Näyttelyarvio: Taidemaalariliiton juhlanäyttely Lappeenrannassa tarjoaa rehevän kuvan maalaustaiteen nykytilasta — Näyttelyvieras törmää rankkaan aiheeseen heti sisään tullessaan

Tuoretta maalia Lappeenrannassa — Taidemaalariliiton 90-vuotisjuhlanäyttely Lappeenrannan taidemuseolla 19.1. – 28.4.2019.

Marleena Liikkanen

Tyko Elo, Tapahtui kerran ruohikossa (2017).
Tyko Elo, Tapahtui kerran ruohikossa (2017).

Taidemaalariliitossa on noin 1 300 jäsentä. Se on merkittävä etujärjestö ja toiminta on valtakunnallisesti tärkeää. Juhlanäyttelyistä yksi on Lappeenrannassa ja se tarjoaa rehevän kuvan maalaustaiteen nykytilasta — on väriä ja vahvaa muotoa, hyvin erilaista tekemistä ja ennen kaikkea teknistä osaamista.

Ajankohtaisuus on näyttelyn pääteemoja ja siihen näyttelyvieras törmää jo heti sisään tullessaan. Lasikäytävässä on Helena Laineen läpinäkyvälle pinnalle maalattu Leipäjono, jossa avuntarvitsijat odottavat ruoka-apua. Aihe on rankka ja liiankin tosi, mutta ehdottoman tehokas kuva tästä ajasta. Satuttava kokemus ja hyvä muistutus.

Rehevää ja osaavaa maalausta sopii taidemaalariliiton porukalta odottaakin.

Todellisuuden pirstoutumisen ja ihmisen hätääntymisen tuntoja on myös Mikko Rekosen todella taitavasti maalatuissa töissä, joissa ajan kaaottisuus on vahvasti läsnä. Atarax-pakkaukset leijuvat ilmassa kuin pelastusta tuoden, mutta kysyä sopii, mihin ne yksilön vievät.

Kimi Pakarisen maalaus Marraskuun kolmastoista 2015 vie myös ajatukset syrjäytyneiden elämään. Työssä on vahva lataus ja hyvä tunnelma.

Yhden lajin todellisuutta tästä ajasta kuvaa myös Jenni Yppärilä kolmiulotteisilla teoksillaan, joissa kuvautuu monellekin tuttuja näkymiä Viipurista. Talojen kulmaukset ja fasadit ovat saaneet pintaansa nuorten graffiteja. Historia ja nykyisyys pääsevät saman kuvan osiksi todella hienolla tavalla. Yppärilän teokset ovat näyttelyn parhaimmistoa ja alueellisesti meille kiinnostavia. Kukapa ei Viipurista ihastuisi?

Marleena Liikkanen

Mikko Rekonen, Mortal Conflict II (2017).

Värien hehku ja sen voima ovat toinen näyttelyn kantava teema. Mari Rantanen on tämän alan vanha konkari eikä petä nytkään — työt loistavat kuin kaivatut majakat pimeydessä. Markku Keränen vyöryttää esiin isoja pintoja ja hyvää värillistä rytmiä. Riikka Ahlfors osaa herkulliset sävyt ja saa katsojan tuijottamaan töitään lumoutuneena.

Kiinnostavana vastakohtana on värillinen minimalismi, mutta väriä silti. André Peterdi maalaa tyylikästä ja vähäeleistä pintaa, jossa silti on vahva kokemus väristä. Hannele Kumpulaisen marmorinpaloista koottu työ on myös upea ja usuttaa tarkastelemaan pienten osioiden hiljaista kauneutta.

Rehevää ja osaavaa maalausta sopii taidemaalariliiton porukalta odottaakin. Riikka Lenkkeri maalaa hersyvästi arjen todellisuutta, töissä on eletyn elämän tuntu vahvasti läsnä ja tekniikka kohdallaan. Jarmo Kukkonen löytää töihinsä symbolistista voimaa ja kerrassaan upeat värit. Etenkin suuri maalaus näyttelytilan peräseinällä kasvaa tunteiden ja alitajunnan freskoksi.

Näyttely antaa vahvan kuvan maalaustaiteemme nykytilasta. Voidaan todeta, että potilas voi hyvin ja korkeasta iästään huolimatta osoittaa viriiliyden merkkejä. Tästä on hyvä jatkaa sataa vuotta kohti!

Seppo Paajanen

Marleena Liikkanen

Jenni Yppärilä, Kulma (Viipuri) (2017).

Hyvää: Monipuolinen otos maalaustaiteen nykytilanteesta.

Kehitettävää: Kuvallinen näyttelyluettelo olisi upea lisä katsomiskokemukseen.

Erityistä: Ekstrabonuksena kannattaa käydä katsomassa läheisyydessä sijaitseva Lumikirkko upeine jäisine kastemaljoineen. Siinä on ajankohtaista tilataidetta parhaassa muodossa!

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat