Näyttelyarvio: Väriä, väriä, aina vaan väriä! — Imatralainen Sinikka Kurkinen on täysverinen koloristi

Sinikka Kurkinen. Imatran taidemuseo 19.1.2019 asti.

Sinikka Kurkinen

Tuvassa tummaisessa, öljyväri, 2016
Tuvassa tummaisessa, öljyväri, 2016

Värin ylistyslaulu ja merkittävä osoitus taiteilijasta, jolle kolorismi on keskeisin teema.

Jos haluaa silmilleen ja sielulleen totaalisen värikylvyn, on viisainta marssia Imatran taidemuseoon.

Taidemaalari Sinikka Kurkinen (s. 1935) on pitkän linjan puurtaja ja imatralaisista imatralaisin. Paikkakunta ei tosin juurikaan näy hänen abstrakteissa maalauksissaan, mutta Kurkinen on opiskeluaikoja lukuun ottamatta elänyt synnyinseudullaan koko ikänsä.

Vahva kiintymys kotiin ja tiukka side vanhempiin sitoi hänet näille sijoilleen. Ja mikä ettei! Hyvää jälkeä on syntynyt, komea ura kehkeytynyt, vaikka suuri maailma jäikin ehkä valloittamatta.

Kurkisen töitä on toki merkittävissä suomalaissa kokoelmissa, joten ei häntä omiin nurkkiin jymähtämisestä voi syyttää.

Imatran näyttely noudattelee tuttua Kurkiselle ominaista linjaa: lomittaisia muotoja, polveilevia pintoja ja väriä, väriä, aina vaan väriä. Tämä taiteilija, jos kuka, on puhdas koloristi. Muodotkin toimivat, mutta töiden pääpaino on aina värissä.

Uskomaton värisilmä Kurkisella kieltämättä onkin: hän taikoo sävyä sävyn viereen, kääntää spektrin äkisti nurinniskoin ja maalaa kuin tuskassa värin hehkua palvoen ja kunnioittaen.

Kovin moni suomalainen ei vastaavaan pysty. Katsoja jääkin ihmettelemään, mistä ihmeestä taiteilija tämän väriskaalansa ammentaa. Tuntuu kuin mukana olisi sademetsien hurjimpien kukkien paras kirjo. Suorastaan mykistävää jälkeä.

Sinikka Kurkinen

Siintää ja siitä lähdetään, öljyväri, 2016

Imatran näyttelyn yllätys on töiden pienentynyt koko. Yleensä Kurkisen maalaukset ovat suurehkoja ja niissä kieltämättä värikaarien rytmi ja uljaus pääsevät parhaiten esille. Pienessä mittakaavassa kuvio jotenkin pysähtyy, melkein ennen aikojaan. Samoin mukaan tulleet jopa murretut sävyt yllättävät värikirkkaan spektrin jälkeen. Pitää ken pitää.

Näyttely on joka tapauksessa värin ylistyslaulu ja merkittävä osoitus taiteilijasta, jolle kolorismi on keskeisin teema.

Ankeassa alkutalven harmaudessa tällainen on puhdasta mannaa sielulle.

Seppo Paajanen

Hyvää: Uskomattoman komea värimaailma.

Kehitettävää:

Erityistä: Sinikka Kurkinen on tavallaan Imatran nimikkotaiteilija, kaupungintalolla on hyvä kokoelma hänen maalauksiaan.