Elokuva-arvio: Mortal Enginesin steam punk -maailman rakennus onnistuu osittain, mutta kaikki kiinnostava räjäytetään liian nopeasti ilmaan

Mortal Engines (Uusi-Seelanti/Yhdysvallat, 2018). Ohjaus: Christian Rivers. Käsikirjoitus: Fran Walsh, Philippa Boyens, Peter Jackson perustuen Philip Reevesin romaaniin. Rooleissa: Hera Hilmar, Hugo Weaving, Robert Sheehan, Jihae, Ronan Raftery, Leila George, Patrick Malahide, Stephen Lang. Kesto: 128 min. K-12.

Mark Pokorny

Robert Sheehan, Leifur Sigurdarson ja Hera Hilmar näyttelevät ihmisiä tuhon jälkeisessä maailmassa, jossa suuret liikkuvat kaupungit herättävät pelkoa.
Robert Sheehan, Leifur Sigurdarson ja Hera Hilmar näyttelevät ihmisiä tuhon jälkeisessä maailmassa, jossa suuret liikkuvat kaupungit herättävät pelkoa.

Kuusikymmentäminuuttinen sota on tuhonnut lähes koko maailman. Paljon teknologisesta kehityksestä on taantunut ja isot kaupungit ovat muuttuneet liikkuviksi linnakkeiksi, jotka jahtaavat pienempiä liikkuvia asutuskeskuksia valtavilla teloilla liikkuen.

Mortal Enginesin perusidea tuntuu todella pöhköltä. Sitä se onkin, mutta itse suureellinen toteutus on sitäkin pöhkömpää.

Ellei elokuvan taustalla olisi niin itsevarmoja tekijöitä, kuten tuottaja-käsikirjoittajat Peter Jackson, Fran Walsh ja Philippa Boyens, voisi lopputulos olla vain epäuskottavaa steam punk -ihastelua. Onneksi Taru sormusten herrasta -kolmikolla on sopivasti pokkaa ja järkeä päässä, että hullunkurisesta alkuasetelmasta saadaan edes jollain tapaa selväjärkinen.

Ohjaajana toimii pitkäaikainen Jacksonin kuvakäsikirjoittaja Christian Rivers, nyt ensimmäisen kokopitkän elokuvansa kimpussa. Kuvat ovatkin hyvin aseteltuja ja usein perspektiivin käytöllä saadaan todella tuotua esille jättimäisten kaupunkien ja ihmisten kokoero.

Punaisella huvilla kasvonsa peittävän Hester Shawn (Hera Hilmar) pienempi kaupunki joutuu Lontoon kitaan. Sen voimavarat kuuluvat nyt Lontoolle. Kuin kohtalon johdatuksesta Hesterin joutuminen suurkaupunkin sisuksiin johdattaa hänet äitinsä murhaajan, Thaddeus Valentinen (Hugo Weaving) jäljille.

Pieleen menneen salamurhayrityksen jälkeen Hester ja nuori historioitsija Tom Natsworthy (Robert Sheehan) päätyvät seikkailulle pyrkiessään takaisin Lontooseen. Apuun saapuu taivaalla lentävän kaupungin ykköspilotti Anna Fang (Jihae) jolla on yhteys Hesterin menneisyyteen.

Philip Reevesin nuortenkirjaan perustuva tarina on paljaana melko simppeli. Tärkeämpää tuntuu olevan maailman rakennus, jonka avulla katsoja voidaan saada imaistua fantasian kieputukseen. Mortal Engines onnistuu tässä osittain.

Monesti elokuvalla on aivan turha kiire päästä tarina-askeleesta seuraavaan, pystyäkseen itseasiassa syventämään ympäröivän maailman tarustoa ja yksityiskohtia. Ongelma on sama kuin usein Star Wars -elokuvissa. Aina kun jokin alkaa todella kiinnostamaan, se luultavasti räjäytetään ilmaan.

Itse juoni on paksua melodraamaa, mutta se ei haittaa koska näyttelijät ovat materiaalinsa kanssa samalla aaltopituudella. Kukaan ei pistä mitään läskiksi tai ole turhan vakava. Romantiikkaa ja huumoria on ripoteltu sopivasti.

Mortal Engines tarjoaa eeppisen rymistelyn, joka on parhaimmillaan silloin kun se nojaa täysin steam punk -maailmansa omituisimpiin piirteisiin.

Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Komeita kuvia. Steam punk -tekniikkaa.

Huonoa: Perusjuoni. Kohtauksien kiire.

Erityistä: Mortal Engines kirjalla on kolme jatko-osaa: Predator's Gold, Infernal Devices ja A Darkling Plain.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset