Viulisti Elias Lassfolk soittaa rumpuja ilon ja rajojen rikkomisen vuoksi — Orkesterin uusi konserttimestari pitää rasitus- ja muut vammat poissa liikunnan avulla, mutta konsolipeleihin aikaa löytyy enää harvoin

Elias Lassfolk liidaa kaupunginorkesterin konserttimestarina sekä tuttuja kollegoita että entisiä opiskelukavereita. Viulisti kaihtaa lokeroita ja kuulee rajoitusten sijasta kaikessa mieluummin mahdollisuuksia. Lappeenrannasta hän tykkää sekä luonnon että urbaanien piirteiden vuoksi.

Marleena Liikkanen

Viulisti Elias Lassfolk (s. 1993) on soittanut isoissa ja pienissä orkestereissa Suomessa ja ulkomailla. Monessa mukana ollut soittaja tavoittelee muusikkona parhaan osaamisensa likoon laittamista siellä, missä kulloinkin on, tällä hetkellä kaupunginorkesterin konserttimestarina.
Viulisti Elias Lassfolk (s. 1993) on soittanut isoissa ja pienissä orkestereissa Suomessa ja ulkomailla. Monessa mukana ollut soittaja tavoittelee muusikkona parhaan osaamisensa likoon laittamista siellä, missä kulloinkin on, tällä hetkellä kaupunginorkesterin konserttimestarina.

Prince, Stevie Wonder, Ray Charles,...

Rytmimusiikin jättiläisten nimiä putoilee Lappeenrannan kaupunginorkesterin (LKO) konserttimestarin Elias Lassfolkin puheeseen. Hän on aiemmin kertonut pitävänsä Princeä esimerkkinä genrerajoja rikkomisesta, mutta jatkaa nyt listaa, jotta pointti selkenee.

— Mielettömiä muusikoita löytää, mihin tahansa suuntaan musiikin historiassa katsoo. Kaikille voi antaa mahdollisuuden.

Sama pätee Lassfolkin omalla alalla, klassisessa musiikissa. Hienoja säveltäjiä on paljon, mutta tärkeintä on läsnäolo.

— Kun ottaa vakavasti kullakin hetkellä soittamansa musiikin, siitä voi tehdä nautinnollista yleisölle.

Kertosäkeeseen Lassfolk ottaa vertauskuvan ruokamaailmasta: jos syö aina samaa ruokaa, ei koe yllätyksiä eikä pysty kehittämään saati laajentamaan makuaistiaan.

— On tervettä uskaltaa kuunnella mitä tahansa.

Konserttimestarin soitin on viulu, ja suomalaisena viulistina hän ei ole voinut olla maistamatta kansallissäveltäjä Sibeliusta.

— Onneksi hän on hyvä säveltäjä. Huonomminkin siinä olisi voinut käydä, Lassfolk nauraa.

Sibeliusta on tarjolla tänään torstaina LKO:n syyskauden käynnistävässä konsertissa, jossa Lassfolk soittaa ensi kertaa konserttimestarina ja jossa orkesteri ja Rakuunasoittokunta muodostavat suuren kokoonpanon.

Lappeenrannan kompakti keskusta toimii saumattomasti, kun aikaa ei kulu paikasta toiseen kulkemiseen, kuten esimerkiksi Lontoossa. — Elias Lassfolk

Rytmimusiikki on tuttua tavaraa Lassfolkille. Hän on paukuttanut koko ikänsä kaikkia mahdollisia rumpuja. Viuluun hän tarttui ensi kertaa 4-vuotiaana, kun vanhemmat, Helsingin yliopiston musiikkitieteen vt. professori Kai Lassfolk ja musiikkiopisto Juvenalian huilunsoiton lehtori Hellevi Lassfolk, veivät poikansa Tapiola Sinfoniettan soitinesittelyyn.

— En muista paljoa, mutta minulle on kerrottu, että tykkäsin eniten viulusta. Ihan mahdollista.

Viulussa Lassfolkia koukuttaa soittimen haasteellisuus. Se on hidas ja vaikea opetella, mutta palkitsee jaksavan.

— Se on instrumenttina yhtä monipuolinen kuin ihmisääni.

Lassfolkin omakin jaksaminen oli yhdessä vaiheessa kortilla. Pitkät treenitunnit ovat tärkeitä rutiinille, mutta alkoivat tympiä. Uusi into löytyi, kun hän lopetti harjoittelun pelkän soittomäärän vuoksi.

— Harjoittelun laatu ja tavoitteellisuus toivat jatkuvuutta kehittymiseen.

Rumpuja Lassfolk soittaa toisesta vinkkelistä: harrastuksen, ilon ja rajojen rikkomisen vuoksi. Rummut olivat hänen sivuaineensa Sibelius-Akatemian jazzosaston puolella, nykyisin ne soivat jammailuissa kavereiden kanssa.

Marleena Liikkanen

Elias Lassfolk on Lappeenrannan kaupunginorkesterin konserttimestarina ensi kertaa tulessa torstaina. Viulistina hän tuntee orkesterin jo keväältä 2018 ja palaa innokkaasti sen ”ihanaan ilmapiiriin” sekä kaupunkiin, jossa keskusta on mukavan kompakti ja luonto lähellä.

Elias Lassfolk ei soita ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa. Viulisti sijaisti kakkosviulun äänenjohtajaa keväällä 2018. Koesoiton kautta saatu konserttimestarin vakanssi on miehelle sekä ensimmäinen vakituinen että myös mieluisa kiinnitys.

— Ilmapiiri on ihana ja kollegat kivoja, Lassfolk sanoo.

Se on merkityksellistä orkesterin yhteissoiton kannalta, sillä hyvä keskinäinen fiilis vaikuttaa työn laatuun ja välittyy katsomoonkin.

Tutun työpaikan ohella hommaa helpottavat myös tutut muusikot. LKO on nuorentunut voimakkaasti viime vuosina, ja orkesterin riveissä on paljon Lassfolkin opiskelukavereita Sibelius-Akatemian vuosilta.

He ovat soittaneet yhdessä lukuisissa kokoonpanoissa jo ennen LKO:ta. Siitä on vain etua.

— Viestintä työtilanteessa on tiivistä, mutta asiat voi sanoa monella tavalla. Ihmiset tuntemalla tietää, miten heitä parhaiten auttaa.

Lassfolk on lähtöisin Espoosta, mutta sanojensa mukaan yhdestä sen ”rauhallisemmasta osasta, jossa takapihalta pääsi suoraan metsään”. Suomalaiskaupungit ovat lähiluonnolla siunattuja, ja Lappeenrannassakin viulisti arvostaa sen saatavuutta.

Ulkomusiikillisista seikoista hyvältä tuntuvat myös kaupungin urbaanit piirteet.

— Kompakti keskusta toimii saumattomasti, kun aikaa ei kulu paikasta toiseen kulkemiseen, kuten esimerkiksi Lontoossa.

Elias Lassfolk rummuttaa klassisen musiikin ja viulun ohella kaikenlaisen musiikin kuuntelun puolesta. Hän on soittanut rumpuja pienestä. Ne olivat hänen sivusoittimensa koulussa.

Haastatteluissa Lassfolk on listannut harrastuksikseen jalkapallon, juoksemisen, konsolipelit ja lukemisen. Futaaminen on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin, ja viulisti kertoo olevansa huono myös penkkiurheilijana.

— Maajoukkuepeleissä heilutan lippua, mutta liigoja en ehdi seuraamaan.

E-urheilukin on satunnaista. Vanhat Nintendot pannaan nykyisin päälle, kun hoidetaan sosiaalisia suhteita lukioaikaisten kavereiden kanssa.

Musiikki on vanhan vitsin mukaan pelastanut monet urheilulta, mutta Lassfolk ei perusta siitä. Juokseminen ja kuntosaliharjoittelu ovat kivijalkoja hyvään kuntoon, jota tarvitsee soittotaidon kehittämiseen ja ylläpitoon.

— Olen toistaiseksi välttynyt rasitus- ja muilta vammoilta muusikkona, ja uskon, että liikunta on auttanut siinä.

Staattisuus elämäntavoissa tai soittamisessa saattavat olla pahasta, mutta Lassfolk on huomannut, että pikkusormi menee sille yhä useammin ja vieläpä hyvällä omatunnolla.

Viulisti meni naimisiin vuosi sitten.

— Rauhallinen ilta, ruuanlaittoa ja kiva leffa kahdestaan vaimon kanssa on hyvä vaihtoehto mille tahansa harrastukselle.

Kaupunginorkesterin Lappeenranta 370 -konsertti Rakuunasoittokunnan kanssa Lappeenranta-salissa 5.9. kello 19. Johtaa Vytautas Lukočius, solisti baritoni Gabriel Suovanen. Ohjelma: Einojuhani Rautavaara: A Requeim in our time (1953), Uuno Klami: Laulu Kuujärvestä baritonille ja orkesterille (1956), Kurt Weill: Symphonic Nocturne musikaalista Lady in the Dark (1954) ja Jean Sibelius: Pohjolan tytär op. 49 (1906).