Kolumni: Korpelan leipien loppuminen opetti, että luopumaan opettelu on vasta alussa

Juho Maijala

Moni hamstrasi Kotileipomo Korpelan leipiä pakastimeensa. Kuvassa Airi Tauriaisen kaura- ja ruisleipiä marraskuussa 2019.
Moni hamstrasi Kotileipomo Korpelan leipiä pakastimeensa. Kuvassa Airi Tauriaisen kaura- ja ruisleipiä marraskuussa 2019.

Se on tyhjennetty. Korpelan ruisleipä loppui sattuvasti loppiaisena, ja pakastimeen tuli kauraleivän viimeisen viipaleen myötä aukko toissa sunnuntaina. Makuaisti huutanee korvaajaa päivieni loppuun.

Kotileipomo Korpela lopetti toimintansa syyskuussa 2019. Ne hamstratut kaura- ja ruisleivät riittivät sittenkin vain neljä kuukautta. Uuden jokapäiväisen leivän etsintä alkoi varovaisesti ja kollegoihin luottaen.

Etelä-Saimaan testiryhmä arvioi joulukuussa eteläkarjalaisleipomoiden ruisleipien makumaailmaa, ja Natusen juureen leivottua rukiista on nyt jokunen mutusteltuna. Ulkonäkö on moitteeton ja myös leivän rakenne, se suuntuntuma, jees, mutta happamasta pitävän kielellä imatralainen leipoo pliisumpaa kuin lappeelainen.

Kenties rieskapuolella Imatralta löytyy maistuvampaa, mutta vielä äänestän Hanhijärveä.

Erkki Räsänen

Kotileipomo Korpelan lakkautus sai monet mietteliääksi, mutta myös kokeilemaan uusia paikallisia leipomoita. Kuvassa Erkki Räsäsen surutyötä: rakas leipäpussi on kehystetty keittiönikkunalle.
Kotileipomo Korpelan lakkautus sai monet mietteliääksi, mutta myös kokeilemaan uusia paikallisia leipomoita. Kuvassa Erkki Räsäsen surutyötä: rakas leipäpussi on kehystetty keittiönikkunalle.

Ihminen tulee jossain vaiheessa elämäänsä pisteeseen, jossa elinajanodote ja kaikki muutkin käyrät osoittavat alaspäin.

Kotileipomo Korpelan lopetusuutinen oli, ainakin keskustelupalstojen kommenttien ja uutisen lukeneiden määrällä mitattuna, iso asia suurelle joukolle ihmisiä. Minut se sai kyseenalaistamaan edellä esittämäni väitteen alaspäin sojottavista käyristä.

Ilman uusien vaihtoehtojen kokeilua joudumme kenties tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei enää ole.

Jos ja kun elää riittävän vanhaksi, on edessä vielä lukuisia, erilaisista elämään ikuisesti kuuluvilta tuntuneista asioista luopumisia. Ainakin se käyrä kasvaa kuin Jaakon pajunvarsi.

Itselle tulivat ensimmäisenä mieleen paikat ja palvelut, joissa käyn ja joita käytän säännöllisesti. Kun palveluntarjoajat jäävät eläkkeelle tai panevat lapun luukulle, omat rutiinit pitää päivittää uuteen asentoon. Se on vanhan liiton jäärälle vaikeampaa kuin kaiken hallitseville milleniaaleille.

Pakkorakoja luopumiselle ja uusiutumiselle tulee kaikkialta. Kun esimerkiksi katsoo tammikuista talvea, niin hiihtämisestä luopuminen lienee lopulta niitä helpompia juttuja, kun ilmastonmuutos ja siihen liittyvä kiihtyvä lämpeneminen panevat meitä perustavien valintojen eteen.

Hyväosaisen länsimaisen kaduntallaajan arki häiriintyy herkästi. Loppui sitten leipä tai tuli sitä joku etsimään vieraalta maalta.

Yksi puree hammasta ja on valmis ääritoimiin, toinen taas kokeilee uutta, siirtyy puremaan jotain muuta leipää, mikä on paikallisesti parempi, ja näillä kituvilla seuduilla yhteisöä paljon enemmän rakentava ratkaisukin.

Ilman uusien vaihtoehtojen kokeilua joudumme kenties tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei enää ole.

Luetuimmat