Kirja-arvio: Niina Meron Englantilainen romanssi haastaa äärelleen chick litin ja dekkarin lukijoita

Romaanin aihetta tuntematon saa googletella 1700 – 1800-lukujen taidetta, arvioi Seija Forsström.

Kirja-arvio: Niina Meron Englantilainen romanssi haastaa äärelleen chick litin ja dekkarin lukijoita

Niina Mero: Englantilainen romanssi. Gummerus 2019, 383 sivua.

Omapäinen nykytyttö Nora hurahtaa yliopistossa viktoriaanisiin runoilijoihin. Pian hän onkin Oxfordissa keskellä kartanomiljöötä ja goottiestetiikkaa, sillä sisarpuoli Heli on avioitumassa aatelisen kanssa.

Käytöskoodi on tatuoidulta neidolta rennosti hukassa, mutta tunteita kuumentavat runouden ohella seksikkäät ja sivistyneet yläluokkaiset miehet.
Kartanokuviosta pöllähtää esille myös murhamysteeri. Sitä selvitellessä riittää kehon nautintoja ja tunteiden tuuletusta.

Niina Mero on romanttisen viihdekirjallisuuden väitöskirjatutkija ja vankka puolustaja. Hän on myös pitkän linjan kioskiromantiikan kirjoittaja. Salanimellä on syntynyt novelleja Reginaan ja pienoisromaaneja Kolmiokirjalle.

Esikoisteos noudattaa viihteen sanatonta sopimusta: koska kyse on romanssista, on tarinassa vauhdikas juoni ja onnellinen loppu.

Vanhastaan naisviihteessä on pääpalkintona ollut mies. Hän on ollut fyysinen, taloudellinen ja seksuaalinen vallankäyttäjä, patriarkaalisen järjestyksen ylläpitäjä, jolle nainen alkupyristelyjen jälkeen alistuu.

Uudemmassa populaariviihteessä, kuten Meronkin romanssissa, naiset ovat emansipoituneita ja tasaveroisia alfaurosten kanssa. He hallitsevat omaa elämäänsä ja seksuaalista nautintoaan ja saavat palkintonsa omien valintojen kautta.

Tuoko Meron romaani uutta rakkausviihteen pelikentälle? : Ainakin lajityypin se ottaa tosissaan: teos on hyvin rakennettu, kielellisesti laadukas ja itseironinen.
Sen yhteiskuntakuva on myös pienessä liikkeessä: luokkayhteiskunnan stereotypioita murretaan. Uusia lukijoita taas houkutellaan runsailla korkeakulttuurisilla viittauksilla.

Toisaalta teos lähestyy aihettaan kuitenkin genrelle tyypillisesti hyvin siististi. Jaksaako harmiton pyöritys innostaa monimuotoisten britti-tv-sarjojen kyllästämiä lukijoita? Minua ei vielä isommin innostanut.

Nähtäväksi jää, saako romanssiviihde jatkossa aitoa tilaa kirjallisuudessa chick litin, fantasian ja dekkareiden rinnalla. Kysyntää viihteelle kuitenkin on.

Hyvää: Romaani haastaa äärelleen chick litin ja dekkarin lukijoita.

Mietittävää: Keitä ovat korkeakulttuurisen naisviihteen kuluttajat?

Erityistä: Aihetta tuntematon saa googletella 1700 – 1800-lukujen taidetta.

Luetuimmat