Kansallishistorian karvalakkimalli

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi. 275 sivua. WSOY 2017.

Kansallishistorian karvalakkimalli

Kyllä voisi kyynisempi sielu pahoittaa mielensä siitä, että otetaan Suomen satavuotisjuhla rahanteon rengiksi. Ei kuitenkaan pidä tuomita Tuomas Kyröä kirjallisen menestyssarjan jatkamisesta. Köykäisempiäkin asiayhteyksiä juhlivan Suomen ja kaupattavan hyödykkeen välillä on nähty.

Mielensäpahoittaja istuu varsin luontevasti osaksi kansallisen historian jatkumoa, kuvaamaan matkaa suonkuokinnasta sushibaariin. Mielensäpahoittajan Suomessa fiktio ja faktat, 84-vuotiaan nimihenkilön ja 100-vuotiaan kotimaan vaiheet, liittyvät yhteen meheväksi kokonaisuudeksi.

Katkera muutosvastarintamies esiintyy uusimmassa kirjassa vain hetkittäin.

Jotta maneerit eivät käy liian hallitseviksi, kannattaa teosta nauttia maltilliseen tahtiin, vain muutama vuosittain etenevä luku kerrallaan.

Kansalliset ikonit ovat mukana (Kekkonen hiihtää, Virén kaatuu ja jupit kantavat matkalaukun kokoisia puhelimiaan), mutta välillä kirjailija onnistuu iskemään kiinni myös vähemmän kaluttuihin teemoihin. Vuoden 1942 luku sotaan viedystä suomenhevosesta muistuttaa, ettei Kyrö elä pelkästä komiikasta, vaan hallitsee koskettavammankin tyylin.

Mielensäpahoittajan hahmo on pehmennyt vuonna 2010 alkaneen kirjasarjan myöhempiin osiin tultaessa. Katkera muutosvastarintamies esiintyy uusimmassa kirjassa vain hetkittäin.

Useimmiten äänessä on humaani konservatiivi, jolle on helppo löytää vastineita vaikkapa Veikko Huovisen tuotannosta.

Karvalakki päässään Sysi-Suomen korpifilosofi jakaa kysymättä ohjeitaan nuoremmille sukupolville, kommentoiden paikoin maailmanmenoa myös Suomen ulkopuolella:

”Palautamme pesäpallon ameriikkalaisille. Mukaan muutama neuvo: paremmin jaksaa pelata, kun päästää itsensä laihtumaan. Katsojilta pois sokerijuomat ja rasvaruuat, tilalle piimää ja keitetty peruna. Stadionit ovat Ameriikassa jo valmiina ja Sotkamon Jymy liittyköön Ameriikan Raha-Liigaan heti.”

|

Mika Rissanen

Hyvää: Mielensäpahoittajan ystävät saavat sitä mitä odottavatkin.

Huonoa: Kyllä ei kuvittelukirjailija Kyrön pitäisi unohtaa Tepon Jaakon huumorimusiikkia.

Erityistä: Vuoden 1962 luvussa selviää, keneltä Mielensäpahoittaja-nimi on saatu.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.