Analyysi: Vuosi Maustetyttöjen kanssa opetti ironian olevan ainoa tapa tulkita bändiä – Musiikkiteollisuudelle naurava duo esiintyy Imatralla ja Lappenrannassa

Maustetytöt-hype lähti hyvin käyntiin ja heti käsistä, mutta Emma-pystien jälkeen äänessä on enää diggaava setämies.

Aki Roukala

Anna ja Kaisa Karjalaisen tyyli on synkän lakoninen, mitä tahansa siskokset tekevätkään.
Anna ja Kaisa Karjalaisen tyyli on synkän lakoninen, mitä tahansa siskokset tekevätkään.

Maustetytöt iskostui tajuntaani vuosi sitten helmikuussa. Vapaa musiikkitoimittaja Oskari Onninen kirjoitti bändistä Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla.

Onninen kehuu artisteja liki yhtä usein kuin perussuomalaiset maahanmuuttopolitiikkaa, joten klikkasin siltä istumalta Youtubeen. Sieltä löytyi 40 minuutin hämyinen keikkataltiointi jostain kalliolaisesta kuppilasta.

Kuvaustallenne loisti kuin hämärä, mutta siskosten Anna ja Kaisa Karjalaisen musiikki vangitsi välittömästi ja vei mukanaan.

Minne? Käsivarakameroituja kuulokuvia alkoi vähitellen seurata Maustetyttöjen kappaleiden soitto arvostamissani ja seuraamissani Ylen toimitetuissa musiikkiohjelmissa. Jokainen musiikkitoimittaja sai vuorollaan julkaista ensisoittona ja ennen singlen ilmestymistä sisarusten seuraavan kultahipun.

En ajatellut sitä silloin, mutta hommaa voisi jälkiviisaasti kuvata esimerkiksi ilmiön rakentamisesta.

Hype Maustetyttöjen ympärillä lähti hyvin käyntiin ja heti käsistä, vaikka vielä Lappeenrannan heinäkuussa yhtye soitti kotimaisena festarina pienen LPR HC Festin sivulavalla, eivätkä tuolloiset kuulijakommentit juurikaan hyväilleet bändiä. Neljä kuukautta myöhemmin Nuijamiehessä täysi salillinen söi siskojen kädestä ja jonotti fanituotteita ja levytallenteita kuin juomia tai vessavuoroa.

Musiikkituotteena Maustetyttöjä on verrattu Gösta Sundqvistin Leevi and The Leavingsiin, minkä hiffaa, kun ne asettaa aikakausiensa kontekstiin. Sundqvistin sarkastinen syntikkapoppihan seurasi progea samalla tavalla kuin Karjalaisten sisaruspari ilmaantui musiikkiskeneen 1970-luvun progea diggailevan Litku Klemetin jälkihöyrynä.

Maustetytöillä on syntikka ja Sundqvist-coveri Poika jota rakastan, mutta eniten Göstaa löytyy bändin esiintymisasusta, löysälahkeisista verryttelyhousuista.

Maustetyttöjen biisituotannon musiikilliset ääripäät ovat laulavan talonmiehen Sepi Kumpulaisen lama-ajan laulut ja Debbie Harryn Blondien ultracooli tyylitaiturointi. Blondit kainuulaissiskokset vertautuvat vaivatta newyorkilaisiin suunnannäyttäjiin sekä kuulokuviensa että ulkonäkönsä vuoksi, mutta kotimaisessa kontekstissa Sepi on luonteva vertailukohde.

Kumpulainen dippadaidaili 1990-luvun alun yhteiskunnan pakettiin, ja Karjalaisten laululyriikka kiteyttää milleniaalien maailman.

Halpa kalja ja reseptivapaat särkylääkkeet sekä suhde niihin kertautuvat Maustetyttöjen teksteissä. Kaljalla skoolaamisen toistuminen asettaa varmasti monen totisen torvensoittajan huumorintajun koetukselle, mutta näiltä jäävät kuulematta ja sisäistämättä kaljan käyttötavat, jotka muuttuvat alati bändin sanoituksissa.

Kaikilla käyttötavoilla juomisen pitäisi helpottaa, mutten menisi vannomaan.

Mitä? Halpa kalja oli lääke 1990-luvun alun maailmassa laman uhreille. Milleniaalit eivät käytä alkoholia aiempien sukupolvien tavoin, mutta Maustetyttöjen maailmassa se on pohja, jolle syntyy nykynuorten kattava ahdistuskirjo. Se, jonka vuoksi ei varmaan saa unta haudassakaan.

Karjalaiset eivät ole peitelleet heilahdellutta mielenterveyttään, mikä koko ikäkohortin osalta on taltioitu myös nykyisissä terveystilastoissa. Niissä näkyy erityisesti nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat.

Mikä sitten ahistaa? Maustetyttöjen masinoima maailmankuva on harmaa kuin ilmastonmuutoksen jälkeinen todellisuus, jonka kouriin Suomessa ei enää juuri haluta tehdä lapsiakaan. Vai kuuleeko joku ensisynnyttäjien tyypillisintä ikäkautta elävien siskojen sanoituksissa lisääntymisrohkaisuja?

He näyttävät muorisolle nuorison tuskan kuin Lordi suomalaisten hirviönkasvot eurooppalaisille.

He näyttävät muorisolle nuorison tuskan kuin Lordi suomalaisten hirviönkasvot eurooppalaisille.

Karjalaisten laululyriikoissa kuuluu kotimaisen tekstintekemisen pitkä oppimäärä. Valehtelisin, jos väittäisin bongaavani jokaiselta tekstiriviltä viittauksia suomirockiin, mutta läheltä se liippaa.

Eput, hanhiniemet ja juicet on kaluttu ja kierrätetty kuin tarttuvia tuuneja tuottavan Andy McCoyn vinkki varhaisemmilta vuosiltaan: kliseiden joukosta on koottava oma kliseiden joukko. Maustetytöt tekee tämän riisumalla paljaaksi nykyisen musiikkiteollisuuden liukuhihnan keisariajatuksen: kertosäkeen pitää koukuttaa kuulija mahdollisimman nopeasti, mieluusti heti.

Bändin kappaleiden teksteissä liki kaikki rivit ovat toisteisia, ja jokainen toimii kertsinomaisesti, kuin soittolista-ajan mestarioppilas.

Aki Roukala on tunnustettu valokuvaaja ja musiikkibisneksen sisäpiiriläinen, joka jätti kultaisen oksan ja muutti pääkaupunkiseudulta Hailuotoon. Hiljaiselon myötä hänestä sukeutuikin harmaa eminenssi, joka manageroi harvoja ja valittuja.

Roukala on Maustetyttöjen manageri ja olisi voinut yhtyeen laukkaa seuratessaan todeta kuin pääosanesittäjä Brad Pitt Quentin Tarantinon Kunniattomat paskiaiset -leffan lopetusrepliikissä: Luulen, että tämä on mestariteokseni. Pitt näyttelee natsien tappajaa, joka skalpeeraa uhrinsa. Roukala teki Maustetyttöjen kanssa saman musiikkiteollisuudelle.

Juha Metso

Anna ja Kaisa Karjalainen soittavat seuraavan kerran Etelä-Karjalassa Virrassa perjantaina ja Totemissa maaliskuussa. Keikkojen ironiaa on, että Virtaan on myyty Totemin paikkojen verran lippuja, kun Totemin FB-sivuilla sen keikalle aikoo osallistua Virran salillinen väkeä.
Anna ja Kaisa Karjalainen soittavat seuraavan kerran Etelä-Karjalassa Virrassa perjantaina ja Totemissa maaliskuussa. Keikkojen ironiaa on, että Virtaan on myyty Totemin paikkojen verran lippuja, kun Totemin FB-sivuilla sen keikalle aikoo osallistua Virran salillinen väkeä.

Kotimainen musiikkiteollisuus jakoi jokavuotisia Emma-tunnustuksia viime lauantaina. Maustetytöt oli ehdolla pelkästään Kriitikon valinta -kategoriassa.

Palkintoehdokkuuksista päättänyt lautakunta sivuutti bändin, koska sen varhaisella versiolla ensisinglestä on kuultavissa haluttaessa rasistiseksi tulkittavaa kielenkäyttöä. N-sana, joka oli korjattu biisissä pikaisesti ja jota Karjalaiset myös pyysivät anteeksi, synnytti myrskyn kaljalasissa, jätti Maustetytöt ensin ehdokkuuksitta ja sitten palkinnotta.

Emma-ehdokkaiden nimeäminen joulukuussa oli viimeinen kerta, kun Maustetytöt oli suuremmin julkisuudessa vuosi sitten alkaneen kiitonsa aikana. Emma-palkintojen uutisoinnissa bändin enää kerrottiin, jos kerrottiin, jääneen ilman pystiä.

Se ei edellä ylöskirjatun valossa yllätä, vaan kuvaa pikemminkin sekä musiikkialan jatkuvaa uutuudenviehätystä että kyvyttömyyttä nauraa itselleen.

Maustetyttöjen biisit hyödyntävät ja tekevät tiettäväksi alan piileviä lainalaisuuksia, mutta vanhaan sekä mentaalisesti että musiikillisesti viittaavalla tyylillä. Trendinhaistelija voi tuoksutella tovin näitä peltoniemenhintriikoita, muttei tartuttaa kuosiinsa, sillä pirteys on popimpaa kuin masennus.

Sehän ui omiinkin liiveihin, varsinkin jos kuplaan tulvii liikaa infoa siitä, miten toinen puoli yhteiskunnasta elää.

Is This Art

Maustetyttöjen esikoisalbumi Kaikki tiet vievät Peltolaan ilmestyi lokakuussa 2019 ja kävi eri formaatteina hyvin kaupaksi ainakin Nuijamiehessä.
Maustetyttöjen esikoisalbumi Kaikki tiet vievät Peltolaan ilmestyi lokakuussa 2019 ja kävi eri formaatteina hyvin kaupaksi ainakin Nuijamiehessä.

En aio kuunnella kumpaakaan, mutta ostan vinyylin, en CD:tä, koska se on esineenä näyttävämpi, sanoi suoratoistoajan musiikinharrastaja Maustetyttöjen tuotemyyntijonossa Nuijamiehen aulassa marraskuun lopulla.

Diginatiivin tokaisu sai ajattelemaan verotietojen julkaisua ensi marraskuussa, ja myös kosketinsoittaja Kaisa Karjalainen tiskin takana antoi pontta puntarointiin. Hetkeä aiemmin hän oli vetänyt lavalla masislinjaa, mutta soi nyt vetävän hymyn levyä ostavalle setämiehellekin.

Maustetytöt on saanut paljon huomiota, mutta ei tunnustusta. Kaikilta kanteilta taitavasti rakennettuna ilmiönä Karjalaisen siskot tehnevät kuin pianisti Liberace kertoi tehneensä: itkevät koko matkan pankkiin.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan kulttuuritoimittaja.

Maustetytöt Imatran kulttuuritalo Virrassa 14.2. ja Lappeenrannan ravintola Totemissa 20.3.