elokuvien tapahtumiin.

Mikä voisi olla kuluneempaa, kuin kirottu kummitustalo. Poliisietsivä (Riseborough) joutuu kummituksen vihan kohteeksi.

Timo Alho

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Muutama todella kekseliäs säikky. Kovat näyttelijät.

Huonoa: Ankea tunnelma. Hajoaa käsiin juonen edetessä.

Erityistä: Sam Raimi toimii tuottajana.